MAL-sopimukset tukevat kaupunkiseutujen pitkäjänteistä kehittämistä

17.8.2026

MAL-sopimukset on todettu tehokkaaksi tavaksi edistää suurimpien kaupunkiseutujen kokonaisvaltaista kehittämistä. Voisiko ja pitäisikö vastaavaa mallia soveltaa myös pienemmillä kasvavilla seuduilla?

MAL-sopimukset ovat valtion ja suurten kaupunkiseutujen välisiä yhteistyösopimuksia, joissa tarkastellaan kokonaisuutena seudun yhdyskuntarakenteeseen liittyviä kehitystarpeita. Menettelyssä sovitaan etenkin maankäytön, asumisen ja liikenteen kehityshankkeiden toteutuksista. Tavoitteena on yhteensovittaa eri osa-alueiden päätöksentekoa ja ratkaisuja siten, että kokonaisuus palvelee seutujen kasvua sekä arjen, liikkumisen ja työssäkäynnin sujuvuutta.

Ensimmäiset MAL-sopimukset solmittiin vuosina 2011–2012 Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen kanssa. Vuonna 2021 mukaan otettiin myös Jyväskylä, Kuopio ja Lahti. Valtion puolelta sopijaosapuolina ovat muun muassa ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä muita valtion virastoja ja alueellisia toimijoita.

Nykyisellä sopimuskaudella on sovittu seutujen pidemmän aikavälin tavoitteista vuosille 2024–2035 sekä konkreettisista toimenpiteistä vuosille 2024–2027.

Mallissa on olennaista kehittämisen kokonaisuus

Asuntoneuvos Tommi Laanti ympäristöministeriöstä toteaa, että MAL-menettelyssä on johdonmukaista keskittyä maan suurimpiin ja voimakkaimmin kasvaviin seutuihin.

– Valtion panostuksia kannattaa suunnata erityisesti sinne, missä ne tuottavat eniten lisäarvoa. Merkittävimmät maankäytön, asumisen ja liikenteen haasteet ovat suurimmilla kaupunkiseuduilla. Lisäksi esimerkiksi kestävien liikennemuotojen kehittäminen ja investoinnit tapahtuvat yleensä myös näillä seuduilla. Kyse on aina nimenomaan kokonaisuudesta, jossa yhteinen kehittäminen tuottaa suurimmat hyödyt, hän sanoo.

– MAL-järjestelmässä itsessäänkin riittää varmasti aina kehitettävää, kuten kaikessa muussakin. Tällä hetkellä fokusoinnin ja erityisesti priorisoinnin paikka on ehkä keskittyminen ydintoimintoon eli maankäytön, asumisen ja liikenteen ratkaisujen yhä parempaan yhteensovittamiseen. Tämä korostuu taloustilanteessa, jossa liikkumavarat panostuksiin tuntuvat olevan koko ajan haastavampia.

MAL-järjestelmä tukee kaupunkiseutujen pitkäjänteisen kehittämisen lisäksi seutujen kuntien sisäistä yhteistyötä. Pitäisikö samankaltaista menettelyä harkita myös muille, pienemmille kaupunkiseuduille?

– Tällöin tulisi muistaa tarkastella kriittisesti nimenomaan kehittämisen kokonaisuutta ja panostusten tarjoamaa lisäarvoa. MAL-mallissa on kyse isoista ja haastavistakin prosesseista, joten niiden tulisi tuottaa aidosti hyötyjä kaikilla osa-alueilla eli maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Pienemmillä kaupunkiseuduilla täytyisi varmistaa, että sielläkin on haasteita liikenteen investointien saamisen lisäksi myös esimerkiksi asuntomarkkinoissa ja muussa alueiden kehittämisessä.

Seinäjoen kaupunkiseutu kasvaa MAL-menettelyn ulkopuolella

Seinäjoki on Suomen ainoa maakuntakeskus, jonka asukasluku on kasvanut yhtäjaksoisesti vuosittain aina vuodesta 1951 lähtien. Kaupunki toimii selkeästi Etelä-Pohjanmaan työssäkäynti-, koulutus- ja palvelukeskuksena ja vetää siten asukkaikseen väkeä lähikunnista, mutta myös muualta Suomesta.

Seinäjoki ei kuulu MAL-menettelyn piiriin, joten Etelä-Pohjanmaan liiton suunnittelujohtaja Mari Pohjola tarkastelee sopimusjärjestelmää sen ulkopuolelta. Hänestä järjestelmä vaikuttaa varsin toimivalta ja tehokkaalta.

