Ilmastonmuutos tuo haasteita teiden suunnitteluun ja tienpitoon

12.10.2026

Ilmastonmuutokseen liittyvät sään ääri-ilmiöt näkyvät jo ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Teiden suunnittelussa ja ylläpidossa on syytä päivittää vanhoja ohjeistuksia ja varautua uudenlaisiin riskeihin.

Ilmaston muuttuessa ja sään ääri-ilmiöiden yleistyessä myös tiensuunnittelulle ja tienpidolle asetettavat vaatimukset muuttuvat. Nykyisessä tieverkossa olevia rumpuja on aikanaan ohjeiden mukaisesti mitoitettu selvästi nykyistä useammin toistuville huippuvirtaamille. Uusien teiden suunnittelussa tulee entistä enemmän huomioida vaihtelevat sääolosuhteet muun muassa rankkasateiden yleistymisen sekä tulvariskien osalta.

Teiden rakenteellinen käyttöikä on tyypillisesti vähintään 50 vuotta tai jopa enemmän, joten tänä päivänä tehdyillä suunnitteluratkaisulla tulisi pyrkiä varmistamaan tieverkon toimintakyky myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

Olosuhteiden muuttuessa tieympäristössä myös tienpidon merkitys korostuu, kun nykyinen tieverkko ikääntyy. Valuma-alueissa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutus vesienhallintaan ja nykyisiin kuivatusjärjestelmiin voivat edellyttää entistä tarkempaa kohdekohtaista arviointia nykyisten rakenteiden, kuten rumpujen ja ojien, mitoituksen riittävyydestä.

Ilmastonmuutos ja mitoitusperiaatteet

Ilmastonmuutos lisää Suomessa sään ääri-ilmiöitä sekä kasvattaa sademääriä etenkin talvisin. Yhä suurempi osuus talven sateista sataa lumen sijaan vetenä, mikä yhdessä sademäärän kasvun kanssa lisää talvella tapahtuvien tulvien mahdollisuutta. Ongelmaa pahentaa etenkin päällystetyillä alueilla se, että talvisin hulevesikaivot saattavat olla jään peittämiä ja aurauksesta aiheutuvat lumivallit estävät veden tavalliset tulvareitit.

Aurauksessa voitaisiin huomioida tulvareittien auki pitäminen talvella syntyvien tulvien ehkäisemiseksi. Myös lämpenevän ilmaston myötä yleistyvät pakkas- ja sulajaksojen vaihtelut aiheuttavat uusia haasteita tienpidolle. Tiensuunnittelussa ilmastonmuutos tulisi huomioida etenkin rumpuja aukkomitoituksissa. Niissä yleisesti käytetty ilmastonmuutoskerroin 1,2 perustuu osittain vanhentuneisiin lähtötietoihin, ja uudempien tutkimustietojen valossa voisi olla tarpeen käyttää suurempaa kerrointa.

Nykyinen ilmastonmuutoskerroin on kaikille mitoitettaville tilanteille sama, vaikka todellisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin rankkasateissa ja niiden huomioimiseen vaikuttavat monet tekijät. Näitä voitaisiin huomioida esimerkiksi käyttämällä lyhyt- ja pitkäkestoisille mitoitussateille eri kertoimia, huomioimalla mitoitettavan kohteen kriittisyys suuremmalla kertoimella tai suhteuttamalla kerroin mitoitettavan rakenteen käyttöikään.

Ilmastonmuutoksen myötä harvinaisemmat sateet rankistuvat ja yleistyvät usein tapahtuvia sateita enemmän. Tiensuunnittelussa mitoitukset tehdään harvinaisilla sadetapahtumilla, jolloin ilmastonmuutoskerroin tulisi olla tarpeeksi suuri huomioimaan juuri harvinaisiin sateisiin ennustetut vaikutukset. Mitoituksessa tulisi hyödyntää mahdollisimman ajantasaisia mitoitusperiaatteita ja tarkistaa suunnittelukohteen mitoitukseen vaikuttavat tekijät aina suunnitelmaratkaisujen muuttuessa.

Valuma-alueiden ja tulvareittien huomiointi

Valuma-alueiden ja tulvareittien huomioimisen merkitys korostuu, kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Suunnittelussa tulisi tarkastella koko valuma-aluetta ennen suunnitteluratkaisuihin liittyvää päätöksentekoa. Esimerkiksi kaupunkien ja kuntien yleiskaavoista saattaa löytyä suunnitteilla olevia laajoja maankäytön muutoksia, jotka voivat muuttaa mitoitusvirtaamia oleellisesti. Tällaiset tarkastelut olisi hyvä tehdä myös kohteissa, joissa laki ei niitä erikseen velvoita, jolloin saataisiin riittävän kattava kokonaiskuva mitoitukseen vaikuttavista tekijöistä.

Mitoituksia tehdessä olisi hyvä varmistaa, että niitä tekevillä on riittävä osaaminen. Tulvareittien ja valuma-alueiden laajemmalla tarkastelulla vähennetään tulvariskiä ja siitä aiheutuvia haittoja. Tulvareittien tarkastelun avulla ehkäistään myös tulvien aiheuttamia vaurioita tien kuivatusrakenteille. Huomiota tulee kiinnittää myös laskuojien kuntoon.

Tarpeet nykyisten ohjeiden päivitykselle

Nykyisissä kuivatukseen liittyvissä ohjeistuksissa ei tuoda tulvareittien ja valuma-alueiden tarkastelun merkitystä riittävästi esille. Ohjeistusta olisi tarpeen myös tarkentaa etenkin termistön osalta vastaamaan nykypäivänä suunnittelussa käytettävää termistöä. Nykyiset ohjeistukset ohjaavat tekemään rumpu- ja aukkomitoituksia joko rankkasateen tai lumen sulannan aiheuttaman vesimäärän mukaan. Tulevaisuudessa tilanteet, jossa nämä tapahtuvat samanaikaisesti, tulevat entistä todennäköisemmiksi. Tällaisista tilanteista tarvittaisiin lisää tutkimustietoa sekä kattavammat mitoitusohjeistukset, jotka huomioisivat lumen sulannan ja sateen yhteisvaikutukset.

Varautuminen muuttuvaan ilmastoon edellyttää tiesuunnittelussa ja tienpidossa monitahoista kokonaisuuden tarkastelua, jossa huomioidaan muutokset niin sään ääri-ilmiöiden kuin tieympäristön suhteen. Muun muassa rankkasateiden voimistuessa tien kuivatusrakenteiden mitoitusperusteiden tulisi perustua suunnittelukohteen osalta ajantasaisiin lähtötietoihin sekä mahdollisesti kohteen kriittisyyteen.

Rankkasateiden ja kuivuusjaksojen kaltaisten ääri-ilmiöiden yleistyminen vaikuttaa myös pohjavesien pintojen vaihteluun. Perinteisessä väyläsuunnittelussa niiden merkitys korostuu osana kokonaisvaltaista tieympäristön tarkastelua. Ohjeistuksen ja mitoitusperiaatteiden jatkuva kehittäminen sekä riskikohteiden tunnistaminen mahdollistavat varautumisen tulevaisuuden sään ääri-ilmiöihin.