Pitkän linjan tie-, infra- ja kaupunkikehittäjä

17.8.2026

Ari Varosen työura on edennyt lukuisten tie- ja infrapuolen tehtävien kautta Joensuun kaupunkiympäristöjohtajaksi. Hän on toimissaan tarkka ja vaativakin, mutta saanut myös kiitosta avoimuudestaan ja rehellisyydestään.

Tohmajärvellä vuonna 1962 syntyneen Ari Varosen juuret ovat pitäneet hänet koko ikänsä vahvasti Pohjois-Karjalassa. Hänen ammatillinen kiinnostuksensa suuntautui jo varhain rakentamiseen ja voimistui entisestään kesätöissä paikallisella tiilitehtaalla.

– Vietin siellä kaikki nuoruusajan kesät ja muutenkin koululta jäävät ajat. Siinä tuli käytyä poltetun tiilen valmistuksesta läpi varmaan kaikki työvaiheet. Armeija-aikaan hain ja pääsin silloiseen tekniseen kouluun. Valmistuin rakennusmestariksi tierakennuksen opintosuunnalta, mutta opintoihini sisältyi myös talonrakennusta.

Työura alkoi Pohjois-Karjalan tiepiirin työkohdemestarina. Kesät kuluivat työmailla ja talvet suunnittelutoimistossa.

– Sitten pääsin vastaamaan silloisen Pohjois-Karjalan tiepiirin liikennetutkimuksista ja tierekisteristä. Työhön sisältyi pian myös valtakunnallisia kehittämistöitä ja tieverkkosuunnittelua. Seuraavaksi päädyin Savo-Karjalan tiepiirissä rakennuttajaksi ja hoitamaan lähes kaikkia maakunnan ja jonkin verran Kuopionkin tiehankkeita. Töiden ohessa suoritin AMK-insinöörin talopuolen tutkinnon.

Merkittäviin tehtäviin kuului myöhemmin muun muassa Kolin kansallispuiston tiehanke, jolle myönnettiin vuonna 2002 myös valtakunnallinen Tie paikallaan – katu kohdallaan -palkinto.

Valtion tehtävistä Joensuun kaupungin kehittämiseen

Tiehallinnossa Varosen työt jatkuivat monipuolisina, ja viikoittaista työajoa Joensuusta Kuopion suuntaan alkoi kertyä perheelliselle miehelle liikaakin. Siirtyminen Joensuun kaupungin palvelukseen vuonna 2004 olikin tervetullut muutos.

– Kaupungilla avautunut katujen kunnossapitopäällikön tehtävä oli myös mukavasti uutta, sillä olin siihen mennessä ehtinyt tehdä jo suunnittelua, rakentamista, rakennuttamista, tierekisteriä, liikennetutkimuksia ja tieverkkosuunnittelua.

Suoritettuaan ylemmän AMK-tutkinnon teknologiaosaamisen johtamisen opintosuunnalta Varonen siirtyi vuonna 2010 kaupungininsinöörin toimeen ja lopulta vuonna 2020 nykyiseen kaupunkiympäristöjohtajan eli toimialajohtajan tehtävään.

– Erikoista kuntaurallani on ollut, etten ole itse hakenut edelliseen enkä nykyisenkään virkaan. Olen vain suostunut niihin sillä ehdolla, että valintani on yksimielinen, myhäilee Varonen.

Toimialajohtaja on monessa mukana

Kaupunkiympäristöjohtajan vastuulla on laajasti erilaisia maa-, toimitila- ja infraomaisuuteen liittyviä alueita aina kaavoituksesta rakennusvalvontaan, liikennesuunnitteluun, ympäristönsuojeluun, jätehuoltoon ja toimitilahallintoon saakka.

– Katson tätä kokonaisuutta ja toimin suodattimena viranhaltijoiden, työntekijöiden ja politiikan välissä. Tämä on jatkuvaa kontaktia poliittisen päätöksenteon kanssa. Aina ei konsensusta löydy, ja poliitikot voivat tehdä huonojakin päätöksiä, mutta sekin on demokratiassa toki sallittua.

Hyvänä meneillään olevana hankkeena Varonen mainitsee musiikki- ja kulttuuritalon, joka pyritään toteuttamaan valtakunnallisestikin ainutlaatuisella tavalla. Talon on tarkoitus olla yksityisen tahon omistuksessa, ja kaupunki maksaa vain sen käytöstä tarpeidensa mukaan.

Liikenteen puolella on Varosen aikana edistetty muun muassa jalankulkua ja pyöräilyä tavalla, joka on kerännyt kiitosta Alaskaa myöten.

– Lähetimme Alaskan Anchorageen talvihoitomme laatuvaatimukset, kun siellä kaivattiin mallia talvihommiin. Tätä voi jo pitää jonkinlaisena saavutuksena. Yleisesti koko työuralla hienointa on ollut saada oppia uutta, tehdä monipuolisia asioita ja tavata hyvin monenlaisia kiinnostavia ihmisiä.

Tinkimätön tekemisen halu näkyy kesämökilläkin

Varonen on saanut urallaan muun muassa Tielaitoksen ympäristöpalkinnon ja Maarakennusalan neuvottelukunnan Pikku Tömppä -palkinnon. Erityisen merkittävänä huomionosoituksena hän pitää Savo-Karjalan journalistiyhdistyksen Sulka-palkintoa. Sen myöntämisperusteissa kiitettiin muun muassa avoimuutta ja tavoitettavuutta sekä rehellistä tiedottamista myös ongelmatilanteissa.

Kiitosta on siis tullut, mutta millaisena Varonen itse näkee luonteensa ihmisenä ja viranhaltijana?

– Olen aika innostuva. Jos lähden jotakin tekemään, teen sen täysillä ja sitoutuneesti. Vaimo siitä joskus sanookin, että ”kun mikään ei riitä”. Ja isä joskus nimitti minua ”aurinkoakin tarkemmaksi”. Joku on väittänyt haastavaksikin. Mutta haluan vain, että asiat tehdään alusta loppuun kunnolla, hän pohtii.

– Arvelen kuitenkin olevani myös kohtuullisen helposti lähestyttävä. Varsinkin vanhemmiten on tullut lisää halua oppia, ymmärtää ja hyväksyä sitä, että ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus.

Varosen mukaan viranhaltijan toimenkuva on tietyllä tavalla 24/7-työtä. Ei siis ihme, että työasiat voivat pyöriä vapaa-ajallakin jossakin alitajunnassa ja tuottaa uusia ideoitakin. Hän ei silti koe tätä rasitteeksi, koska pitää työstään ja saa sen tarvittaessa pois mielestä esimerkiksi mökkihommissa.

– Hankimme muutama vuosi sitten vaimon kanssa kesämökin. Onneksi sellaisen, jossa ei ollut kaikki ihan valmiina. Siellä riittää kaikenlaista puuhaa, jonka parissa muut huolet unohtuvat. Tällainen omilla käsillä tekeminen onkin tällä hetkellä vapaa-ajan ykkösjuttu. Vaimon mukaan ehdin olla yhtenäkin juhannusaattona mökillä aurinkotuolissa ehkä 15 minuuttia. Mutta edellisenä kesänä en sitäkään.