Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma herättää huolta

Suomeen laaditaan parhaillaan valtakunnallista 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa. Se on lajissaan ensimmäinen ja varsin kauaskantoinen.

Suunnitelman tavoitteena on varmistaa Suomen liikennejärjestelmän kilpailukyky sekä alueiden elinvoima ja saavutettavuus pitkällä aikavälillä. Ensimmäinen suunnitelma valmistellaan vuosille 2021–2032.

Teiden näkökulmasta suunnitelma ei näytä hyvältä. Sen mukaan 39 % kehittämisen rahoista ja vain noin puolet perusväylänpidon rahoista suunnattaisiin tieverkkoon.

– Kehittämisrahasta jopa 52 % kohdistuisi raiteille, mikä ei ole perusteltua elinkeinoelämän ja tavaraliikenteen tarpeiden kannalta, sanoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen.

Tieverkko kuljettaa pääosan elinkeinoelämän kuljetuksista. Tieliikenteen osuus tavaraliikenteestä on 2/3 ja henkilöliikenteestä yli 90 %. Nekin kuljetukset, jotka kulkevat rautateillä ovat usein aloittaneet matkansa kumipyörillä. Tämä ei nyt välity suunnitelmasta.

– Luonnoksen pääpaino on muualla kuin tiestössä. Rahoituksen taso ei ole riittävä tiestön ylläpitoon ja kehittämiseen. Esimerkiksi pyöräilyyn osoitetaan lisärahoitusta maksimissaan jopa 400 miljoonaa euroa, mikä on sama summa kuin kehittämisinvestoinnit maantieverkkoon. Epäsuhta liikennesuoritteeseen verrattuna on valtava, kommentoi Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen.

Myös Suomen Tieyhdistys pitää suunnitelmaa tässä muodossa huolestuttavana.

– Vaikka niukkuutta jaetaankin, käytettävä rahoitus niin kehittämisessä kuin perusväylänpidossakin pitäisi suhteuttaa verkon laajuuteen ja merkitykseen. Oma näkemykseni on, että suunnitellulla perustienpidon rahoituksella saadaan teiden kunto pysymään jokseenkin nykyisellään. Olemassa olevien teiden kuntoon laittaminen vaatisi noin 300 M€ lisäystä pelkästään perustienpidon rahoituksen nykytasoon, sanoo Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Nina Raitanen.

Isossa osassa suomea ainoa käytettävissä oleva verkko on tieverkko

Uudella liikennejärjestelmäsuunnitelmalla haetaan erityisesti pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta ja riittävää rahoitustasoa koko Suomen liikennejärjestelmän kehittämiseen yli hallituskausien. Tiestön osalta pitkäjänteistä suunnittelua tarvitaankin. Vaikka tiet olisivatkin kunnossa, vaatii niiden pitäminen kunnossa kaukokatseisuutta.

Suunnitelman teemoina ovat saavutettavuus, kestävyys ja tehokkuus. Ne ovat Raitasen mukaan keskeisiä, kun puhutaan toimivista liikenneverkoista. Tavaroiden ja ihmisten pitää päästä liikkumaan kestävästi ja tehokkaasti niin eteläisessä Suomessa kuin harvaanasutuillakin alueilla. Saavutettavuudessa tie on ehdoton.

– 78 000 kilometrin pituinen valtion tieverkko on valtakunnalliselta kattavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Isossa osassa Suomea ainoa käytettävissä oleva verkko on tieverkko, Raitanen sanoo.

Kestävyysteemalla haetaan luonnollisesti päästövähennyksiä

– Suunnitelmassa puhutaan useaan otteeseen siitä, että ihmiset pitää saada siirtymään ”kestävämpiin liikennemuotoihin”. Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa se, että nyt panostetaan sähköautoihin ja muihin kestäviin käyttöteknologioihin.

Kuljetusta tehostetaan esimerkiksi HCT-rekoilla ja automaatiolla. Jotta näillä toimenpiteillä saadaan haluttuja päästövähennyksiä, pitää myös itse tieverkon olla kunnossa. Muuten satsaukset ovat turhia, Raitanen huomauttaa.

– Usein päästökeskustelussa jätetään huomioimatta myös se, että hyväkuntoinen ja erityisesti talvisin hyvin hoidettu tie aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin huonokuntoinen ja huonosti hoidettu tie.

Valtion ja alueiden yhteistyö voi jäädä tehottomaksi

Liikennejärjestelmää suunnitellaan valtion ja alueiden yhteistyönä. Autoliiton mukaan tässä on riskinsä.

