Tieverkon rahoitus ja verotus kaipaavat rohkeaa uudistamista

12.10.2026

Tieliikenteestä kertyy Suomelle vuosittain verotuloina miljardeja, mutta liikenteen energiamurros pienentää verokertymää nopeasti. Ilman muutoksia liikenteen verotulojen arvioidaan vähenevän noin miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä, mikä kiihdyttää tarvetta uudistaa liikenteen verorakennetta.

Tieliikenteestä on viime vuosina kerätty vuosittain 4,4–4,8 mrd. euroa erillisveroja. Liikenteen erillisveroja ovat auton hankinnan yhteydessä maksettava autovero, ajoneuvon käytön ajalta maksettava ajoneuvovero, polttoainevero sekä verot liikenne- ja autovakuutuksista. Lisäksi liikenteestä kertyy merkittävästi arvonlisäverotuottoja, joista suurin kertymä tulee polttoaineiden ja uusien autojen myynnistä. Tieliikenteen arvonlisäverotulojen määrä on ollut viime vuosina hieman yli kolme miljardia euroa vuodessa.

Verokertymä sulaa energiamurroksen edetessä

Liikenteen verotus on ollut puheenaiheena viime aikoina ensisijaisesti verokertymän vähenemisen takia. Verokertymä alenee vuosittain sähköautojen osuuden ja uusiutuvien polttoaineiden osuuden kasvaessa. Liikenteen verotulot alenevat noin miljardilla eurolla vuosikymmenen loppuun mennessä, mikäli verotusta ei muuteta. Liikenteen verotaso olisi vuonna 2030 Suomessa nykykehityksellä suurin piirtein sama kuin Ruotsin nykyinen verotaso kansantalouden kokoon suhteutettuna.

Liikenteen verotason aleneminen hidastaa logistiikkakustannusten kasvua ja lisää kotitalouksien ostovoimaa, mutta aiheuttaa valtiontaloudellisia haasteita. Ensi vuosikymmenellä polttoaine- ja ajoneuvoveroon tukeutuvan veropohjan sulaminen kiihtyy, joten liikenteen verorakennetta on tarvetta uudistaa. Verokertymän sulamista ei ole mahdollista kokonaan korvata nykyisiä veroja korottamalla. Ajoneuvo- ja autoveron määrä perustuu hiilidioksidipäästöihin ja päästöjen vähentyessä verokertymä laskee luontaisesti. Verojen nostaminen hidastaisi autokannan uusiutumista ja kohdistuisi ensisijaisesti vähenevään ja vanhenevaan polttomoottoriautokantaan.

Ajoneuvoveron korottaminen ei myöskään ole ideaalinen tapa kerätä verotuloja, sillä ajoneuvovero on vuosiluonteinen vero, jonka määrä ei riipu ajettujen kilometrien määrästä. Näin se kohdistuisi epäoikeudenmukaisesti vähän ajaviin kotitalouksiin. Koska sähköautojen hankintahinnat ovat vielä selvästi perinteisiä autoja korkeammat, sähköautojen ajoneuvoveroa tai käyttökustannuksia tulisi korottaa maltillisesti, jotta liikenteen sähköistyminen ei hidastuisi.

Liikenteen kustannukset kasvavat verotason laskusta huolimatta

Verotuksen tasoa pohdittaessa on huomattava, että liikennesektorille kohdistuu tulevina vuosina kustannuspaineita, jotka liittyvät energiamurrosta nopeuttavaan lainsäädäntöön. Vuonna 2028 alkavan polttoainejakelun päästökauppa lisää tieliikennesektorin kustannuksia noin 500 miljoonalla eurolla vuosittain. Lisäksi uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite nostaa pumppuhintoja.

Tie-, meri- ja lentoliikenteeseen kohdistuva päästökauppa ja jakeluvelvoitteet lisäävät liikennesektorin vuosittaisia kustannuksia yli 2 miljardilla eurolla vuosikymmenen loppuun mennessä nykytasoon nähden. Näin ollen veronkorotusten tulisi olla maltillisia, jotta logistiikkakustannuksia ja liikkumisen hintaa ei nostettaisi kohtuuttomasti.

Rahoitustaso laskee julkisen talouden paineissa

Julkisen talouden paineissa liikenteen verotulojen sulamisen pysäyttämisen keinoja punnitaan parhaillaan niin ministeriöissä kuin puolueissakin. Lisähaasteen valtion taloudelle muodostaa riittävän rahoituksen varmistaminen liikenneverkkojen kehittämiseen. Julkisen talouden suunnitelmassa ja Liikenne 12 -suunnitelmassa liikenneverkon kehittämisen vapaata rahoitusta on tuleville vuosille niukasti.

Väyläviraston investointiohjelmaan on mahtunut päätieverkon uusia kehittämisinvestointeja koko rahoituskaudelle 2027–2034 vain 0,9 mrd. euron verran. Eniten huolta herättää vuosille 2027–2029 budjetoitu perusväylänpidon niukka noin 1,3 mrd. euron vuosittainen rahoitustaso, joka johtaisi väyläverkon korjausvelan hallitsemattomaan kasvuun.

