Väyläviraston investointiohjelma maakuntajohtajien silmin

Väyläviraston investointiohjelma toteuttaa osaltaan valtakunnallisen Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteita. Ohjelman talouskehys vuosille 2022–2029 on runsaat kolme miljardia euroa, josta kehittämishankkeisiin varataan noin 2,3 miljardia ja perusväylänpidon parantamiseen noin 800 miljoonaa euroa. 

Kehittämishankkeissa rataverkolle suunnataan 1,26 miljardia, tieverkolle 977 miljoonaa ja vesiväylähankkeisiin 82 miljoonaa euroa. Lisäksi ohjelmaan on kirjattu noin 500 miljoonaa euroa erikseen sovittaviin MAL-kaupunkiseutujen hankkeisiin.

---

Kysyimme kymmeneltä maakuntajohtajalta:

1. Miltä ohjelma vaikuttaa Suomen tieverkoston näkökulmasta?
2. Mitä hyvää ohjelmasta teiden osalta löytyy?
3. Mihin toivoisit tieverkostolla panostettavan enemmän?
4. Mitkä ovat oman maakuntasi tieliikenteen suurimmat kehitystarpeet?

---

Anna-Mari Ahonen
Pirkanmaan maakuntajohtaja

1. Ohjelmassa on tieverkon investointitarpeet esitetty laajasti, ja niitä on myös priorisoitu. Ongelmana on valtion rahoituksen vähyys ohjelman toteuttamiseen. Tarvetta lisärahoitukselle on niin kehittämisinvestointeihin kuin perusväylänpitoon. Kohdelistat ovat pitkiä, ja Pirkanmaan tieverkon huono kunto on monena vuonna ylittänyt uutiskynnyksen myös valtakunnan medioissa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo melko suurten liikennemäärien teitä on huonossa kunnossa, eikä tilannetta saada nykyisellä perusväylänpidon rahoituksella parannettua. Korjausvelka jatkaa kasvamistaan.

2. Hyvää ohjelmassa on, että kiireellisimpään 1A-koriin on tehty priorisointeja kuljetus- ja liikennemäärätarpeiden sekä palvelutason tarpeiden mukaan. Nyt on neljä kärkihanketta 1A-korissa, plus yksi kärkihanke 1B-korissa. Asiantuntijoiden tekemää kärkilistausta tulee poliittisessa päätöksenteossa myös noudattaa. Jos listoihin tehdään muutoksia, vaikuttavat ne helposti kokonaisuuteen, erityisesti niukan rahoituksen tilanteessa. Tämä kokonaisuuden tunnistaminen on tärkeää.

3. Lisärahoitusta tarvitaan koko tieverkollemme, aina alemman asteisesta tieverkosta valtateihin saakka. Panostusta kaivataan sekä Suomen elinkeinoelämän toimivuuden että ihmisten työ-, asiointi- ja vapaa-ajan matkojen sujuvuuden varmistamiseksi. Myös liikenneturvallisuusnäkökohdat ovat edelleen merkittäviä. Pirkanmaalla on suuria liikennemääriä päätieverkon lisäksi myös alemmalla tieverkolla, jonne investointirahat eivät kohdistu.

4. Pirkanmaa on logistinen solmupiste niin tie- kuin raideliikenteessä. Pirkanmaan kautta kulkee seitsemän valtatietä ja runsaasti muuta tieverkostoa. Meillä on paljon sekä sisäistä tieliikennettä että läpikulkuliikennettä. Kehittyvä ja kasvava maakuntamme jää valtion rahoituksessa jälkeen suhteellisessa osuudessa niin kehittämisinvestoinneissa kuin perusväylänpidossakin. Väyläviraston investointiohjelmaa tulisi Pirkanmaan osalta noudattaa esitetyssä muodossa. Ohjelmassa mukana ovat maakunnan tärkeimmät investointikohteet.

 

Asko Aro-Heinilä
Satakunnan maakuntajohtaja

1. On hyvä, että investointiohjelmassa pyritään Liikenne 12 -ohjelman kriteerien kautta määrittämään väyläverkon kehittämisen tarpeet ja jaksottamaan toimenpiteet. Hyvää on myös turvallisuus- ja ilmastotavoitteiden tuonti näkyviksi niin, että niiden merkitystä ja vaikutusta liikenneverkkoon sekä liikennesuoritteisiin voidaan arvioida. Ongelmana on ehdottomasti se, että tahto ja tarpeet eivät kohtaa talouden kanssa.

