Yksi auto, kaksi kuljettajaa: Kuka saa käyttää kotitalouden autoa?
Kestävä liikennejärjestelmä on ympäristöystävällinen, taloudellisesti tehokas ja sosiaalisesti oikeudenmukainen. Kestävän liikennejärjestelemän tavoitteet voivat kuitenkin olla ristiriidassa keskenään.
Henkilöautoliikenne tuottaa yli puolet Suomen tieliikenteen kasvihuonepäästöistä, mutta toisaalta määränpäiden saavutettavuus matka-ajalla mitattuna on henkilöautolla ylivoimainen muihin kulkutapoihin nähden.
Hyvän saavutettavuutensa ansiosta autoilu mahdollistaa kansalaisten taloudellisen toimeliaisuuden. Jotta henkilöautoilun merkitystä ihmisten elämässä pystytään arvioimaan, on tarpeen kysyä, mikä rooli auton käyttömahdollisuuden puutteella on hyvinvoinnin näkökulmasta.
Väitöskirjatutkimus auton käyttömahdollisuuden merkityksestä
Tampereen yliopistossa tarkastettu väitöskirjani pureutuu liikkumismahdollisuuksiin ja henkilöauton käyttömahdollisuuden puutteeseen.
Väitöskirja koostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista ja johdanto-osuudesta. Artikkeleissa hyödynnettiin vuonna 2020 Tampereella kerättyä kyselytutkimusaineistoa sekä valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (2016) aineistoa.
Tutkimusaineistoja tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Artikkelit käsittelivät liikkumisessa koettuja esteitä, hyvinvoinnin kannalta tärkeiden matkojen tekemistä, yksinasuvien liikkumistottumuksia sekä jaettavan auton kotitalouksia, joista viimeiseen näkökulmaan pureudutaan seuraavaksi tarkemmin.
Jaettavan auton kotitaloudet
Jaettavan auton kotitalouksilla (car deficient households) tarkoitetaan kotitalouksia, joissa on useampia kuljettajia kuin henkilöautoja. Jaettavan auton kotitaloudessa asuvat aikuiset jakavat auton käytön arjessa, ja usein kyse on yksiautoisesta kahden aikuisen kotitaloudesta, jossa asuu mahdollisesti myös lapsia.
Jaettavan auton kotitaloudessa asuminen voi olla joko vapaaehtoista tai esimerkiksi taloudellisista syistä johtuva päätös. Vapaaehtoisesti jaettavan auton kotitalouksissa asuvat pystyvät tyydyttämään liikkumistarpeensa myös ilman autoa. Ne, joilla jaettavan auton kotitaloudessa asuminen ei ole vapaaehtoista, kokevat puolestaan paljon rajoitteita liikkumisessaan, ja heidän hyvinvointinsa on heikompi. [1]
On tärkeää ymmärtää, miten jaettavan auton kotitalouksissa tehdään päätökset siitä, kuka saa käyttää kotitalouden autoa. Perinteisesti sukupuolta ei ole pidetty yhtenä, vaan ainoana auton käyttömahdollisuuteen vaikuttavana tekijänä. Sukupuolinormeihin liittyvän hypoteesin mukaan jaettavan auton kotitalouksissa miehellä on naista todennäköisemmin kotitalouden auto käytettävissään.
Taloudellisen vallan hypoteesin mukaan sillä, joka vastaa kotitalouden tulojen hankinnasta, on oikeus auton käyttöön, kun taas käytännön tarpeen hypoteesin mukaan auton käyttömahdollisuus on sillä kotitalouden jäsenellä, jonka liikkumistarpeita on vaikeampi tyydyttää vaihtoehtoisilla kulkutavoilla.
Sukupuolipreferensseihin liittyvän hypoteesin mukaan miehillä ja naisilla on erilaiset liikkumispreferenssit, jotka vaikuttavat kulkutapavalintoihin ja siten myös auton käyttömahdollisuuden jakautumiseen kotitalouden sisällä. Auton symbolinen merkitys on usein suurempi miehille kuin naisille, minkä vuoksi naiset ovat suostuvaisempia käyttämään muita kulkutapoja auton sijaan. [2][3]
Auton käyttömahdollisuus jakautuu epätasaisesti
Väitöskirjatutkimuksessa jaettavan auton kotitalouksia tarkasteltiin valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (2016) aineiston avulla. Tulokset vahvistavat tunnettua ilmiötä liikenteen sukupuolittuneisuudesta ja tukevat sukupuolinormeihin liittyvää hypoteesia.
Jaettavan auton kotitalouksissa miehellä on naisia useammin auto käytettävissä matkoillaan aina tai melkein aina. Auton käyttömahdollisuus mahdollistaa laajemmat työssäkäyntialueet, minkä lisäksi turvattomuus joukkoliikenteessä koskettaa erityisesti naisia.
Näin ollen auton käyttömahdollisuuden jakautuminen useammin kotitalouden miehelle heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa liikenteessä sekä taloudellisesta että sosiaalisen turvallisuuden näkökulmasta.
Tulosten perusteella työssäkäynti ei näyttäisi lisäävän todennäköisyyttä saada auton käyttömahdollisuutta aina tai melkein aina jaettavan auton kotitalouksissa. Näin ollen väitöskirjatutkimuksessa ei löydy tukea taloudellisen vallan hypoteesille.
Se, onko auto säännöllisesti käytettävissä, voi kuitenkin vaikuttaa liikkumiskäyttäytymiseen, kuten käytettyihin kulkutapoihin, matka-aikaan ja suoritteisiin. Tulosten avulla tunnistetaan, että jaettavan auton kotitalouksissa auton säännöllisen käyttömahdollisuuden puuttuminen voi johtaa tyypillisesti autottomuuteen liitettävän liikkumishaitan syntymiseen.
Kaikkia auton käyttömahdollisuuteen vaikuttavia tekijöitä ei voida mallintaa henkilöliikennetutkimuksen aineiston avulla. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia, miten päätökset kotitalouden auton käytöstä tehdään ja miten auton käyttömahdollisuuden jakautuminen vaikuttaa perheenjäsenten liikkumiseen jaettavan auton kotitalouksissa.
Lähteet
[1] Delbosc, A. & Currie, G. 2012. Choice and disadvantage in low-car ownership households. Transport Policy 23 (2012) 8–14. https://doi.org/10.1016/j.tranpol.2012.06.006
[2] Blumenberg, E., Schouten, A. & Brown, A. 2022. Who’s in the driver’s seat? Gender and the division of car use in auto-deficit households. Transportation Research Part A 162 (2022)14–26. https://doi:10.1016/j.tra.2022.05.017
[3] Scheiner, J. & Holz-Rau, C. 2012. Gender structures in car availability in car deficient households. Research in Transportation Economics 34 (2012) 16–26. https://doi.org/10.1016/j.retrec.2011.12.006
Teksti:
Hanne Tiikkaja
Yliopisto-opettaja
Tampereen yliopisto
Kuva: Shutterstock