– MAL-menettelyssä saman pöydän ääreen kokoontuvat kaupunkiseudun ja valtion eri ministeriöiden ja keskeisten virastojen edustajat. Näin voidaan yhdessä miettiä mitä tehdään sekä miten ja millaisin panostuksin eri osapuolet siihen sitoutuvat. Valtio tuo pöytään myös valmiin rahoituksen ja valmiuden sitoutua seudun hankkeisiin, hän sanoo.

– Huolena on kuitenkin se, että erot MAL-alueiden ja muiden seutujen asemassa ovat todella suuret. Seitsemällä kaupunkiseudulla on tämä toimiva järjestelmä, mutta muilla ei ole mitään vastaavaa.

Pohjolan mukaan MAL-mallin ulkopuolella kehityshankkeita joudutaan käsittelemään monivaiheisemmin eri tahojen kanssa, ja infrarahoituksesta täytyy kilpailla eri tavoin.

– Meidän täytyy esimerkiksi tieasioissa keskustella oman elinvoimakeskuksen ja hankkeen kokoluokasta riippuen Väyläviraston kanssa, ratapuolella Väyläviraston kanssa ja joukkoliikenneasioista Traficomin kanssa. Kaikkia asioita hoitavat eri osapuolet, joilla ei myöskään ole MAL-menettelyn tapaan valmista valtion rahoitusta.

Kaupunkikehitys edellyttää laajaa yhteistyötä ja sitoutumista

Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei MAL-kaupunkiseutujen määrää tällä hallituskaudella lisätä.

– Tämä on täällä meillä päin kestopuheenaiheena aika ajoin esillä. Esimerkiksi juuri ennen edellisiä eduskuntavaaleja meillä oli maakuntaliitossa valtuustoaloite, jossa kaivattiin Seinäjoen kaupunkiseutua mukaan sopimusjärjestelmään, Mari Pohjola kertoo.

– Seudun kehittämisen kannalta tärkeää olisi laaja eri osapuolten yhteistyö, yhteinen tahtotila ja sitoutuminen, jossa kuntakin sitoutuu kantamaan velvoitteensa. Merkittävintä olisi valtiolta suoraan tuleva hankkeiden rahoitus, sillä tällä hetkellä infrarahoitus on vahvasti kilpailtua ja rahaa on vähän. Kun infrahankkeiden rahoitus on epävarmaa, on pitkäjänteinen kehittäminen vaikeaa.

Pohjola huomauttaa, että Seinäjoen kaupunkiseudun kasvu on läpi 2000-luvun ollut voimakkuudeltaan seudun kokoon nähden Suomen kärkeä. Siksi alueella on merkittäviä tarpeita kehittää muun muassa liikennejärjestelmää ja asuntotuotantoa. Esimerkkinä hän mainitsee kaupunkikeskustan ytimen sekä etenkin uuden rautatieaseman seudun ja raideliikenteen kehitystarpeet.

– Niihin tarvitaan välttämättä Väylä ja valtio mukaan. Mutta vaatii paljon työtä saada kaikki osapuolet neuvottelemaan ja suunnittelemaan ja vielä valtio rahoittamaan hankkeita.

Toiveena kevyempi sopimusjärjestelmä

Koko Suomen aluekehityksessä on luonnollisesti kyse MAL-järjestelmää suuremmista kaupungistumisen ja väestön keskittymisen trendeistä. Pohjolan mielestä MAL voi kuitenkin osaltaan edistää myös ei-toivottua kehitystä suosimalla liikaa suurkaupunkiseutuja muiden kaupunkiseutujen kustannuksella.

– Näkisin, että kaupungistuminen ja tietynlainen polarisoituminen on Suomessa jo niin pitkällä, että sitä olisi tarve tasapainottaa. MAL-kaupunkien ulkopuolellakin on vahvoja kehittyviä kaupunkiseutuja, joita varten voitaisiin luoda jokin vastaava sopimusmenettely ja kaupunkikehittämisen malli, hän pohtii.

– Yksi ratkaisu olisi MAL-alueiden lisääminen, mutta se on aika massiivinen järjestelmä, ja juuri nyt taloudelliset resurssit ovat vähissä. Siksi voitaisiin ajatella myös jotakin vähän kevyempää järjestelmää.