2. Erityisen hyvää ohjelmassa on pyrkimys pitkäjänteiseen, vertailun kestävään kehittämiseen.

3. Vähäliikenteisille teille tarvitaan enemmän panostusta sekä perustienpidon resursseihin että itse vähäliikenteisen tiestön uudistamiseen. Toimia tarvitaan myös elinkeinoelämän kuljetusreittien turvallisuuden ja sujuvuuden näkökannalta, nämä tarpeet koskevat pääosin päätieverkkoa. Lisäksi tarvitaan toimia työpaikkaliikenteen kehittämiseksi, jotta työvoiman liikkuvuus voidaan taata ja liikkuvuutta edistää.

4. Satakunnassa suurimpia tarpeita ovat kehittämiskohteet valtatiellä 2 ja valtatiellä 8. Tärkeitä kehityskohteita ovat myös perustienpidon rahoitus ja siltojen kantavuus.

 

Pauli Harju
Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja

1. Esitys oli pettymys.

2. Hyvää ovat yksittäisten solmukohtien investoinnit.

3. Toivoisin enemmän panostuksia valtateiden ohituskaistoihin. Pohjoisessa pitkämatkainen raskasliikenne luo ohitustarpeita.

4. Pohjois-Pohjanmaalla suurimmat kehitystarpeet liittyvät TENT-verkolle määritellyn palvelutason saavuttamiseen ja elinkeinoelämän edellyttämien maantiekorjausinvestointien toteuttamiseen.

 

Pekka Hokkanen
Keski-Suomen maakuntajohtaja

1. Investointiohjelma tekee näkyväksi kansallisen rahoituksen puutteen liikenteen kehittämiseksi. Huolta ohjelmassa herättävät lähivuosien kapeat näkymät tärkeiden tieverkon investointihankkeiden edistämisen suhteen.

2. Tienpidon rahoituksen turvaaminen on tärkeä viesti maakunnille ja koko tieverkkoa käyttävälle elinkeinoelämälle. Muutoin kehittämisrahoituksen pilkkoutuminen pistemäisiin kohteisiin herättää kysymyksiä ohjelman vaikuttavuudesta.

3. Tarvitaan lisää keskustelua tieverkon kehittämisen priorisoinnista keskeisimmille tunnistetuille pääväylien puutteellisille osuuksille. Mistä löytyvät vaikuttavimmat toimet niin alueiden välisen saavutettavuuden kuin elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta? Keski-Suomen liitto edellyttää valtiolta vahvempaa sitoutumista eurooppalaisen liikennepolitiikan toteuttamiseen TEN-T-ydinverkkojen kehittämisessä. Esimerkiksi Nelostie on ydinverkkokäytävä, mutta täyttää kriteerit vain 40-prosenttisesti. Investointiohjelma ei luo tarvittavaa näkymää yhteysvälin merkittäväksi kehittämiseksi.

4. Keski-Suomessa tieliikenteen suurimmat kehitystarpeet ovat Nelostien keskeisten investointien toteuttaminen, tärkeimpänä Vaajakosken ohitus. Muutoin merkittäviä tarpeita on Ysitiellä Jyväskylän ja Tampereen välillä sekä tienpidon tasossa erityisesti alemman asteen tieverkolla.

 

Kari Häkämies
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja

1. Investointiohjelma antaa selkeän kahdeksan vuoden näkymän investointeihin Väyläviraston näkökulmasta Liikenne 12 -suunnitelman rahoitusraamissa. Nähtäväksi jää miten poliittinen päätöksenteko investointiohjelmaa noudattaa.

2. Ohjelma antaa parin hallituskauden näkymän investointeihin ja toivottavasti mahdollistaa esim. EU-rahoituksen (CEF) laajemman haun ja saannon.

