Väyläinfran hyvä kunto on kunnan elinvoiman peruspilareita
Tieliikenteen käytössä olevat väylät jakautuvat Suomessa valtion, kuntien, tiekuntien ja kiinteistöjen omistamiin ja kunnossapitämiin väyliin. Kunnalla on katuverkon haltijana tärkeä rooli huolehtia taajamien läpikulkuliikenteen ja sisäisen tieliikenteen tarpeista.
Monet kunnat osallistuvat lakisääteisten vastuidensa lisäksi myös merkittävästi valtion väyläinvestointien rahoitukseen. Kunnat käyttävät katujen rakentamiseen vuosittain noin 800 miljoonaa euroa ja kunnossapitoon runsaat 500 miljoonaa. On tärkeää, että rahoitus kohdennetaan oikein.
Liikennetarvetta vastaava väylien käytettävyys kaikissa olosuhteissa on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Se on tärkeää niin kansalaisille kuin elinkeinoelämälle. Hyvän käytettävyyden saavuttamisessa tärkeää on väyläinfrastruktuurin kokonaisvaltaisen omaisuudenhallinnan kehittäminen.
Infraomaisuuden hallinta on jatkuva johtamisprosessi
Omaisuudenhallinta kattaa infran koko elinkaaren lähtien käyttäjien tarpeiden säännöllisestä havainnoinnista ja palvelutason määrittelystä edeten oikea-aikaisiin investointipäätöksiin ja edelleen kunnossapidon huomioon ottavaan suunnitteluun ja rakentamiseen sekä kunnossapidon palveluprosessien jatkuvaan kehittämiseen. Tavoitteena on omaisuuden arvon säilyttäminen, ja saneerausinvestointien oikea ajoitus on tärkeää.
Usein on myös mahdollista saada hyötyjä infran yhteisrakentamisesta johtoverkkojen haltijoiden kanssa. Kustannussäästöjen lisäksi yhteisrakentaminen vähentää kadun rakenteen häiriintymistä sekä katutilan käyttäjille aiheutuvia haittoja.
Omaisuudenhallinnan yksi osa on omaisuuden teknisen kunnon tuntemus. Katuverkon päällysrakenteen kunto on käyttäjien ja kunnossapitäjien nähtävissä, mutta mikäli pinnan vaurioita ei ajoissa korjata, etenee vaurioituminen syvemmälle, eikä kunnosta saa enää juuri tietoa aistinvaraisesti. Katurakenteen tekniset kuntotutkimukset antavat päättäjille arvokasta tietoa tarvittavista korjausinvestoinneista ja niiden ajoituksesta.
Digitalisaatio tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tehostaa omaisuudenhallintaa. Katuomaisuuden sijainti- ja ominaisuustieto sekä kunnossapidon toimenpiteet tulisi olla kadunpidosta vastaavien ja tarvittavilta osin myös palvelutuottajien ajantasaisesti saatavissa tietojärjestelmistä. Näin hukkatyö vähenee ja palvelun laatu paranee.
Huomiota katujen korjausvelkaan
Kuntaliitto selvitti vuonna 2018 kyselyllä kuntien katujen ja yleisten alueiden korjausvelan tilannetta. Vastausprosentin jäätyä suhteellisen pieneksi kyselyn pohjalta ei voida tehdä yksityiskohtaisia päätelmiä. Katujen ja yleisten alueiden korjausvelkaa oli laskettu eri menetelmin runsaassa puolessa kyselyn vastanneista vajaasta sadasta kunnasta.
Laskennallisen korjausvelan muodostumista määrittäväksi hyväksyttäväksi kuntotasoksi (jälleenhankinta-arvosta laskettuna) oli valittu vaihtelevasti kunnasta ja esimerkiksi kadun toiminnallisesta luokasta riippuen 50–90 prosenttia uuteen rakenteeseen nähden. Karkeaksi katujen ja yleisten alueiden korjausvelan määräksi valtakunnan tasolla arvioitiin kyselyn pohjalta 2–2,5 miljardia euroa.
Korjausvelan määrittäminen ei vielä paranna tilannetta kadulla. Se on jopa tarpeetonta, ellei velan hoitamiseksi laadita pitkäjänteistä suunnitelmaa. Suunnitelmalle on tarpeen saada poliittisten päättäjien hyväksyntä. Siinä auttaa katuinfran kuntotutkimuksiin perustuva visualisointi.
Kun luotettavaa tietoa infran kunnosta on, se kannattaa esittää päättäjille pelkkien sanojen ja numeroiden lisäksi kuvana. Monissa kunnissa onkin jo panostettu kuntotutkimustietojen visualisointiin päättäjille ja saatu näin viesti rahoitustarpeista paremmin perille ja korjausvelan määrätietoinen hallinta käynnistettyä.
Hyvin toimiva katuverkko luo kilpailuetua
Elinkeinoelämä arvostaa luotettavasti toimivia infrapalveluja. Valtaosin elinkeinoelämä myös näkee kunnan soveltuvimpana perusinfran omistajatahona. Huoli katuverkon palvelukyvystä pidemmällä aikavälillä on yhteinen. Hyvässä kunnossa oleva liikenneinfra – mukaan lukien kävely- ja pyöräilyreitit – houkuttelevat paikkakunnalle sekä asukkaita että yrityksiä. Varsinaisen väylien teknisen kunnon lisäksi myös hyvin hoidettu opastus ja liikenteen ohjaus ovat tärkeitä hyvin toimivan taajamaliikenneverkon ominaispiirteitä.
Elinkeinoelämän ja kunnan yhteisenä intressinä on kunnan elinvoimaisuus. Kunta voi hyödyntää seudulla toimivien urakoitsijoiden palvelutarjontaa infran rakentamisessa ja kunnossapidossa. Mikäli kunnalla on toimialalla omaa palvelutuotantoa, yritysten tarjoamat palvelut voivat täydentää sitä ja samalla kirittää kunnan omaa tuotantoa toiminnan tehostamisessa, mikäli kilpailukyvystä on epäilyksiä. Suurempia kaupunkeja lukuun ottamatta kunnan infrapalvelut hankitaan nykyään useimmiten kokonaisuudessaan yksityiseltä sektorilta.
TEKSTI: Paavo Taipale / Kuntaliitto KUVA: Shutterstock