Yksityistielain hienosäätöä

11.5.2026

Hallituksen esitys yksityistielain muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle kesällä 2026. Lakia esitetään muutettavaksi siten, että se tukee lain alkuperäistä henkeä hallinnon suoraviivaistamisesta ja byrokratian karsimisesta.

Vuoden 2019 alussa voimaan tullut yksityistielaki (560/2018) on osoittautunut varsin toimivaksi laiksi ja muutos aiempaan yksityistielakiin oli merkittävä hyppy parempaan lainsäädäntöön.

Hyvääkin lakia on syytä ylläpitää, ja aiemmin keväällä oli lausuttavana luonnos hallituksen esitykseksi yksityistielain muuttamisesta. Lakia esitetään muutettavaksi siten, että se tukee lain alkuperäistä henkeä hallinnon suoraviivaistamisesta ja byrokratian karsimisesta.

Lakiehdotus oli kaikkien luettavana lausuntopalvelu.fi -palvelussa toukokuun 11.
päivään asti. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kesällä 2026, ja uudistetun lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta lähtien.

Tiekunnan päätösvaltaa vahvistetaan

Yksityistelain keskeisiä tavoitteita olivat tiekunnan oman päätösvallan lisääminen ja pyrkimys ratkaista monia sellaisia asioita tiekunnan omin päätöksin, joihin vanhan lain aikana tarvittiin yksityistietoimitusta.

Vuonna 2019 voimaan tulleeseen lakiin jäi joitakin valuvikoja, joita nyt korjataan. Tiekunnalle esitetään oikeutta erottaa tie- tai tienosa tiekunnasta. Tämä voi kuulostaa radikaalilta ja sitä se tietysti voi ollakin. Erottamisen ehtona kuitenkin olisi, että erotettava osa on kaikkien tieosakkaiden hyväksymä.

On melko yleistä, että rantaan tai pihapiiriin päättyvän tiekunnan loppuosa haluaisi erota tiekunnasta ja nyt siihen avautuu mahdollisuus tiekunnan omalla päätöksellä. Näin toimien päätöksen saa nopeasti ja maksuttomasti.

Tieoikeuteen kuuluvaa oikeutta tiealueen raivaamiseen esitetään myös lisättäväksi. Luonnonvaraisten esteiden raivaamisesta nykyiseen lakiin on jostain syystä otettu lisäedellytys siitä, että esteen olisi oltava näkemää haittaava. Näin tietysti monesti onkin etenkin mutkapaikoissa ja kasvillisuuskin voi haitata näkemää, mutta onko näkemää estämätön, mutta kiistatta liikenneturvallisuutta vaarantava kivi ollut
lainsuojaton?

Tiukasti tulkiten näin on ollut, ja nyt lakiin on tulossa muutos, jossa luonnonesteen raivaamiselle ei enää edellytetä sen näkemää haittaavuutta.

Tieosakkaiden velvollisuutta ilmoittaa tienkäytössään tapahtuvista muutoksista esitetään vahvistettavaksi. Valitettavan usein tämä velvollisuus unohtuu ja etenkin omaa tiemaksua kasvattavien muutosten ilmoitukset ovat tuntuneet unohtuvan turhankin helposti.

Toisaalta myös tiekunnalle asetetaan lisää velvollisuuksia ja kokouskutsut tulisi lähettää myös sellaisille tieosakkaille, joiden yhteystiedot ovat pienellä vaivalla selvitettävissä. Lain perusteluiden mukaan entiseltä omistajalta tiedusteleminen tai Maanmittauslaitokselta tiedusteleminen olisivat laissa tarkoitettuja kohtuullisia toimia yhteystietojen saamiseksi.

Nykyinen laki ei niitä edellytä, mutta todellisuudessa näin on varmastikin toimittu, koska tiemaksujen perille saaminen on edellyttänyt välillä vähän suurempaa salapoliisityötä.

Valmistelussa mukana ollut uhka tiemaksujen suoran ulosottokelpoisuuden menettämisestä saatiin jo torjuttua.

Junttaporukoita ahtaammalle

Yksityisteiden neuvontatyössä ovat tulleet tutuiksi muutamat kipupisteet, jotka vaikuttavat olevan vallankäytön työkaluja tiekunnissa. Näkökulmasta riippuen kyse on sisäpiirin vallan varmistamisesta tai ikäviä vaatimuksia esittävien tieosakkaiden kaitsemista. Tieto ja tiedon panttaaminen ovat ilmeisen tehokkaita työkaluja palvelemaan molempia edellä mainittuja tavoitteita.

Neuvontaan tulee toistuvasti kyselyjä siitä, kuinka tieosakkaat saisivat ennen kokousta tarpeelliset tiedot tiekunnan toiminnasta muutoinkin kuin jossakin kenties satojen kilometrien päässä olevan puheenjohtajan kotiovella lukien. Eikä tilanne aina helpota kokouksen jälkeenkään, ja pöytäkirjaa pantataan muutoksenhakuajan juostessa.

Täydellistä vastausta kaikkeen ei lain muutoskaan anna, mutta merkittäviä parannuksia on luvassa. Tiekunnalle asetetaan velvollisuus lähettää ennen kokousta toimielimen pöytäkirjat ja ehdotus maksuunpanoluetteloksi tieosakkaan pyytäessä. Nämä asiakirjat ovat oleellisia tieosakkaan harkitessa kokoukseen osallistumista ja mahdollisia kysymyksiä, joita kokouksessa haluaa nostaa esiin. Asiakirjat voisi pyytää sähköpostitse tai tarvittaessa paperikopioina postitse.

Asiakirjojen määrä voi olla huomattava, ja siksi postitse lähetettävistä aineistoista voitaisiin laskuttaa tiekunnan vahvistama maksu. Jo nykyinen laki antaa tiekunnan riviosakkaille mahdollisuuden kutsua tiekunnan kokous koolle toiminnan uudelleen käynnistämiseksi tai saamiseksi oikeille raiteille. Kokemus on osoittanut muiden tieosakkaiden nimien ja yhteystietojen saamisen olevan usein kiven takana. Joko tietoja pantataan tarkoituksella tai niitä ei muuten vain haluta antaa muille osakkaille.

Lakiin ehdotetaan säädöstä, jonka mukaan tiekunnan osakkailla on oikeus vaatia toimielimeltä tiekunnan osakasluettelon luovuttamista heille kokouksen koolle kutsumista varten. Jää nähtäväksi, kuinka tehokkaaksi tämä keino muodostuu.

Sähköliittymän saamista tien toisella puolella kulkevasta sähkökaapelista ei tarvitse sitäkään enää kysyä koko tiekunnalta, vaan tien poikki menevien yksittäisten sähköliittymien kaapeleiden sijoittaminen onnistuu pelkän tiekunnan toimielimen kanssa tehtävällä sopimuksella.