Työturvallisuus vaatii yhteen hiileen puhaltamista

Rakennusalalla tehdään määrätietoista yhteistyötä työturvallisuuden kehittämisessä. Väyläviraston Risto Lappalainen ja Infra ry:n Ari Kähkönen kertovat, miltä infra-alan työturvallisuustilanne näyttää nyt ja mihin päin ollaan menossa.

Turvallisuudessa menty eteenpäin

Infrarakentamiseen liittyy paljon vaaratekijöitä. Työt tapahtuvat ulkona vaihtelevissa olosuhteissa, työmailla on isoja koneita, työ- porukat vaihtuvat – ja usein on kiire. Siksi tietyömailla on tärkeää huolehtia turvallisuudesta ja ennakoida esimerkiksi mahdollisia vaaratilanteita.

Miltä näyttää tietyömaiden turvallisuustilanne tällä hetkellä?

Suomen teistä, rautateistä ja vesiväylistä huolehtivan Väyläviraston mukaan hyvältä. Työturvallisuuspäällikkö Risto Lappalaisen mukaan viime vuosien aikana työturvallisuudesta on tullut osa yritysten jokapäiväistä toimintaa, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

- Näen hyvää kehitystä, jopa todella hyvää. Olemme onnistuneet yhdessä alan kanssa viemään työturvallisuutta paljon eteenpäin, kehuu Lappalainen.

Hyvän kehityksen taustalla on lainsäädännön ja toimintatapojen muutoksia. Esimerkiksi henkilönsuojainten käyttö on yleistynyt vauhdilla. Suojavarusteiden käyttö on lisääntynyt. Varusteet ovat parantuneet, ja niitä on miellyttävämpi käyttää.
Tiehankkeiden tapaturmataajuus on viimeisen viiden vuoden ajan ollut 10. Taajuus kertoo tapaturmien määrän miljoonaa työtuntia kohti. Tulos on infra-alalla kohtalaisen hyvä – varsinkin kun rakentaminen on vuosi vuodelta koko ajan lisääntynyt.
Pitkän tähtäimen muutokset ovat suurempia. Vielä 1960-luvulla kuolemaan johtaneita työmaatapaturmia oli vuodessa 90.
–1970-luvulla tapauksia oli vielä 65 eli yksi viikossa. Määrä on pudonnut merkittävästi, sillä vuonna 2018 kuolemantapauksia oli viisi, kertoo asiantuntija Ari Kähkönen INFRA ry:stä.

Huolellisuutta liikkumiseen ja oikeat varusteet mukaan

Sattuneisiin työtapaturmiin liittyvien syiden ja seurausten trendit ovat pysyneet pääasiassa samanlaisina vuodesta toiseen. Tapaturmia sattuu yleisimmin henkilön liikkumisessa, käsikäyttöisillä työkaluilla työskennellessä ja esineitä käsiteltäessä, johtuen henkilön putoamisesta, kaatumisesta tai liukastumisesta ja laitteen, työkalun tai esineen hallinnan menettämisestä.

Suurimmat turvallisuusriskit liittyvät muun muassa kaivantojen tukemiseen, suurten ja painavien koneiden käyttöön sekä räjäytys- ja louhintatöihin. Hyvin suunniteltu ja ohjeiden mukaan toteutettu infratyö ei ole vaarallista.

Tapaturmat eivät ole yleensä isoja. Yleisimmät vammat ovat tärähdyksiä ja ruhjeita, sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä sekä haavoja ja pinnallisia vammoja.

– Tapaturmat ovat usein pieniä, mutta jo pelkästä liukastumisesta voi koitua pitkä sairasloma, Lappalainen huomauttaa.

Työturvallisuuden kannata tärkeintä on liikkua varovasti ja käyttää aina oikeita varusteita. Jo pienillä asioilla pystytään torjumaan onnettomuuksia. Esimerkiksi tänä talvena nastakengillä on vältetty monia vahinkoja.

Myös turha höntyily eli kiire on yleistä. Varsinkin jos suunnitelmat muuttuvat ja asioita joudutaan tekemään eri tavalla kuin aluksi ajateltiin, on tarpeen pitää tuumaustauko.