– Liikennejärjestelmää pitäisi suunnitella käyttäjien kanssa yhteistyössä, jotta varmistetaan tienkäyttäjien tarpeiden tunnistaminen ja voidaan kohdistaa toimenpiteitä oikein rahoituksen osalta eri liikennemuotojen välille. Keskeistä on taata se, ettei aiemmin valtion vastuulla olleesta rahoitusosuudesta rahoiteta jatkossa yhä suurempaa osuutta esimerkiksi kaupunkien ja kuntien osuuksista. Tällöin on vaarana, että mahdollinen lisärahoitus jakautuu entistä suuremmalle osalle väylästöä ja pahimmassa tapauksessa kokonaisrahoitus laskee, pohtii Nieminen Autoliitosta.

– Riskinä tällaisessa suunnittelussa on se, että ensin jaetaan resurssit alueiden kesken ja sen jälkeen ne toteuttavat omia hankkeitaan. Tämän seurauksena eri alueiden välisten hankkeiden hyöty-kustannussuhteet voivat vaihdella tavalla, joka koko Suomen resurssienkäytön kannalta ei ole järkevää. Hankkeita valittaessa eri alueiden välillä tulisi aina tarkastella niiden hyöty-kustannussuhdetta koko valtakunnan tasolla.

Vähän hyvää, paljon puutteita

Suomen Tieyhdistyksen Nina Raitanen kiittelee liikennejärjestelmäsuunnitelmaa siitä, että siinä on otettu yksityistiet hienosti mukaan.

– Ne ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää, ja niillä on iso valtakunnallinen merkitys. Suunnitelman linjauksena on, että niihin käytettäisiin vuodessa noin 25 miljoonaa euroa. Tieyhdistyksen kantana on, että oikea rahoitustaso olisi noin 40 miljoonaa euroa.

– Pidimme ihan hyvänä myös sitä, että luonnoksen mukaan perusväylänpito saa pitää rahoituksensa ja että korjausvelka voisi jopa laskea. Asfaltoinnin osalta tulee vuosittain huolehtia siitä, että rahoitus riittäisi noin 4 000 kilometrin asfaltointiin. Myös talvihoitoon tulee osoittaa riittävästi resursseja, Lehtonen SKAL:sta muistuttaa.

Puutteita suunnitelmasta löytyy enemmän. Alalla toivotaan erityisesti konkreettista visiota siitä, millaisella aikataululla ja rahoituksella huonokuntoiset tiet laitetaan kuntoon. Myös alan tutkimusta ja siihen käytettävää rahoitusta toivotaan suunnitelmaan mukaan.

– Jotta saisimme tulevaisuudessa enemmän aikaan samalla rahalla, pitää alaa kehittää jatkuvasti. Digitalisaatiossa ja ennakoivassa kunnossapidossa on valtava potentiaali. Tutkimukseen ja kehittämiseen käytettävää rahoitusta ja sen painopisteitä voitaisiin hyvinkin linjata tässä yhteydessä pitkäjänteisesti, Raitanen pohtii.

---

Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

MIKÄ? Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma eli Liikenne 12 -suunnitelma ohjaa sitä, miten Suomessa valtio kehittää liikennejärjestelmää. Se kertoo, miten liikenneverkkoa suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään sekä millaisia liikenteeseen liittyviä palveluja hankitaan. Suunnitelman teko perustuu lakiin. Vastaavaa suunnitelmaa ei ole aikaisemmin tehty.

MIKSI? Suunnitelman tarkoituksena on lisätä liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. Liikennejärjestelmä tulee tulevaisuudessakin turvaamaan sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävän ja alueellisesti tasapainoisen kehityksen. Eteenpäin katsovalla liikennejärjestelmäsuunnitelmalla varmistetaan, että Suomi on kokonaisuus, joka mahdollistaa hyvinvoinnin jakaantumisen niin alueellisesti kuin sosiaalisestikin.

MILLOIN? Suunnitelma sisältää 12-vuotisen toimenpideohjelman, joka sisältää valtion ja kuntien toimenpiteitä sekä liikennejärjestelmää koskevan valtion rahoitusohjelman. Ensimmäinen suunnitelma valmistellaan vuosille 2021–2032. Parlamentaarinen ohjausryhmä on hyväksynyt 17.11. 12-vuotisen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksen lähetettäväksi lausuntokierrokselle. Suunnitelmasta päätetään keväällä 2021.

TEKSTI: Anna Karjalainen KUVAT: Shutterstock