Uusi tutkimus teiden kunnon, ajonopeuksien ja onnettomuuksien yhteyksistä

18.8.2025

VTT:n tuore tutkimusraportti keskittyy usein pohdittuun kysymykseen: parantaako hyväkuntoinen tie turvallisuutta vai päätyvätkö kuljettajat vain ajamaan entistä kovempaa? Asiaa selvitettiin laajalla aineistolla ja edistyneillä tilastollisilla menetelmillä.

Viime vuosien ulkomaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tien kaarteisuus vaikuttaa sekä kuljettajien nopeusvalintoihin että onnettomuusriskiin. Yleiset lainalaisuudet auttavat teiden ylläpidon suunnittelussa, mutta kotimaista tienpitäjää kiinnostaa erityisesti tilanne Suomessa, jossa aiheeseen voidaan perehtyä täältä kerätyllä aineistolla.

Tutkimuksessa VTT:n tutkijat analysoivat, miten tien ominaisuudet ja kunto vaikuttavat ajonopeuksiin ja onnettomuuksien määrään Suomen tieverkolla. Fintrafficin ja Väyläviraston uudet laajat aineistot mahdollistavat edistyneiden tilastollisten menetelmien käytön, jolloin voidaan arvioida eri tekijöiden vaikutuksen suuntaa ja suuruusluokkaa.

Tutkimuksen taustalla poikkeuksellinen aineisto

Tutkimuksen alkusysäyksenä toimi Traficomin vuonna 2024 teettämä kattava analyysi alemman maantieverkon nopeuksista liikenteen otoslaskenta-aineistossa. Aineiston arvioitiin olevan riittävän laadukas tutkimuskäyttöön. Tähän aineistoon VTT:llä yhdisteltiin Väyläviraston tietoja liikenneonnettomuuksista sekä teiden geometriasta ja kunnosta. Aineistosta rajattiin pois rampit ja kaksiajorataiset maantiet joko havaintojen vähyyden tai nopeustietojen epäluotettavuuden takia.

Keskeisenä tilastollisena menetelmänä toimi regularisoitu regressio. Menetelmän tarkoituksena on parantaa tilastollisen mallin kykyä ennustaa tulevia havaintoja ilman, että mallin kykyä selittää jo saatuja havaintoja rajoitetaan liikaa. Yksinkertaisempien menetelmien vaarana on niin sanottu ylisovittaminen: malli voi kuvata menneet tapahtumat tarkasti, mutta arvata silti täysin väärin, mitä tapahtuu jatkossa.

Vaikka kaikki ennusteet tulevaisuudesta perustuvat väistämättä menneisyyteen, olemassa olevaa tietoa voidaan silti käyttää paremmin huomioimalla, että maailma on arvaamaton paikka.

Regularisoitu regressio auttaa myös hallitsemaan suurta määrää toisiinsa liittyviä muuttujia ja poimimaan niistä vain tärkeimmät. Useat tiegeometriaan liittyvät tekijät ovat toistensa kanssa vahvasti yhteydessä: esimerkiksi nopeusrajoitus on yleensä korkeampi isommilla, leveämmillä ja suoremmilla teillä. Tällaisten yhteisvaikutusten huomioimiseen regularisoitu regressio on sopiva menetelmä.

Ajonopeuden selittävät tekijät

Yleisesti ottaen tien ominaisuudet selittävät keskinopeuksia hyvin. Tärkeiksi selittäviksi tekijöiksi nousivat tien luokka (esim. soratie, taajamatie, seututie, päätie) ja tien leveys. Sora- ja taajamateillä ajaminen hidasti nopeuksia, kun taas seutu- ja pääteillä ajaminen nosti niitä.
Vaikka tulos ei sinänsä ole yllättävä, on hyvä muistaa, että muut tutkimuksessa mukana olleet tekijät on otettu jo menetelmällisesti huomioon: se, että sorateillä on yleensä pienempi nopeusrajoitus ei riitä selittämään sorateiden hitautta. Nopeusrajoitus itsessään selittää luonnollisesti suurimman osan nopeuden vaihtelusta. Leveämmillä teillä ajettiin myös lujempaa.

Valvonnalla on jonkin verran vaikutusta ajokäyttäytymiseen: automaattinen nopeusvalvonta alensi nopeuksia keskimäärin 2 km/h valvomattomiin osuuksiin verrattuna.

Tutkimuksen ehkä kiinnostavin havainto liittyy tien tasaisuuteen. Kaikkein tasaisimmilla teillä nopeudet kohoavat jopa 4,7 km/h verrattuna pomppuisimpiin teihin. Urautuneisuus ja kunnostustarve puolestaan laskevat nopeuksia hieman, 1–2 km/h. Tulokset viittaavat siihen, että kuljettajat reagoivat erityisesti tien pintaan ja ajotuntumaan.

Mutkat, mäet ja näkemäesteet vaikuttavat nopeuteen myös suhteellisen vähän, noin 1–2 km/h. Tämä osoittaa, että tien geometria vaikuttaa nopeuteen lähinnä silloin, kun kaarresäde tai pituuskaltevuus on poikkeuksellisen suurta.

Onnettomuusriskit suhteessa ajonopeuksiin ja tien kuntoon

Tarkastelluilla teillä sattui kolmen vuoden aikana yhteensä 3 199 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta.

Matalilla nopeusrajoituksilla (20–50 km/h) olevilla osuuksilla onnettomuuksia tapahtuu enemmän kuin korkeampien nopeusrajoitusten alueilla. Tulosta selittää todennäköisesti se, että matalien nopeusrajoitusten alueiden läheisyydessä on enemmän asutusta, suojaamattomia tienkäyttäjiä sekä risteyksiä, joissa on kääntyvää ja risteävää liikennettä. Korkean nopeusrajoituksen tiet ovat liikenteeltään yhtenäisempiä, jolloin konflikteja sattuu vähemmän.

Vaikka parempi päällysteen kunto nostaa nopeuksia, tasaisempi tie vähentää henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia. Ero parhaimman ja huonoimman tasaisuusluokan välillä on merkittävä, lähes 50 prosentin pudotus onnettomuusmäärässä.

Sen sijaan urautuneisuudella ja korjaustarpeella vaikutus on päinvastainen, mutta niiden vaikutus on selvästi pienempi. Kaarteisuudella, mäkisyydellä tai näkymällä ei havaittu olevan yhteyttä onnettomuusmääriin.

Kun aineisto rajattiin 80 km/h -nopeusrajoituksen seututeihin, voitiin myös tehdä suuntaa antava vertailu tien kunnon ja nopeuksien yhteisvaikutuksesta onnettomuuksiin. Tässäkin aineistossa tien tasaisuus ennustaa korkeampia ajonopeuksia ja pienempää onnettomuusriskiä. Onnettomuusriski kuitenkin kasvaa, kun urautuneisuus ja kunnostustarve kasvavat, vaikka niiden kohdalla vaikutus jää vähäiseksi.

Tulosten perusteella tasainen päällyste parantaa turvallisuutta myös silloin, kun se nostaa keskinopeuksia. Aineiston rajallisuus estää vielä lopulliset johtopäätökset, mutta tulokset antavat aihetta jatkotutkimukselle ja virittävät keskustelua siitä, miten kunnossapito vaikuttaa sekä ajonopeuksiin ja onnettomuusriskiin.