3. Liikenne 12 -suunnitelmassa rahoituskehys painottui aiempaa enemmän raideliikenteeseen. Pitää kuitenkin muistaa, että esim. tavaraliikenteen näkökulmasta maanteiden kehittäminen on edelleen tärkeää. Ehkä tämä on jälkiviisautta, mutta vaikka korjausvelka ohjelman kehyksellä pienenee ja investointitaso aavistuksen nousee, niin rahoituskehys olisi voinut olla vieläkin suurempi. Tällöin olisi ollut mahdollista vastata paremmin kasvaviin tarpeisiin.

4. Investointiohjelma sisältää Varsinais-Suomen yhden keskeisimmistä investointitarpeista, eli Naantalin satamaan johtavan Turun kehätien parantamisen Raisiossa. Lisäksi kehittämistarpeita on mm. valtateillä 8 ja 9. Laitilan kohdan kiertoeritasoliittymän suunnittelu on tehty ja hanke olisi toteuttamisvalmis, mutta se ei vielä sisälly investointiohjelmaan.

 

Marko Korhonen
Pohjois-Savon maakuntajohtaja

1. Väyläviraston investointiohjelmassa ei ole yhtään Pohjois-Savoon eikä laajemminkaan itäiseen Suomeen sijoittuvaa merkittävää kehittämishanketta. Koko itäisen Suomen tieverkoston suhteellinen jälkeenjääneisyys lisääntyy ja korjausvelka kasvaa entisestään.

2. Hyvää ohjelmassa on muutama lupaus pistekohtaisen pullonkaulan poistumisesta.

3. Tieverkolla ykkösasia on turvata perusväylänpidon rahoitustaso sellaisena, että se takaa yksityisteitä myöten hyvän koko tieverkon ylläpidon ja korjausvelan vähentämisen. Kehittämishankkeita pitäisi arvioida laajemmin aluekehitysvaikutusten kannalta kuin yksittäishankkeiden hyöty-kustannussuhteen perusteella.

4. Pohjois-Savossa on merkittäviä palvelutasopuutteita valtakunnan pääväylillä eli valtateillä 5 ja 9. Kehittämisen suhteen ykköskohde on viitostiellä Leppävirran ja Kuopion välillä. Yksittäiskohtien lisäksi pitäisi saada liikkeelle isompia parantamiskohteita Siilinjärven ja Iisalmen välillä. Ysitiellä kehittämistarpeita on sekä Joensuun että Jyväskylän suuntiin.

 

Jaakko Mikkola
Kymenlaakson maakuntajohtaja

1. Kymenlaakson kärkihanke eli valtatie 15:n parantamisen rahoitus on saatu investointiohjelmaan täysimääräisenä. Ohjelmassa on osoitettu rahoitusta myös muille Kymenlaakson merkittäville hankkeille koskien muun muassa valtatietä 6. Tieverkon osalta voidaan investointiohjelmaan olla varsin tyytyväisiä nyt siinä osoitetun vuoteen 2029 kestävän kauden suhteen.

2. Valtatie 15:n parantaminen on ensisijaisen tärkeää sekä maakunnan sisäiselle asiointiliikenteelle että koko Suomen tavaraliikenteelle. Tie välittää laajalti liikennettä mm. Sisä-Suomesta Venäjälle ja Kaakkois-Suomen satamiin, mutta se on ruuhkainen, vanhanaikainen ja vaarallinen. On hyvä, että ohjelmassa on osoitettu rahoitus tämän merkittävän tieosuuden parantamishankkeelle, johon on toteuttamisvalmius jo kuluvana vuonna. Kymenlaakson tärkeistä tiehankkeista rahoitusta ovat saamassa myös Kotkan sisääntulotie, joka on pääväylä Mussalon satamaan sekä valtatie 6 Kouvolan ja Korian kohdalla ja maantien 369 parantaminen.

3. Kymenlaakso on osa globaalia liikennejärjestelmää ja Euroopan laajuista TEN-T-verkostoa, jonka liikenneyhteyksien palvelutason turvaaminen sekä parantaminen on Suomessa ja Kymenlaaksossa keskeistä. Verkostolla eri liikennemuotojen Venäjän rajaliikenteen toivottava elpyminen tulevaisuudessa asettaa tieverkoston kehittämiselle haasteita, vaikka muun muassa E18-tie onkin jo saatu kokonaan moottoritietasoiseksi. Kokonaisuudessaan tulee olemassa olevan tieverkon infrastruktuuri hyödyntää täysimääräisesti ja korjausvelka saada vähenemään.