Asenteiden muuttaminen haastavinta

Rakennusalan työturvallisuuden parantamisen kannalta on tärkeää, että kaikilla toimijoilla on mahdollisimman yhdenmukaiset tavoitteet, käytännöt ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Alalle on kehitetty työmaiden turvallisuustasoa kuvaavia mittareita, kuten MVR-, asfaltti- ja murskamittareita ja lisäksi on tuotettu niihin liittyvää koulutusmateriaalia.

Tietoa turvallisuuskäytännöistä jaetaan aktiivisesti jäsenyrityksille ja esimerkiksi oppilaitoksiin.

– Pidämme myös turvallisuuskilpailuja. Tänä vuonna järjestetään esimerkiksi valtakunnallinen, Uudenmaan alueellinen, asfalttialan sekä kiviainesalan turvallisuuskilpailu, Kähkönen kertoo.

Aihetta on tärkeää pitää esillä, sillä kyse on yhteisestä turvallisuuskulttuurista. Työyhteisössä jokaisella, niin työntekijällä kuin työnantajalla, on velvollisuus noudattaa turvallisia työtapoja ja puuttua turvallisuuden laiminlyönteihin.

– Valtaosa työtapaturmista liittyy ihmisten toimintaan. Olennaista on siis asenne – se, että jokainen haluaa työskennellä turvallisissa olosuhteissa riskejä välttäen, Kähkönen muistuttaa.

Valvontaa kannustavalla me-asenteella

Työturvallisuutta valvotaan monin keinoin. Yksi valvontaa tekevä taho on Väylävirasto, jonka omavalvonta kattaa kaikki väylänpidon vaiheet suunnittelusta ylläpitoon. Omavalvontakierroksilla tarkastetaan työmaan olosuhteet, toimintatavat, kalusto ja työturvallisuus.

– Työmaan siisteys, liikenteen järjestely, koneiden kunto ja henkilöiden toiminta, suojavarusteet ja turvallisuusdokumentaatio ovat asioita, joihin valvontakierroksilla kiinnitetään huomiota, Lappalainen luettelee.

Kaikista omavalvonnoista dokumentoidaan tulokset, päätökset ja korjaavat toimenpiteet vastuutahoineen. Valvonnassa on kuitenkin oleellista sanoa ääneen myös ne asiat, jotka tietyömaalla tehdään hyvin.

Turvallisuus on herkkä aihe, sillä siinä mennään lähelle ihmistä ja hänen työskentelytapojaan. Kannustus on arvostelua toimivampi tapa viedä asioita eteenpäin.

Kaiken keskiössä on yhteistyö. Turvalliseen työympäristöön vaikuttaa jokainen, joten turvallisuutta on tärkeää kehittää yhdessä.

Tavoitteena nolla tapaturmaa vuodessa

Rakennusteollisuus teki vuonna 2010 kymmenvuotisen ohjelman työtapaturmien kitkemiseksi alalta. Syntyi kunnianhimoinen tavoite: nolla tapaturmaa vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Rakennusteollisuus RT:n jäsenistön on saatava työtapaturmat minimiin niin työmailla kuin tehtaissa.

Myös INFRA ry on sitoutunut rakennusalan toimijoiden kovaan tavoitteeseen.

– Tarkoitus on ollut vähentää tapaturmia vuosittain 30 % ja sitä kautta edetä kohti nollaa tapaturmaa, kertoo Kähkönen.

Tapaturmaton toiminta edellyttää tiivistä yhteistyötä ketjun eri osien välillä rakennuttamisesta ja suunnittelusta lähtien. Nolla tapaturmaa -ajattelun on siis ulotuttava yritysten johdosta jokaisen aliurakoitsijan kaikkiin työntekijöihin saakka.

Kähkönen pitää tavoitetta saavutettavana.

– Alalla on paljon yrityksiä, joilla nolla tapaturmaa on todellisuutta eli se on mahdollista. Mutta tavoitteen saavuttaminen vaatii vielä pitkäjänteistä työtä.