Väylä- ja infrarakentamisen yhteydessä voidaan parantaa virtavesien tilaa
Virtavedet ovat yksi Suomen muutetuimpia luontotyyppejä erityisesti Etelä-Suomessa. Vesirakentamisen, patoamisen, maa- ja metsätalouden peruskuivatustoimien sekä tukinuiton aikaisten perkausten lisäksi virtavesiä on muutettu myös väylärakentamisen yhteydessä. Uusien tiehankkeiden ja korjausten yhteydessä on mahdollista kompensoida aiheutettuja ympäristöhaittoja ja luoda elinympäristöjä uhanalaiselle virtavesilajistolle, kuten vaelluskaloille. Viime vuosina silta- ja infrarakentamisen yhteydessä on toteutettu joitakin virtavesikunnostushankkeita.
Rakentaminen vesistöjen läheisyydessä aiheuttaa aina riskin vesistöille. Muun muassa maanmuokkaus, ojitukset sekä vesistöjen alitukset ja ylitykset voivat aiheuttaa vesistökuormitusta tai muuttaa esimerkiksi virtavesien tilaa. Vaikutukset korostuvat pienvesissä, kuten puroissa, joissa vähäisetkin muutokset kuten lisääntynyt kiintoainekuormitus voi aiheuttaa merkittäviä haittoja luontotyypille ja lajistolle.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa ainoastaan tunturialueen virtavedet arvioitiin säilyviksi ja Etelä-Suomen kaikki virtavesiluontotyypit uhanalaisiksi tai puutteelliseksi tunnetuksi, joten kaiken rakentamisen yhteydessä tulee minimoida haittavaikutukset ja mieluummin tavoitella ympäristön tilan parantamista aina kun se on mahdollista.
Yksi yleisimmistä tierakentamisen haitallisista ympäristövaikutuksista on silta- ja rumpurakenteiden muodostamat vaellusesteet. Suomessa on arvioitu olevan yli 90 000 tierumpua, joista kolmasosan on arvioitu olevan vaelluseste kaloille ja muulle vesieliöstölle (Eloranta & Eloranta 2016).
Virtavesien lisäksi myös rannikon fladojen ja kluuvien suuaukoille asennetut tierummut sekä pengertiet voivat estää kalojen vaeltamisen ja aiheuttaa muita haitallisia vesistövaikutuksia, kuten rehevöitymistä. Tierumpujen haitallisista vaikutuksista voi lukea lisää Tie ja liikenne -lehden numeron 4/2018 artikkelista Vapautetaan vetemme vaelluskaloille.
Uutta tieverkostoa luodaan koko ajan ja vastaavasti vanhoja rakenteita, kuten siltoja ja tierumpuja korjataan jatkuvasti. Yhdistämällä rakennushankkeisiin vesistökunnostuksia, kuten vaelluskalojen elinympäristökunnostuksia, voidaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä. Esimerkiksi virtavesien koskialueiden ennallistamisella voidaan saavuttaa esimerkiksi maisemallisia arvoja ja parantaa ympäristön virkistyskäyttöarvoja.
Vastuullinen luontoarvoja huomioiva rakentaminen voi lisätä myös rakennushankkeiden hyväksyntää. Vesistökunnostusten toteuttaminen yhdessä väylä- tai infrahankkeiden kanssa voi tuoda mukanaan synergiaetuja.
Vesistökunnostuksen toteuttaminen muun rakentamisen yhteydessä vaatii monialaista osaamista ja yhteistyötä. ELY-keskukselta saa tietoa vesistökunnostuksista ja alueen toimijoista. Myös ympäristökonsulteilla on vesistökunnostusosaamista. Kunnostusten toteutuksessa olisi hyvä huomioida myös paikallistuntemus ja kyseisen vesistön ominaispiirteet, kuten virtaamavaihtelut ja tiedot vesistön lajistosta.
Tierumpujen vaihtaminen ja muut vesirakennustyöt vaativat huolellista suunnittelua
Tierakentamisessa erityistä huomiota tulee kiinnittää vesistön ylitysrakenteiden eli siltojen, tierumpujen ja putkisiltojen asentamiseen ja korjaukseen. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) ja vesilaki (27.5.2011/587) edellyttävät kalojen ja muiden vesieliöiden vapaata liikkumismahdollisuutta vesistöissä.
Silta on eliöstölle aina paras vaihtoehto ja mahdollistaa myös nisäkkäiden, kuten saukon, turvallisen tien alituksen. Tehdäänpä vesistönylitys sitten sillalla tai tierummulla, voidaan toteutustavalla kohentaa virtavesiluonnon monimuotoisuutta ja vähentää haitallisia vesistövaikutuksia.
Yleisin syy esteen muodostumiselle on rummun alapään liian korkea pudotus, joka estää vesieliöiden liikkumisen ylävirtaan. Esteet voidaan ratkaista joko putouskorkeuden loiventamisella tai koko rummun uusimisella. Rumpujen asentamisen yhteydessä on hyvä mahdollisuus luoda samalla elinympäristöä virtavesilajistolle, kun kaikki tarvittava kalusto on jo työmaalla.