4. Kymenlaakson tieliikenteessä kehittämistarpeita liittyy jatkossa valtatie 12:een sekä valtatien 26 ja maantien 387 muodostamaan liikennekäytävään. Tarvetta on myös valtatien 6 parantamiselle koko Koskenkylä–Kouvola-välillä. Elinkeinoelämän kannalta on parannettava tärkeiden satamien, terminaalien ja raja-asemien saavutettavuutta sekä kehittää kuljetusketjujen ja niihin liittyvien reittien sujuvuutta ja kustannustehokkuutta. Myös liikennepalveluihin ja matkaketjuihin liittyy maakunnan kannalta merkittäviä toimintatarpeita.

 

Niina Pautola-Mol
Päijät-Hämeen maakuntajohtaja

1. Kokonaisuutena investointiohjelma antaa tarpeellista pitkäjänteistä näkymää väyläverkon kehittämiseen. Hankkeiden lopulliset rahoituspäätökset tekee kuitenkin eduskunta. Tieverkon kehittämisessä painottuvat elinkeinoelämän tarpeet ja myös liikenneturvallisuus paranee. MAL-kaupunkiseutujen rahoitukseen jää vielä tarkennettavaa. Lahden kaupunkiseutu on uutena MAL-seutuna sopinut ensimmäisen kauden toimenpiteistä, jotka valtion väyläverkon osalta painottuvat maantieverkolle. Jatkossa toimenpiteistä päätetään neljän vuoden välein. MAL-kaupunkiseutuja tulee kohdella tasavertaisesti, ja tulevienkin hallitukset täytyy sitoutua Liikenne 12 -suunnitelman raameihin.

2. Tieverkon rahoitus kohdistuu suurimmaksi osaksi pääväyliin, joten valtakunnallisesti investointiohjelma näyttää kannatettavalta. On hyvä, että Päijät-Hämeen liikennejärjestelmäsuunnitelmassa tunnistettuja kävely- ja pyöräilykohteita on mukana, vaikka kokonaisuutena maakuntamme hankkeita on investointiohjelmassa vähän. Näemme kuitenkin, että muualla toteutettavat hankkeet – esimerkiksi valtatien 4:n parantaminen pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylän seudulla – lisäävät liikenteen sujuvuutta myös Päijät-Hämeen näkökulmasta.

3. Väyläverkolla tulee kehittämisinvestointien lisäksi panostaa olemassa olevaan verkkoon eli jo käytössä olevan infrastruktuurin kunnossapitoon. Maanteiden korjausvelka on noin 1,6 miljardia euroa, ja perusväylänpidon riittävä rahoitustaso on olennainen tekijä maantieverkon kunnon kehittymisen kannalta. Investointiohjelma tuottaa parantuneiden väylien lisäksi uutta tieverkkoa, ja onkin tärkeää, että toteutettavat hankkeet ovat hyöty-kustannussuhteeltaan kannattavia. Hankkeiden kustannusjako valtion ja kuntien kesken on herättänyt paljon keskustelua. Valtion verkon, kuten maanteiden, kehittämiskustannuksia ei tulisi vierittää kunnille.

4. Päijät-Hämeen tärkein tiehanke on valtatien 12:n parantaminen välillä Uusikylä–Tillola. Tämä hyöty-kustannussuhteeltaan kannattava hanke jäi nyt investointiohjelman ulkopuolelle. Se oli kuitenkin yksi Väyläviraston listaamista viidestä kehittämishankkeesta, jotka voisivat olla mukana ohjelmassa talouskehyksen salliessa. Odotamme Päijät-Hämeessä, että vuosien 2023–2030 investointiohjelmassa nämä tarpeellisiksi tunnistetut hankkeet ovat ensisijaisia. Lisäksi valtatien 12:n parantamista tulee jatkaa koko Tampere–Lahti–Kouvola-välillä. Valtatiellä 4 välillä Helsinki– Lahti–Jyväskylä tulee myös tehdä toimia matka-ajan lyhentämiseksi ja pullonkaulojen poistamiseksi.

