Korkein oikeus ratkaisi yksityistien käyttömaksua koskevan riidan

22.9.2026

Korkein oikeus on antanut vuosikirjaratkaisun (KKO 2026:66) tiekunnan asettamaa käyttömaksua koskevassa asiassa.

Tieosakas oli ajattanut mailleen satoja kuormia täyttömaata läheiseltä rakennustyömaalta. Tiekunta katsoi laajamittaisen maanajon olleen hänen maa- ja metsätalouden tieyksiköihin kuulumatonta liikennettä ja laski maa-aineskuormia olleen 600 kappaletta. Tähän perustuen tiekunta asetti tieosakkalle 7776 euron käyttömaksun.

Tieosakas ei tätä hyväksynyt ja vei asian käräjäoikeuteen. Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsoi näytetyksi 500 kuorman ajamisen ja vahvisti maksuiksi 6480 euroa hyläten kanteen muilta osin.

Tieosakas ei tätä hyväksynyt ja vei asian Turun hovioikeuteen. Turun hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että tien kunnossapitokustannukset olisivat nousseet ja tiekunnan kustannusten siirtäminen yhden tieosakkaan harteille olisi ollut tieosakkaiden yhdenvertaisuuden vastaista. Turun hovioikeus katsoi tiekunnan päätöksen käyttömaksuista pätemättömäksi eikä 500 kuorman maanajosta olisi pitänyt maksaa mitään ylimääräistä.

Tiekunta haki valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta ja se otti asian käsiteltäväkseen.

Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja pysytti käräjäoikeuden tuomion. Tieosakkaan katsotaan ajattaneen 500 kuormaa maa-aineksia, jotka eivät kuulu tieosakkaan normaalin maa- ja metsätalouden yksiköihin. Käyttömaksun suuruudeksi jää siten 6480 euroa.

Tienpitovelvollisuus ja tiemaksut jakautuvat siten tieosakkaiden kesken tieyksiköiden perusteella, jotka lasketaan tien kullekin osakkaalle tuottaman hyödyn mukaan. Hyöty puolestaan määräytyy tien käytön määrän ja laadun perusteella. On selvää, että mitä enemmän tietä käytetään, sitä enemmän se rasittuu ja sitä enemmän aiheutuu kunnossapitokustannuksia. Tästä huolimatta tiemaksujen ja käyttömaksujen jakamisen perusteena on lain mukaan hyöty, joka lasketaan tien käytön mukaan.

Yksityistielain 39 §:ssä säädetään siitä, milloin tieosakkaiden osallistuminen tienpidon kustannuksiin voidaan järjestää tiemaksujen sijaan käyttömaksuilla. Jos tieosakas käyttää tietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkeaa siitä, mikä on otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä, tällaista tilapäistä tienkäyttöä varten voidaan pykälän 4 momentin mukaan määrätä arvioitua tien käyttöä vastaava käyttömaksu.

Korkein oikeus hylkäsi myös tieosakkaan vaatimuksen siitä, että hoitokunnalla ei olisi ollut toimivaltaa omalla päätöksellään tehdä valitusta Korkeimpaan oikeuteen ilman tiekunnan kokouksen päätöstä. Kysymys on tiekunnan kokouksen päätöstä koskevasta moitekanteesta ja tiekunta oikeudenkäynnissä vastaajana puolustaa tiekunnan kokouksessa tehtyä päätöstä.

Korkein oikeus katsoo, että jo moiteoikeudenkäynnin luonteesta johtuu, että hoitokunnalla on toimivalta päättää tiekunnan prosessitoimista oikeudenkäynnissä ainakin siltä osin kuin niillä tähdätään siihen, että moitekanteen kohteena oleva tiekunnan kokouksen päätös pysyy voimassa. Tästä seuraa vastaavasti, että hoitokunnalla on toimivalta päättää muutoksen hakemisesta ratkaisuun, jolla moitekanne on hyväksytty.

Tutustu Korkeimman oikeuden päätökseen