Geotekniikan ammattilainen näkee tiet pintaa syvemmältä

11.5.2026

Arvostettu geotekniikan tuntija Leena Korkiala-Tanttu on kulkenut pitkän tien alan suunnittelijana, tutkijana ja opettajana. Erityisen antoisaa on ollut myös päästä jakamaan omaa osaamista alan uusille tekijöille.

Leena Korkiala-Tanttu syntyi vuonna 1959 Hyönölän kylässä silloisessa Pusulan kunnassa (nyk. Lohjan Nummi-Pusula). Kansakoulun jälkeen hänen koulutiensä jatkui naapurikunta Nummella oppikouluun ja lukioon. Siellä vahvasti matematiikkaan suuntautunut lukiolainen selaili teknillisen korkeakoulun esitettä ja kiinnostui rakennetekniikasta sekä etenkin sillanrakennuksesta.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1978 hän aloitti syksyllä opinnot Helsingin teknillisessä korkeakoulussa, josta löytyikin tarjolle lukuisia erilaisia ammattiaineita ja suuntautumisvaihtoehtoja.

– Luin sivuaineena tietekniikkaa, ja aloinkin kiinnostua yhä enemmän maa- ja pohjarakentamisesta. Tähän vaikutti osaltaan innostava ja haastavakin professori Kalle-Heikki Korhonen. Ensimmäisessä kesätyöpaikassani Mittatie Oy:ssä pääsin sitten tekemään kairauksia ja etenkin mittauksia. Geotekniikka tuntui alalta, jossa riittää jatkuvasti mielenkiintoista uutta opittavaa.

Ammattipolku eteni suunnittelusta tutkimukseen

Valmistuttuaan vuonna 1984 diplomi-insinööriksi Korkiala-Tanttu työskenteli vuosia konsulttitoimisto Y-suunnittelu Oy:ssä ja sitten 1990-luvun puolella YS-Yhdyskunta Oy:ssä, jossa tehtävinä oli muun muassa erilaisten tiehankkeiden rakennussuunnittelua.

Osaamisen kasvaessa mieli teki edetä yhä syvemmälle alan tutkimuksen pariin. Tie veikin hänet seuraavaksi vuonna 1999 VTT:lle ja muun muassa monivuotiseen Tien pohja- ja päällysrakenteet (TPPT) -tutkimusohjelmaan.

– 2000-luvun alussa käynnistyi sitten merkittävä hanke, joka liittyi VTT:n ja Ruotsin VTI-tutkimuslaitoksen omistamaan koetiekoneeseen. Sen puitteissa tehtiin kolme HVS Heavy Vehicle Simulator -koesarjaa, ja vastasin viimeisistä Suomen päässä tehdyistä kokeista.

Ennen pitkää vastaan tulivat tutkimuskohteina myös esimerkiksi uusiomateriaalit, ympäristövaikutukset, ydinjätteen loppusijoitusratkaisut sekä heikkolaatuisten maamateriaalien käytön tehostaminen. VTT-vuosien aikaan sisältyivät lisäksi tutkijanvaihtovierailut Nottinghamin yliopistossa syksyllä 2003 ja Strathclyden yliopistossa Skotlannissa 2007.

Töiden ohessa tehty tohtorinväitöstyö tuli päätökseen alkuvuonna 2009. Se käsitteli edellä mainittujen HVS-kokeiden pohjalta sitomattomien kerrosten pysyviä muodonmuutoksia.

Aalto toi antoisia opetuskokemuksia

Kun tutkimuspuolen rahoituksen saannista oli tullut aiempaa haastavampaa, oli Korkiala-Tanttu palannut vuoden 2008 lopulla konsulttitehtäviin Pöyrylle. Tutkijavuosien jälkeen oli antoisaa päivittää käytännössä tietoja perusinfran suunnittelun kehityksestä, mistä olikin hyötyä työuran seuraavassa käänteessä.

Kun Aalto-yliopiston professori Olli Ravaska oli jäänyt eläkkeelle, sai Korkiala-Tanttu vuonna 2010 houkuttelevan kutsun. Tarjolla oli paikka geotekniikan määräaikaisena professorina. Tarjous tuli hyvään aikaan, ja hän tarttui siihen mielellään.

