Toimivatko vihersillat eläinten kulkureittinä?
Eteläisen Suomen päätiestön kehittämishankkeissa on rakennettu viimeisen kahden vuosikymmenen aikana viitisentoista vihersiltaa, joita pitkin eläimet pääsevät ylittämään tiealueen turvallisesti. Väyläviraston hankkeessa selvitetään nyt, toimivatko vihersillat eläinten kulkureitteinä toivotulla tavalla.
Tiestö ja liikenne vaikuttavat eläimiin monin eri tavoin. Riista-aidatut valtatiet katkovat eläinten luontaisia kulkureittejä ja heikentävät geenivirtaa tien eri puolille jääneiden osakantojen välillä.
Liikenteen melu lisää tiestön estevaikutusta, ja toisaalta tien yli yrittävät eläimet ovat vaarassa kuolla auton alle. Osa haitoista heijastuu tienkäyttäjiin saakka: riista-aitojen aukkopaikoista tiealueelle eksyneet hirvieläimet ovat ilmeinen liikenneturvallisuusriski.
Eläinyhteydet vähentävät tiestön haittoja
Vihersiltoja, alikulkutunneleita ja muita erilaisia eläinten kulkua helpottavia yhteyksiä pidetään parhaina keinoina vähentää teiden ja liikenteen negatiivisia vaikutuksia eläimille. Eläinyhteyksien tarkoitus on ohjata eläimet ylittämään tai alittamaan tiealue turvallisesti eri tasossa ajoneuvoliikenteen kanssa. Samalla liikenneturvallisuus paranee.
Eteläisen Suomen päätiestön kehittämishankkeissa on rakennettu viimeisen kahden vuosikymmenen aikana viitisentoista vihersiltaa. Suurin osa rakenteista on niin sanottuja monikäyttösiltoja, eli ne palvelevat osana alempaa tieverkkoa esimerkiksi työkoneajoa ja satunnaista haja-asutusalueen liikennettä. Tällöin osa sillasta on varattu tieuralle, ja osa siltakannesta on maisemoitu eläinten käyttöön istutuksin.
Vihersiltojen tai muiden eläinyhteyksien toimivuutta on Suomessa tutkittu vain vähän. Systemaattisesti kerättyjen seurantatietojen yhdistäminen esimerkiksi maankäyttötietoihin luo pohjaa eläinyhteyksien sijoittamista koskevaan väyläsuunnitteluun.
Tietoja vihersiltojen toimivuudesta tarvitaan myös investointien kannattavuuden arviointia varten – rakentamisen kustannukset ovat usein merkittäviä.
Kymmenen vihersiltaa seurannassa
Väylävirasto aloitti syksyllä 2019 vuoden mittaisen hankkeen, jossa seurataan eläinten liikkumista vihersilloilla. Selvitys toteutetaan riistakameraseurantana, ja siinä on mukana kymmenen vihersiltaa. Hanketta koordinoi ohjausryhmä, jossa on mukana edustajat Väyläviraston lisäksi Kaakkois-Suomen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta sekä Suomen riistakeskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta.
Seurattavista vihersilloista kaksi on rakennettu Helsingin ja Turun väliselle moottoritielle (vt 1) ja seitsemän Loviisan ja Virolahden väliselle moottoritielle (vt7). Yksi seurantakohteista sijaitsee Heinolassa (vt 4).
Väyläviraston kartta selvityksessä mukana olevista vihersilloista.
Osa seurattavista vihersilloista on valmistunut yli kymmenen vuotta sitten, osa vasta viimeisen parin vuoden aikana. Hankkeessa selvitetään, mitkä eläinlajit käyttävät vihersiltoja, ja kuinka usein eläimiä silloilla liikkuu.
Tavoitteena on saada perustietoja vihersiltoja käyttävästä lajistosta, tuottaa työkaluja tulevien tiehankkeiden suunnitteluun sekä hankkia tiesuunnittelun ohjeiden uudistamisessa tarvittavia tietoja. Näin laajaa eläinyhteyksien seurantaa ei ole aikaisemmin toteutettu Suomessa.
Vihersillat monen lajin kulkureittejä
Vuoden pituinen seurantajakso on tämän jutun kirjoitushetkellä puolivälissä. Vaikka työ on vielä kesken, iso kuva on jo alkanut hahmottua. Riistakamerakuvien perusteella vihersiltoja hyödyntävät useat eri nisäkäslajit. Hirvi, valkohäntäpeura (valkohäntäkauris) ja metsäkauris ovat käyttäneet siltoja säännöllisesti.
Niiden lisäksi seurantajakson puoliväliin mennessä silloilla on liikkunut villisikoja, kettuja, supikoiria, metsäjäniksiä ja rusakoita. Harvinaisempia vieraita ovat olleet ilvekset, ja tallentuipa yhteen kameraan karhukin.
Eläimet liikkuvat silloilla erityisesti hämärän ja pimeän aikaan, jolloin liikenteen aiheuttama häiriö on pienimmillään. Monet lajit ovat myös luontaisesti aktiivisimmillaan auringonnousun ja -laskun välisenä aikana.
Vanhimmat vihersillat vilkkaimmassa käytössä
Reilut kymmenen vuotta sitten valtatielle 1 rakennetut vihersillat Sammatissa ja Lohjanharjulla ovat ehtineet maisemoitua mukavasti, ja ne ovatkin valkohäntäpeurojen päivittäisessä käytössä. Valtatien 7 ylittävät vihersillat Loviisassa ja Pyhtäällä on rakennettu vuonna 2013, ja niiltä on tehty havaintoja muun muassa hirvistä.
Uusimmat vihersillat Haminan itäpuolella ovat olleet käytössä vasta vuodesta 2017 lähtien. Niilläkin on seurannan aikana vieraillut eläimiä, mutta yksilömäärät ovat olleet toistaiseksi pieniä. Todennäköisesti näiden siltojen eläinliikenne lisääntyy tulevaisuudessa, kun eläimet löytävät uudet kulkureitit ja sillat muuttuvat suojaisemmiksi istutusten kasvaessa.
Riistakamerakuvat avoimeksi aineistoksi
Varsinaisia tuloksia on luvassa loppuvuodesta 2020, kun hanke raportoidaan Väyläviraston julkaisusarjassa. Hankkeen valmistuttua riistakameroiden eläimistä ottamat kuvat tallennetaan avoimeksi dataksi Väyläviraston aineistopankkiin, jossa ne ovat kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Riistakameroiden ihmisistä ottamat valokuvat poistetaan aineiston käsittelyvaiheessa.
Vihersillat ja silloille ilmestyneet riistakamerat herättävät kiinnostusta paikallisissa asukkaissa. Siksi seurannasta kerrotaan vihersilloilla infokylteillä. Seurantakohteiden alueella toimiville metsästysseuroille välitettiin tieto hankkeen aloituksesta, ja asiaa nostettiin lyhyesti esiin riistanhoitoyhdistysten vuosikokouksissa.
Aihe kiinnostaa myös laajemmin, joten vihersilloista ja niillä liikkuvista eläimistä kerrotaan hankkeen aikana muun muassa Väyläviraston some-kanavissa.
Teksti: Milla Niemi / osk. Latvasilmu
Kuvat: Milla Niemi & Väylävirasto