 

Mika Riipi
Lapin maakuntajohtaja

1. Esitys on Lapin kannalta surkea eikä tunnista ollenkaan tavaraliikenteen volyymejä. Ohjelmassa ei huomioida myöskään sitä, että Lapin tieverkoston on osa Barentsin alueen liikennejärjestelmää ja esimerkiksi Norjan raskaan liikenteen kauttakulkualue.

2. En näe investointiohjelmassa mitään hyvää. Korjausvelka tulee edelleen kasvamaan ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset heikkenevät.

3. Tieverkolla tulisi panostaa perustienpitoon sekä korjausvelan kiinniottamiseen. Samalla erityisesti Lapissa tulisi ottaa huomioon alemman asteen tieverkon elintärkeä merkitys esimerkiksi teollisuuden puuhuollolle.

4. Lapissa tieliikenteen suurimmat kehitystarpeet ovat yleisesti tieverkon korjausvelan kiinniottaminen sekä suurteollisuuden, huoltovarmuuden ja matkailun kannalta keskeisten tieverkon osien parantaminen. Näitä ovat esimerkiksi valtatie 4 Kemi–Sodankylä, valtatie 21 ja kantatie 82.

 

Ossi Savolainen
Uudenmaan maakuntajohtaja

1. Kehittämishankkeiden painotus on ratahankkeissa. Painotukset väylämuodoittain ovat perusteltuja. Tieverkon osalta korjausvelan lyhentäminen on tärkeää ja perusväylänpidon rahoituksen riittävyys huolen aiheena. Tieverkon kulutus on Uudellamaalla liikennemäärien vuoksi muuta maata voimakkaampaa. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät tieverkon kulutuksessa, ja ne voivat aiheuttaa akuutteja korjaustarpeita, joihin ei ole varauduttu.

2. Ohjelmassa on esitetty kattavasti hankkeiden vaikutukset tavoitteisiin nähden, ja hankkeille esitetyt perustelut ovat tasapuolisia ja selkeitä. Mahdollisuuksia CEF-tuen saamiseen on käsitelty, ja valtatie 25:n 1. vaihe kevennettynä voidaan saada tuen piiriin, koska se toimii yhteytenä satamaan. Kohteet saattavat kuitenkin olla liian kaukana satamasta.

3. Valtatie 25 kaipaa lisää korjaus- ja parannustoimenpiteitä Hangon satamaliikenteen kasvun ja liikenneturvallisuuden vuoksi. Kantatie 51:llä tulee välillä Kirkkonummi–maantie 115 parantaa turvallisuutta, onnettomuuksiin liittyvää toimintavarmuutta sekä jalankulku- ja pyöräily-yhteyksiä. Tieosuutta voi parantaa myös vaiheittain, aloittaen esimerkiksi Sunnanvikin erotasoliittymästä. Kehä III:lla Masalan eritasoliittymä vaatii liikenneturvallisuusongelmien vuoksi parannuksia, jotka tukevat myös maankäytön kehittymistä hiilidioksidipäästöjen kannalta kestävälle alueelle. Hanketta ei ole kokoluokkansa vuoksi saatu Helsingin seudun MAL-sopimukseen. Kehittämistä kaipaavat myös alueen raskaan liikenteen taukopaikat.

4. Tärkeitä kehityskohteita ovat valtatie 4:llä välin Kehä I–Kehä III rinnakkaisrampit ja lisäkaistat sekä tulevan Malmin maankäytön uusi Ilmasillan eritasoliittymä. Ilmasiltaa tulisi käyttämään myös Viikki–Malmi-pikaraitiotie. Hankkeeseen sisältyy liikenteen hallintajärjestelmä Koskelan ja Järvenpään välille. Valtakunnallisista väylistä heikoin palvelutaso on valtatie 25:lla, jonka kehitystarpeet liittyvät maakäytön lisäksi raskaan liikenteen edellytyksiin ja satamayhteyksiin. Tärkeitä ovat myös logistiikan poikittaisyhteydet, Kehä IV ja Keski-Uudenmaan pohjoinen logistiikkayhteys Järvenpää–kantatie 45.

 

Teksti: Harde Kovasiipi  Kuva: Unsplash