Uutta tietoa moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden vakavista vammautumisista

11.5.2026

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilaama tutkimus mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden vakavista vammautumisista vuosina 2021–2024 on yksi ensimmäisistä uutta kevyttutkintamenetelmällä kerättyä aineistoa hyödyntävistä tutkimuksista.

Vakavat loukkaantumiset on tilastoitu osana tieliikenneonnettomuustilastoa yli kymmenen vuoden ajan. Kuitenkin vain osa tieliikenteen vakavista loukkaantumisista sisältyy tieliikenneonnettomuustilastoon. Jotta vakavaan vammautumiseen johtaneista onnettomuuksista saataisiin kattavammin tietoa, Onnettomuustietoinstituutti
(OTI) on kehittänyt uuden tutkintamenetelmän näiden onnettomuuksien tutkintaan.

Liikenneonnettomuuksissa vammautuneiden tutkintamenetelmä 2020, eli kevyttutkintamenetelmä, hyödyntää pääasiassa valmiita tietolähteitä, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, poliisilta sekä vakuutusyhtiöiltä saatuja aineistoja. Tutkintaa tekee tutkijalautakunta.

Kevyttutkinnassa vakavasti vammautuneeksi katsotaan henkilö, joka yhdenkin kriteerin perusteella on määrittynyt vakavasti vammautuneeksi joko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmän (Hilmo) tai Liikennevakuutuskeskuksen liikennevahinkoaineiston perusteella.

Kriteerejä on kolme: ICD–AIS-muunnostyökalu (MAIS 3+), lisädiagnoosit ja liikennevahinkoaineiston määritelmä. Vakavan vammautumisen määritelmä on näin ollen virallisen tieliikenneonnettomuustilaston vakavasti loukkaantuneen määritelmää laajempi.

Mopoilijat vammautuvat taajamissa, moottoripyöräilijät maanteillä

Tutkimuksen aineistossa oli 424 moottoripyöräilijän ja 226 mopoilijan vakavaa vammautumista vuosilta 2021–2024. Vakavasti vammautuneista moottoripyöräilijöistä 90 % ja mopoilijoista 85 % oli miehiä.

Mopo-onnettomuuksissa korostuivat 15-vuotiaat: noin 40 % vakavasti vammautuneista oli tämän ikäisiä, ja yli 80 % oli alle 20-vuotiaita. Vakavasti vammautuneet moottoripyöräilijät olivat tasaisemmin eri ikäluokista.

Onnettomuuspaikkoina korostuivat moottoripyörillä maantieverkko ja mopoilla katuverkko. Mopoilijoilla vakavat vammautumiset tapahtuivat pääosin alhaisilla taajamanopeusrajoituksilla, erityisesti 40 km/h:n alueilla. Moottoripyöräilijöillä vakavia vammautumisia sattui tasaisemmin eri nopeusrajoitusalueilla, mutta eniten 80 km/h:n alueilla. Mopoilijoiden vakavat vammautumiset tapahtuivat pääosin taajamissa, ja puolet niistä tapahtui liittymäalueella.

Mopoilijoiden yleisimmät onnettomuustyypit vakavaan vammautumiseen johtaneissa onnettomuuksissa olivat kääntymis- tai risteämisonnettomuudet (41 %) ja kumoon ajot ajoradalla (25 %).

Moottoripyöräilijöiden vakavista vammautumisista 70 % tapahtui haja-asutusalueella. Onnettomuuksista 30 % oli tieltä suistumisia ja 23 % kumoonajoja. Joka kymmenes moottoripyöräilijän vakavaan vammautumiseen johtanut onnettomuus oli eläinonnettomuus.

Sekä moottoripyöräilijöillä että mopoilijoilla onnettomuuden toisena osapuolena oli useimmiten henkilö- tai pakettiauto.

Yleisimmät vammat poikkeavat toisistaan

Tämän tutkimuksen aineistossa vammat kohdistuivat yleisimmin rintakehään sekä polviin ja sääriin. Vammadiagnooseja oli keskimäärin kolme vammautunutta kohden ja vain osa diagnooseista oli vakavia.

Mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden yleisimmät vammat poikkesivat toisistaan. Moottoripyöräilijöillä vammat painottuivat keskikehon alueelle, kun taas mopoilijoilla alaraajoihin. Noin puolella vakavasti vammautuneista moottoripyöräilijöistä oli rintakehän vammoja. Seuraavaksi yleisimpiä olivat hartianseudun ja olkavarren vammat.

Mopoilijoista noin 40 prosentilla oli polven tai säären vammoja ja noin 30 prosentilla lonkan tai reiden vammoja.

Julkaistu raportti löytyy Traficomin sivuilta tästä linkistä.