Rumpujen vaihtaminen ja muut vesirakennustyöt tulee suunnitella aina huolella etukäteen. Olennaisia asioita ovat täyttövahvuudet, luiskaukset, kivimateriaalien laatu ja raekoot. Hyvänä yleissääntönä vesistörakentamiseen on, että lopputuloksen tulisi jäljitellä luonnonmukaista rakennetta. Esimerkiksi murskeen ja louheen sijaan maisemointi ja vesistöön tehtävät kiveykset olisi hyvä tehdä luonnonkivellä.
Toteutuksessa ranta-alueen eroosion välttäminen on tärkeää, sillä kiintoainekuormitus aiheuttaa vesistöissä monenlaisia haittoja eliöstölle. Paikoin esimerkiksi tiepenkereiden on havaittu aiheuttavan haitallista hiekkakuormitusta puroihin.
Ilmaston lämpeneminen ja muutokset sadannassa aiheuttavat myös oman haasteensa tierumpujen kunnostamiselle: vanhojen rumpujen kunnostaminen (sujuttamalla) ei välttämättä ole mahdollista, koska rummun saneeraus pienentää rummun halkaisijaa ja vetoisuutta.
Uusien rumpujen asentamisessa tulee huolehtia ensisijaisesti, ettei rakenne muodosta vaellusestettä ja kohteeseen valitaan riittävän suuri rumpu, joka ei aiheuta haasteita vesienhallinnalle edes poikkeuksellisina tulva-aikoina. Hyvä yleissääntö on, että tierummun tulisi olla halkaisijaltaan vähintään yhtä leveä kuin uoma on luonnostaan. Toisin sanoen rumpu ei saisi kaventaa uomaa ja kiihdyttää virtausta.
Tyypillinen ongelma on, että rakennetuissa koskissa tai esimerkiksi pohjapadoissa, tierummuissa ja silloissa uoman kaltevuus on jaettu liian lyhyelle matkalle. Pidempi rakennettu koskirakenne tekisi koko rakenteesta kestävämmän ja samalla saataisiin luotua virtavesiekosysteemeille tärkeitä koskialueita, jotka toimivat monen lajin lisääntymisalueina ja elinympäristöinä.
Suositeltavana ohjeistuksena koskirakenteiden pituuskaltevuudelle voidaan pitää esimerkiksi noin 1:20 (5 %) kaltevuutta. Tätä jyrkemmät rakenteet voivat olla alttiita veden virtauksen kulutukselle ja ne voivat estää tai vähintään hidastaa joidenkin lajien liikkumista vesistöissä.
Huomiota myös rantavyöhykkeisiin
Vesistöjen rantavyöhykkeellä ja sen kasvillisuudella on merkittävä vaikutus vesistöjen ekologiseen tilaan. Rantapuusto ja -kasvillisuus sitoo ravinteita ja toisaalta vapauttaa niitä lehtikarikkeen ja muun orgaanisen aineen muodossa vesistöön. Kasvillisuudesta veteen päätyvä orgaaninen aines on tärkeää vesistöjen ravinnekierrolle ja ekologialle.
Rantapuusto myös varjostaa vesistöjä ja vähentää siten veden lämpiämistä ja vesistöön päätyvän valon määrää. Tästä on moninaisia hyötyjä vesiekosysteemille. Mahdollisuuksien mukaan rantapuustoa tulee säästää ja suojata rakentamisen aikana.
Rantapuusto vahvistaa uomien reunatörmiä veteen päätyvällä puuaineksella. Ranta-alueiden muokkaamista tulisi rakennushankkeissa välttää ja rakentamisen jälkeen maisemoida alueet esimerkiksi istuttamalla puustoa rantavyöhykkeelle.
ESIMERKKEJÄ VIRTAVESIKUNNOSTUKSISTA OSANA TIE- JA INFRARAKENTAMISTA
Moottoritien silta ja Hirvijoen kunnostustyö Nousiaisissa
Valtatien E8 Hirvijoen ylittävän sillan tuntumassa toteutettiin virtapaikan kunnostustyö moottoritien ja sillan valmistumisen jälkeen jälkityönä Väyläviraston toimesta syksyllä 2021. Tienrakentamisen seurauksena joen vedenpinta oli laskenut ja joen vedenpinta velvoitettiin palauttamaan entiselleen.
Patorakenteen sijasta sillan kohdalle rakennettiin luonnonkivestä laajempi koskialue, jonka niskan korolla palautettiin vedenpinnan korkeus entiselleen. Kunnostuksella luotu luonnonmukainen koskialue tulee toimimaan kalojen lisääntymisalueena ja hyvin todennäköisesti myös joessa esiintyvän, suojellun simpukkalajin vuollejokisimpukan tärkeänä elinympäristönä.