Liikenneväylät kärsivät noin 4,3 miljardin euron korjausvelasta, josta 2,6 mrd. euroa kohdistuu tiestöön ja 1,6 mrd. euroa rataverkkoon. Summat ovat merkittäviä, kun koko väyläomaisuuden tasearvo on 20,5 mrd. euroa. Väylien korjausvelan lisäksi liikenneinfraan kohdistuu paljon investointitarpeita.

Nykymallinen budjettirahoitus ei ole riittävää liikenneinfran korjaus- ja investointivelan kiinni kuromiseen. Vaalikausittaiset ja vuosittaiset liikennehankkeiden rahoituspäätökset eivät mahdollista liikenneverkon pitkäjänteistä kehittämistä. Liikenteestä kerättyjä veroja ei nykyisin kohdenneta liikenneverkon ylläpitoon tai kehittämiseen.

Verotusta tulee uudistaa heti hallituskauden alussa

Väyläverkon rahoitusvajetta voidaan paikata keräämällä vuosittaisen ajoneuvoveron osana erillistä tiemaksua, jonka tuotto ohjataan väyläverkon ylläpitoon ja kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä verorakenne tulisi muuttaa ajokilometrien määrään perustuvaksi tiemaksuksi, jonka tuotto ohjattaisiin liikenneverkon ylläpitoon ja kehittämiseen. Pitkäjänteisen rahoitusmallin avulla voidaan varmistaa liikennejärjestelmän kehittäminen ja ylläpidon resurssit ja hyödyntää tehokkaammin EU-rahoitusta. Liikenteen verotuksen uudistamista ei ole mahdollista odottaa 2030-luvulle asti tekohengittämällä nykyistä verojärjestelmää.

Uudistuksen tielle tulisi lähteä mahdollisimman nopeasti muuttamalla kiinteähintainen ajoneuvovero vaiheittain ajokilometrien määrään perustuvaksi. Ajokilometrien määrää koskevan tiedon keräämisen teknologiset haasteet eivät saa muodostua verotuksen uudistamisen esteeksi. Yksinkertaisimmillaan ajokilometreihin perustuva verotus voi perustua käyttäjän ilmoittamaan ajokilometrien määrään, kuten esimerkiksi Islannissa.

Vaiheittain uudistamisen ensimmäisenä askelmerkkinä ajoneuvoveroon tuotaisiin uutena elementtinä käyttömaksu, joka perustuu omistajan ilmoittamaan ajokilometrien määrään. Kilometrien määrää tarkistettaisiin katsastusten ja omistajanvaihdosten yhteydessä. Ajokilometrien määrän auton haltija voisi ilmoittaa Traficomin sähköiseen asiointiin tai katsastusasemille.

Kilometreihin perustuvaa käyttömaksua hienosäädettäisiin tulevina vuosina ajoneuvolaji- ja käyttövoimakohtaiseksi, jolloin se korvaisi vaiheittain ajoneuvoveron perusveron sekä muilta kuin bensiinikäyttöisiltä ajoneuvoilta perittävän käyttövoimaveron. Myös polttoaineverot olisi mahdollista laskea energiaverodirektiivin asettamalle minimiverotasolle, sillä niiden sulamista voitaisiin paikata kilometrimaksulla. Kaavailtua hallinnollisesti hankalaa ammattidieseljärjestelmää ei tarvittaisi, sillä kuorma-autoille olisi mahdollista asettaa alemmat kilometrimaksun tasot.

Kuorma-autoliikenteessä paikannusperusteisiin maksuihin olisi mahdollista siirtyä jo tämän vuosikymmenen lopussa, sillä raskaan kaluston vinjettimaksujen teknologia on jo arkipäivää monissa Keski-Euroopan maissa. 2030-luvulla myös henkilö- ja pakettiautoliikenteen kilometripohjainen verotus olisi mahdollista uudistetaan siten, että se perustuu aikaan, paikkaan ja ajokilometrien määrään. Seuraavalla hallituskaudella tulisikin aloittaa kattava selvitys 2030-luvun verotuksen rakenteesta ja valita teknologia, jolla tietoa ajokilometrien määrästä kerätään.

Kansallinen ja kansainvälinen saavutettavuus taataan vain riittävällä rahoituksella liikenneinfran ylläpitoon ja kehittämiseen. Liikenteestä kerättävät käyttömaksut olisi perusteltua rahastoida liikenneverkon ylläpitoon ja kehittämishankkeiden toteuttamiseen. Rahoituksen kohdentaminen väyläverkkoon lisää liikenteestä kerättyjen käyttömaksujen hyväksyttävyyttä ja varmistaa riittävän rahoitustason väyläverkon ylläpitämiseen ja välttämättömien kehittämisinvestointeihin. Rahasto parantaisi väylänpidon kunnossapito- ja investointiohjelmien pitkäjänteisyyttä.

Käyttömaksuilla voitaisiin varmistaa, että perusväylänpidon rahoitustaso voitaisiin nostaa pysyvästi 1,8 mrd. euron vuositasoon ja liikenneväylien kehittämiseen voitaisiin osoittaa vähintään 0,6 mrd:n euron vuosittainen rahoitus, jota erillinen sotilaallisen liikkuvuuden rahoitus täydentää. Lisäksi yksityistieverkkoon tulisi kohdistaa käyttömaksuista kerättävä vuosittainen 30 milj. euron valtion rahoitus.