Tampereen kaupungilla on pitkä historia omaisuudenhallinnan kehittämisessä

Omaisuudenhallinta muodostaa tärkeän osan kaupungin budjetista, ja se kiinnostaa syystäkin kaupungin johtoa. Ennakoinnin ja korjausvelan lisäksi myös tämän vuoksi on tärkeää saada mahdollisimman tarkkaa ja ajankohtaista tietoa kaupungin omaisuudesta. Tässä artikkelissa on koottuna historian havinaa omaisuudenhallinnan saralta, kun tietotekniikan kehittymisen myötä uusia järjestelmiä otettiin käyttöön.

Omaisuudenhallinnan alkuaskeleet

Tampereella ensimmäisiä askelia järjestelmällisen omaisuudenhallinnan saralla alettiin ottaa 1980–90-luvuilla. Tällöin tietotekniikka oli vielä hieman erilaista kuin nykyisin. Ensimmäinen kokeilumielessä luotu infraomaisuudenhallintaan tarkoitettu ”järjestelmä” oli nimeltään Katupoika. Katupoika toimi muutamalla 1.44 mb:n korpulla parilla tietokoneella, joita käytettiin kunnossapidon puolella vuorotellen. Katupoikaan ei pystynyt lisäämään muita tietoja kuin kadun nimen, pituuden, leveyden ja mahdollisia huomioita.

Tietosisällön rajallisuuden vuoksi alettiin pian kehitellä uutta, hieman edistyksellisempää järjestelmää. Korpuista siirryttiin käyttämään Kati- eli katutietojärjestelmää 1990-luvun alkupuoliskolla, samaan aikaan kun myös katutietojen järjestelmällinen ja laajamittainen inventointi aloitettiin. Kolmen vuoden aikana kartoitettiin kaikki kaupungin kunnossapitoluokkiin 2–3 kuuluvat väylät, minkä jälkeen Katista löytyikin jo varsin kattavasti katuomaisuutta koskevaa tietoa.

Rekisterit ja järjestelmät viheralueiden hallintaan

Paikkatietojärjestelmän kehittäminen myös viheralueiden hallintaan aloitettiin samoihin aikoihin syksyllä 1993. Silloin käytössä oli niin kutsuttu viheraluerekisteri Vire, joka oli nimenomaan rekisteriluontoinen järjestelmä. Sieltä löytyivät esimerkiksi leikkipaikkojen varusteet ja niihin liittyvät tarkastukset. Leikkipaikkatarkastukset tehtiin maastossa paperilomakkeelle ja vietiin sitten viheraluerekisteriin.

Geometriat olivat tallennettuina muihin sovelluksiin, kuten System 9. Vireohjelmiston käyttöliittymää kehitettiin muiden järjestelmien rinnalla kymmenen vuoden ajan paikkatietoajattelua tukevaksi järjestelmäksi, minkä jälkeen karttapohjainen käyttöliittymä saatiinkin testikäyttöön vuonna 2002 ja paikkatietoajattelua tukeva XLM-Vire vuotta myöhemmin.

Vire-ohjelmiston kehittämishankkeen kanssa samaan aikaan vuonna 1995 käynnistyi kunnossapitopiirien rajojen, hoitoalueiden ja hoitoluokkien digitointi Fingis-karttatietojärjestelmään. Kyseinen järjestelmä on ollut käytössä Tampereella jo 1980-luvulta, ja sen avulla pystyttiin tallentamaan ja tuottamaan vektorimuotoista kartta-aineistoa. Ensimmäiset hoitoluokkakartat olivat silmämääräisesti maastossa rajattuja ja puuväreillä väritettyjä karttoja, puistojen rajat puolestaan digitoitiin valopöydän avulla kantakarttalehtien ja kaavojen avulla. Rinnalla käytettiin edelleen Vire-järjestelmiä rekisterimäiseen ylläpitoon.

Katuomaisuuden hallinnan työkalut

Kati-järjestelmän seuraajan, Katumapin, rakentaminen aloitettiin vuonna 1998. Kuten edeltäjänsä Katupoika ja Kati, myös Katumap-järjestelmä oli tarkoitettu alun alkujaan etenkin katuomaisuuden hallinnan työkaluksi. Järjestelmässä oli omat tasot ajoratojen pinta-aloille ja keskilinjoille, minkä lisäksi jalkakäytäville ja kevyenliikenteen väylille oli omat tasonsa. 

Järjestelmästä löytyi väylätietojen ohessa myös pistemäistä tietoa kaupungin silloista sekä pysäköintialueista. Katumap oli suunniteltu toimimaan Mapinfo-ohjelmiston päällä, jolloin työasemassa oli oltava asennettuna MapInfo.