Ennen kunnostustyötä alueella tehtiin simpukkaselvitys, jolla selvitettiin alueen simpukkalajisto. EU:n luontodirektiivillä ja luonnonsuojelulailla suojeltua vuollejokisimpukkaa (Unio crassus) löydettiin joesta kunnostuskohteen ulkopuolelta, joten niiden siirtoon ei ollut tarvetta.
Purokunnostuksia maakaapelointityön yhteydessä Paimiossa
Eräänlainen uusi toteutusmalli toteutettiin Paimionjoen vesistön Karhunojalla kesällä 2020, jossa Carunan maakaapelointityön yhteydessä kunnostettiin puroa 500 metrin matkalla. Uusi maakaapeli seurasi puroa ja kaapeli alitettiin useammasta kohtaa puroa. Alituskohdat muotoiltiin kaivamisen jälkeen virtapaikoiksi ja alueella tehtiin myös laajemmin uoman kunnostusta.
Maakaapelointityössä ja purokunnostuksessa hyödynnettiin samoja kulku-uria, urakoitsijaa ja koneita, joten kunnostustyö saatiin toteutettua hyvin kustannustehokkaasti kaapelointityön yhteydessä. Purokunnostustyön luvitusasiat hoituivat helposti, kun maanomistajien kanssa oli sovittu kaivuutöistä ja kulkemisesta maakaapeloinnin suunnittelun yhteydessä
Myös kaapeloinnin vesistönalitukset saatiin toteutettua kustannustehokkaasti, sillä ilman kunnostustyötä vesistön alitukset olisi todennäköisesti vaadittu tekemään suuntaporauksella vesistövaikutusten minimoimiseksi. Karhunojan tapauksessa kunnostukselle oli vesistökunnostusrahoitusta, mutta myös Caruna ja TLT Group osallistuivat työn rahoitukseen.
Kunnostustyö sisälsi erityisesti koski- ja virtapaikkojen luomista puroon luonnonkiven- ja soran lisäyksellä. Alueelle luotiin koskialueita ja useita uhanalaisen taimenen ja muiden virtavesilajien lisääntymiseen soveltuvia sorapohjaisia virtapaikkoja.
Myöhemmin alueen kunnostuksia on jatkettu istuttamalla rantavyöhykkeelle puustoa ja lisäämällä puunrunkoja myös puroon. Heti kunnostuksia seuraavana keväänä nahkiaiset ja pikkunahkiaiset valikoivat kutualueekseen rakennettuja sorapohjia.
Syksyllä 2021 alueella havaittiin useita taimenia lisääntymässä. Havaintojen perusteella kunnostustyöllä saatiin merkittävästi uutta arvokasta elinympäristöä virtavesilajistolle.
Kokemuksia tierumpujen vaihdosta vaelluskalavesistöissä
Salon Perniössä sijaitsevista Perniönjokeen laskevista puroista Juottimenojasta ja Lohiojasta vaihdettiin betoniset huonokuntoiset yksityisteiden tierummut uusiin muovisiin rumpuihin. Rumpujen heikko kunto ja alapäiden korkea pudotus aiheuttivat vaellusesteet molemmissa kohteissa. Molempien rumpujen alapuolille rakennettiin noin 70 metrin pituiset koskialueet, joiden avulla osuuden kaltevuus saatiin hallintaan.
Rumpujen pohjat vuorattiin luonnonkivellä. Kiveämisellä nostettiin vettä rumpuun ja saatiin hidastettua virran nopeutta. Uoman kiveämisellä vähennettiin myös eroosiota. Rummun liiallinen kaltevuus voi aiheuttaa riskejä myös tierakenteiden säilyvyydelle, joten kaltevuuden hallinta ja eroosiosuojaukset ovat tärkeitä myös tien kunnossapidon näkökulmasta.
Kummassakin kohteessa havaittiin välittömästi ylävirtaan nousevia kaloja, kuten kolmipiikkejä, pikkunahkiaisia ja kivennuoliaisia. Juottimenojan tierummun alueelta on koekalastuksissa löytynyt viimeisenä kolmena syksynä hyviä uhanalaisen taimenen poikastiheyksiä, joten alue toimii nykyisin myös merkittävänä taimenen lisääntymisalueena.
Vastaavia hyviä tuloksia on saatu myös muun muassa Loimaan Hanhijoella, jossa Hanhijoen ylittävän sillan uusimisen yhteydessä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ohjaama virtavesikunnostus on parantanut taimenen poikastiheyksiä.
Perniönjoen purojen tierumpukunnostukset toteutettiin vesistökunnostusrahoituksella vuosina 2018–2019 osana Valonian virtavesien kunnostushankkeita yhteistyössä WWF Suomen ja yksityisteiden omistajien kanssa.
Teksti: Janne Tolonen ja Jussi Aaltonen / Valonia
Kuvat: Janne Tolonen ja Jussi Aaltonen