– Aallossa tehtävät painottuivat etenkin aluksi nimenomaan opetukseen. Se vastasi omia toiveitani. Kokemusta oli vuosien varrella kertynyt useasta aiheesta, ja nyt tuntui hyvältä alkaa siirtää osaamista eteenpäin nuoremmille polville.

Aallossa työura eteni erilaisten professorinimikkeiden kautta Rakennustekniikan laitoksen johtajaksi. Vuonna 2024 Korkiala-Tanttu jäi osa-aikaeläkkeelle, mutta hän toimii edelleen Rakennustekniikan laitoksella Senior Advisor -nimikkeellä.

Mieleen jääneitä tehtäviä ja kokemuksia

Pitkään työuraan on mahtunut paljon mielenkiintoisia vaiheita ja tehtäviä. Korkiala-Tanttu nostaa esimerkkinä esiin osallistumisen Suomen ensimmäiseen PPP (Public Private Partnership) -hankkeeseen, jossa rakennettiin 1990-luvulla nelostietä moottoritieksi Järvenpää–Lahti-välillä.

– Se oli tosi opettavainen kokemus. Rakennussuunnittelua oli alettu tehdä kiinteämmin yhteistyössä urakointivaiheen ja rakentajien kanssa, joten sain suunnittelusta saman tien palautetta ja opin tekemään sitä yhä toteuttamiskelpoisemmin. VTT-ajalta mielenkiintoisimpina ovat mieleen jääneet jo mainitut HVS-kokeet, joissa sai oppia paljon nimenomaan tierakenteen mitoituksesta, hän muistelee.

– Aalto-yliopistossa kantava tutkimusteema ovat olleet uusiomaarakenteet ja uusiosideaineet. Siellä olemme tehneet paljon syvästabilointiin liittyvien uusiosideaineiden tutkimusta, jossa tähdätään etenkin kalkkisementin korvaamiseen vähähiilisillä ratkaisuilla. Opetuspuolella taas kontaktiopetus ja opinnäytetöiden ohjaus ovat olleet suosikkitehtäviäni. On ihanaa seurata opiskelijoiden kehitystä sekä nähdä läheltä, kuinka jonkin asian sisältö ja toiminta avautuvat heille.

Alalla riittää ratkaistavia kysymyksiä

Geotekniikan tulevaisuutta pohtiessaan Korkiala-Tanttu mainitsee ensimmäisenä pitkäaikaisen ongelman eli alan tohtoritason tutkijoiden ja sitä kautta alan professoreiden puutteen.

– Tutkimuksen ja laadukkaan opetuksen turvaaminen on iso ongelma. Yliopistojen rajallisten resurssien vuoksi joudutaan miettimään, mitä kursseja on mahdollista järjestää. Toinen oma tulevaisuusteemansa on tekoäly sekä sen vaikutukset alan kehitykseen ja opetukseen. Itse ajattelen, että geotekniikka vaatii vahvasti kokemusperäistä suunnitteluosaamista. Vaikka AI-sovelluksista voi varmasti olla apua, tuntuu kokeneen ammattilaisen korvaaminen niillä vielä kaukaiselta.

– Yksi iso haaste taas on kiertotalouden implementointi infrarakentamiseen. Monesti kiertotalousmateriaalien laatu voi olla epätasaista ja tutkimustulokset niistä hajanaisia. Samalla infran vaatimukset ovat etenkin ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä kasvaneet. Tältä osin kaivattaisiin pitkäaikaista materiaalitutkimusta, missä ollaan kuitenkin kovasti myöhässä. Sopii toivoa, että löytyy uusia ratkaisuja, reseptiikkaa tai materiaaleja, mutta haasteita riittää.

Yksityiselämän puolella Korkiala-Tantun tulevaisuus näyttää onneksi valoisammalta. Osa-aikaeläkkeellä on aviomiehen kanssa enemmän vapaa-aikaa vaikkapa ensimmäiselle lapsenlapselle, joita taitaa olla tulossa pian lisääkin.

– Lisäksi aikaa riittää liikuntaan, kuten kuntosaliin, hiihtämiseen, kävelyyn ja fillarointiin. Tykkään kovasti myös ruoanlaitosta ja kirjojen lukemisesta. Ja jonkin verran käydään teatterissa ja muissa kulttuuririennoissa. Aika tällaista tyypillistä eläkeläismäistä ajanviettoa, hän nauraa.