Järjestelmää hyödynsivät sekä kaupungin kunnossapito- että rakentamisyksiköt ja sen avulla saatiin edistyksellisen paljon tietoa väylistä suunnittelun ja rakentamisen tueksi. Katumapin hyödyntämistä jatkettiin pitkälle yli vuosituhannen vaihteen, sillä samaan aikaan Katumapin kehityksen kanssa myös kansallinen Väyläviraston Digiroad-hanke lähti etenemään. 

Yhä nykyisinkin samalla nimellä kulkeva Digiroad asettaa kaupungeille ja kunnille velvoitteita toimittaa ajantasaista tietoa niiden hallinnassa olevista väylistä. Ajoratoihin ja muihin yleisiin katualueisiin liittyviä tietoja pystyttiin lähettämään Digiroadiin suoraan Katumap-järjestelmästä.

Eri järjestelmät yhdistetään

Oli haastavaa, kun kaupungin eri aineistot löytyivät lukuisista eri järjestelmistä. Syntyi tarve keskittää järjestelmät yhteen, jota kautta pystyttäisiin hallitsemaan sekä katu- että viherpuolen yleisten alueiden omaisuutta. Tähän tarpeeseen hankittiin Novapoint Iris -järjestelmä. Iris on Novapointin tarjoama Infraomaisuuden hallintajärjestelmä, josta tietoja pystyttiin tallentamaan Oraclen tietokantaan. Noin kymmenen vuotta käytössä olleen Katumapin tiedot päivitettiin Iirikseen 2008–2009, kuten myös viheraluetiedot.

Näin ollen Iriksessä ylläpidettiin jo hyvin laajaa aineistoa, sillä sieltä löytyivät sekä katupuolen kadut ja kevyenliikenteen väylät, viherpuolen viheralueet, viheralueosat, varusteet, puurekisteri sekä satamat ja satamaomaisuus. Myös leikkipaikkatarkastukset kirjattiin Irikseen. Leikkipaikkatarkastuksia silmällä pitäen kehitettiin mobiilisovellus, jolla tarkastusten tekeminen ja kirjaaminen onnistui kentältä käsin. Se oli käytössä kokonaiset viisi vuotta ja ensimmäinen versio mobiilisovelluksesta toimi Nokian Symbian-alustan päällä.

Päätoimisesti ylläpitäjinä geometrioiden ja ominaisuuksien parissa Iriksessä työskenteli kaksi henkilöä. Satunnaisesti myös enemmän henkilöitä saattoi osallistua ylläpitoon, kuten katujen kuntotietojen keräysten yhteydessä tehtiin. Mittaukset suoritti kaupungin mittaryhmä ja rekisterin ylläpitäjät veivät mittaukset järjestelmään. Valtakunnallisten viheralueiden hoitoluokitusten muuttuessa ja alueiden kilpailutusten yhteydessä viheralueosat muodostettiin uudelleen hyödyntäen 3D-Win-ohjelmistoa.

Uusi järjestelmä korvaa Iriksen

Iris-järjestelmän tuki lopetettiin toimittajan puolesta ja tuli tarve löytää jälleen uusi, korvaava järjestelmä mahdollisimman kattavaan omaisuudenhallintaan. 2019 Tampereen ratkaisuksi kilpailutettiin Trimble Locus, joka pitää sisällään Iriksessä ylläpidossa olleet omaisuudenhallintakohteet. Trimble Locuksessa ylläpidetään kantakartta-aineistoja puurekisterin osalta, mutta väylien ja viheralueiden puolesta kantakartta-aineistoa tuotetaan edelleen Stellamap-sovelluksella.

Trimble Locuksen tietomalli kopioitiin hyvin pitkälle suoraan Iiriksestä, mutta suurin muutos oli kantakartan katugeometrioiden parempi tarkkuus. Locuksen myötä myös mobiilityökalu FieldUser tuli laajempaan käyttöön, ja sitä käytetään nykyisin laajasti eri omaisuudenhallinnan tarpeisiin kentältä käsin.

Nykyisin käytössä on siis Locuksen lisäksi StellaMap, ja muutamia räätälöityjä ylläpitoympäristöjä erityiskohteille, kuten verkko- ja vesitiedoille. Osalla aineistoista löytyy taustaltaan pitkä historia aina 1980–90-lukujen taitteeseen, kun taas osa omaisuudenhallinnan kohteista puuttuu rekistereistä vielä täysin.

Uusia ylläpitoympäristöjäkin on saatu. Nykyisin osa omaisuudenhallinnasta tapahtuu avoimen lähdekoodin ympäristöjen ja PostGIS-tietokantojen kautta, jonne yhä enenevissä määrin aineistoa pyritään viemään. Tällä hetkellä sitä kautta hallitaan esimerkiksi satamaomaisuutta, liikennemerkkejä ja ajoratamaalauksia.

 

TEKSTI: Maiju Ylönen / Tampereen Infra Oy KUVA: Shutterstock