Vähäliikenteisten teiden tulevaisuus turvattava

Keväällä 2020 julkistettiin odotettu ja toivottu strateginen pitkän aikavälin (2021–2032) suunnitelma Suomen koko väyläverkon kehittämisestä. Tässä parlamentaarisesti valmistellussa L12-liikennejärjestelmäsuunnitelmassa painotettiin saavutettavuutta, kestävyyttä ja tehokkuutta sekä korjausvelan kääntämistä laskuun.

L12-selonteon kirjauksissa muun muassa todetaan: ”alemmalla tieverkolla eli vähäliikenteisillä teillä pyritään toteuttamaan akuutit ja merkittävimmät kohteet.” Sekä: ”alemmalla tieverkollakin pyritään hoitamaan elinkeinoelämän kannalta kriittisimmät kohteet.”

Tahtotilaa löytyy

Vähäliikenteisten teiden poliittista aamupäivää varten 13.10. tekemässään esityksessä Liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Suna Kymäläinen (sd) toteaa, että vähäliikenteisten teiden kunto on heikentynyt ja niiden ympärivuotinen palvelutaso on tärkeää turvata.

Kymäläinen huomauttaa myös, että vaikka budjettiresurssit ovat rajalliset, elinkeinoelämän tarpeet tieverkostolla on varmistettava ja alemman tieverkon eli vähäliikenteisten teiden kuntoon panostaminen kirjataan hallitusohjelmaan. Erityisesti metsäteollisuuden kuljetuksille vähäliikenteiset ja alemman tieverkon väylät ovat tärkeitä, sillä kuljetusketju alkaa metsästä.

Myös WSP Finlandin johtaja, professori Jorma Mäntynen laati samaiseen vähäliikenteisten teiden poliittiseen aamupäivään seikkaperäisen esityksen siitä, kuinka kaupunkien ja maaseudun symbioosin sujuva toiminta on riippuvaista alemmasta tieverkosta, kuinka kotimaiden ruokatuotanto lakkaisi toimimasta ilman vähäliikenteisiä teitä ja kuinka alempi tieverkko mahdollistaa kotimaisen energiatalouden.

Mäntynen antaa jälkimmäisestä konkreettisen esimerkin: Tampereen Naistenlahden voimalaitoksen uusi kattila voi käyttää 100-prosenttisesti puupolttoainetta, kunhan puuta vain on saatavilla riittävästi. Tämä edellyttää, että yhä massiivisemmiksi kasvaneiden metsäkoneiden on päästävä perille metsään asti.

Tämä puolestaan asettaa alati uusia vaatimuksia vähäliikenteisten yksityisteiden ja siltojen kunnolle ja kantavuudelle. Suomesta siis tuntuisi löytyvän tahtotilaa siihen, ettei yksikään maidon- tai puunkuljetusrekka juutu huonokuntoiselle  tielle syrjäseudulla.

Katastrofitilanteita on jo sattunut

Vähäliikenteisten teiden tilannetta maatalouden näkökulmasta seuraava MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg toteaa, että pelkkä tahtotila ei enää riitä. Seuraavaksi pitäisi päästä käytäntöön eli avata budjettihanoja vähäliikenteisten teiden kunnostamiseen.

– Sanotaanko vaikka näin, että kun olemme tehneet tiekyselyjä maataloustuottajien alueellisissa liitoissa, niin ei se arvosana ole ollut kovin hyvä. Teiden kunto huolestuttaa maataloustuottajia, Åberg toteaa.

Åberg kertoo, että näiden MTK:n tekemien kyselyjen perusteella kunnostusresursseja riittää vähiten sinne, missä tarve olisi suurin.

– Harvimmin asutuilla seuduilla on paljon maito- ja naudanlihatuotantoa. Tiedämme tapauksia, joissa pahasti kelirikkoisina aikoina meijerit ovat keskeyttäneet maidonkeräyksen tietyillä alueilla, koska ei ole ollut varmuutta, pääseekö kuljetusauto liikkumaan.

Tällaiset tapaukset ovat tietysti katastrofeja kaikille: maidontuottajille, meijereille ja kuluttajille. Åberg toteaa, että vastaavia tilanteita tulee olemaan jatkossakin, jos teiden kuntoon ei saada järjestymään riittävästi rahaa mahdollisimman pian. Vähäliikenteisten teiden kunnossapito saa ”jonkin verran” vetoapua päätieverkoston kunnostushankkeista, mutta tämä ei yksistään riitä.

– Vähäliikenteisten teiden ja yksityisteiden kunnossapidon tärkeydestä ei ole eri tahojen kesken erimielisyyttä. Tämä yksimielisyys ei kuitenkaan näy riittävästi rahallisissa panostuksissa. Maaseudun tieverkosto elää vähän niin kuin murusten varassa.

– Pitäisi pystyä puuttumaan peruskorjausvelkaan, mutta siihen pitäisi pystyä puuttumaan jo ennen kuin vähäliikenteinen tie ehtii mennä huonoon kuntoon. Pitäisi tehdä enemmän ennaltaehkäisevää työtä.

Tärkeä vetoomus eduskunnalle

Suomen Tieyhdistys vetosi eduskuntaan vähäliikenteisen tieverkon kunnon puolesta lokakuussa 2021. Vetoomuksessa muun muassa muistutettiin, että Suomen pinta-alasta 70 prosenttia on saavutettavissa ainoastaan teitä pitkin ja pääosa tästä Suomesta on pääteiden ulkopuolella.

Tieyhdistyksen vetoomuksessa muun muassa todetaan, että vähäliikenteisen tieverkon arvo ja merkitys ei synny liikennemäärästä, vaan siitä, että vähäliikenteinen verkko mahdollistaa monia yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintoja; niin maatalous- kuin metsäteollisuudessa logistiikkaketju alkaa usein syvältä suomalaisesta korvesta. Ja sinne pääsee vain vähäliikenteisiä yksityisteitä pitkin.

– Vähäliikenteiset tiet muodostavat lähiverkoston, jonka laajuus ja kunto vaikuttavat sekä kaupunkien että maaseudun elinvoimaan, vetoomuksessa todetaan.

MTK:n Åberg allekirjoittaa Suomen Tieyhdistyksen näkemyksen.

– Vähäliikenteinen tie ei tarkoita vähämerkityksetöntä tietä. Elintarviketeollisuus on Suomen suurimpia työllistäjiä, ja toimiakseen se tarvitsee meidän maaseutumme vähäliikenteisiä teitä. Raaka-aineet eivät liiku sieltä maaseudulta itsestään.

Suna Kymäläinen, Jorma Mäntynen ja Johan Åberg kertoivat näkemyksiään Suomen Tieyhdistyksen   järjestämässä Vähäliikenteisten teiden poliittisessa aamupäivässä 13.10.2021.

Teksti: Mikko Aaltonen