Talvi ja pimeä aika tuo haasteita ajamiseen
Suomen neljä vuodenaikaa on rikkaus, mutta se tuo myös haasteita liikkumiseen. Erityisenä piirteenä meillä on pitkä ja keleiltään vaihteleva pimeä aika eli syksy ja talvi.
Vuosien 2019–2023 marraskuusta maaliskuuhun tapahtuneissa kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista 45 prosenttia tapahtui päivänvalossa, 22 prosenttia pimeässä valaisemattomalla tiellä, 26 prosenttia pimeässä valaistulla tiellä ja hämärässä 7 prosenttia onnettomuuksista.
Tien pinta oli luminen, sohjoinen tai jäinen 48 prosentissa onnettomuuksista. Merkittävä osa vakavimmista onnettomuuksista tapahtuu kuitenkin hyvissä olosuhteissa. Niin sanotut myräkkäpäivät näkyvät piikkinä liikennevakuutuksesta korvattujen, monesti hieman lievempien vahinkojen aineistossa.
Onnettomuustietoinstituutin julkaiseman liikennevahinkotilaston mukaan vuonna 2022 viitenä päivänä vahinkomäärä oli yli viisisataa vahinkoa. Kaikkina kyseisinä päivinä lunta pyrytti runsaasti tehden keliolosuhteista vaikeat.
Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien taustalta löytyy huonojen keliolosuhteiden lisäksi useita muita onnettomuuden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä, esimerkiksi keliin sopimattomat renkaat tai liian korkea nopeus olosuhteisiin tai rajoitukseen nähden.
Tarkkaavaisuutta hirvien liikkumisaikana
Pimeällä ja talvisissa keleissä ajaminen on kuljettajalle haastavaa ja edellyttää erityistä tarkkaavaisuutta ja ajotapojen mukauttamista. Pimeällä havaintojen tekeminen on vaikeampaa ja vaatii jatkuvaa tarkkailua ja havainnointia. Omalla kaistalla pysymistä ja tulevien liikennetilanteiden havaitsemista helpottaa tien reunojen, heijastavien tolppien ja liikennemerkkien seuraaminen.
Tarkkavaisuutta tulee suunnata myös tien reuna-alueisiin, jotta kuljettaja pystyisi havaitsemaan mahdolliset hirvieläimet ajoissa. Jos hirvi lähtee ylittämään tietä, se kannattaa kiertää takapään kautta, jos vain onnistuu, sillä hirvi menee eteenpäin kuin juna. Hirvieläimet liikkuvat usein laumoissa, joten kuljettajan on hyvä pitää tarkkaavaisuus yllä pidemmän aikaa.
Viime vuosikymmenenä kuolemaan johtaneiden hirvieläinonnettomuuksien määrä on laskenut voimakkaasti ja mukaan on mahtunut myös nollan kuoleman vuosia. Ihmisille siis.
Hyvään kehitykseen ovat vaikuttaneet riista-aitojen lisääminen, tienvarsien siistiminen ja ajoneuvokannan uusiutuminen. Muutama vuosikymmen sitten henkilöautojen A-pilarit monesti antoivat periksi ja hirvi pääsi rojahtamaan sisään matkustamoon.
Uudemmissa automalleissa passiivinen turvallisuus on noussut jo erinomaiselle tasolle, ja elintila matkustamoissa säilyy monesti rajuissakin törmäyksissä. Tärkeää on laskea ajonopeutta hirvivaara-alueilla – siten toiminta-aika yllättävissä tilanteissa kasvaa.
Pimeällä ennakointi on tärkeää
Pimeän lisäksi huonot keliolosuhteet lisäävät haasteita, joten nopeuden sovittaminen liikennetilanteeseen ja keliin on ensiarvoisen tärkeää. Kaiken kaikkiaan ajotapa on liukkailla talvikeleillä pidettävä rauhallisena ja myös muille tienkäyttäjille ennakoitavana.
Kuljettajan tulee välttää äkillisiä liikkeitä tai jarrutuksia, jotta ajoneuvo pysyy kuljettajan hallinnassa. Erityisen tärkeää on pitää kesäolosuhteita reilumpi turvaväli edellä ajavaan ajoneuvoon, jotta kuljettajalle jäisi pelivaraa yllättävissä tilanteissa.
Ajoneuvon renkaiden kunnolla ja soveltuvuudella keliin on myös merkitystä, ja on hyvä olla tietoinen niiden ominaisuuksista ja tarkastaa renkaiden kunto säännöllisesti. Jo nyt uusissa ajoneuvoissa on mahdollista vastaanottaa reaaliaikaista sää- ja kelitietoa. Tietoa voidaan tulevaisuudessa jakaa ajoneuvosta toiseen jo ennakolta, minkä avulla ajoneuvot voivat ehdottaa vaihtoehtoisia reittejä vaikeimpien keliolosuhteiden välttämiseksi.
Taajamissa pimeällä ajaminen ei sekään ole kuljettajalle helppoa. Valoja ja varjoja on monessa paikassa, samoin vastaantulevia ajoneuvoja, joiden valot voivat häikäistä ja vaikeuttaa havaintojen tekemistä. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden havaitsemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja muistaa ainakin itse kävellen tai pyörällä liikkuessaan käyttää heijastimia ja vaadittuja valoja.
Iän karttuessa hämäränäkö heikentyy ja näkemistä joutuu ponnistelemaan. Tästäkin syystä pimeällä ajaminen on monesti rasittavaa ja väsyttää herkemmin, joten pidemmillä matkoilla on hyvä pitää taukoa ja antaa silmien levätä.
Uusi teknologia vähentää onnettomuusriskiä
Turun yliopisto tutki 1990-luvun lopulla (1) nuorten (18–21 v.) mies- ja naiskuljettajien aiheuttamia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia vuosilta 1978–1991. Tutkimuksen kohteena olivat onnettomuudet, joissa kuljettaja oli jostain syystä menettänyt ajoneuvon hallinnan. Tulosten mukaan molempien sukupuolten onnettomuuksista yhtä suuri osuus oli hallinnanmenetysonnettomuuksia.
Miesten onnettomuuksista suurin osa oli yksittäisonnettomuuksia, kun taas naisten hallinnan menettäminen johti useammin kohtaamisonnettomuuteen toisen ajoneuvon kanssa. Naisten onnettomuudet tapahtuivat useammin liukkaissa keliolosuhteissa, kun taas miesten onnettomuudet pitävällä kelillä. Miesten onnettomuuksien taustalla oli useammin ylinopeudella ja alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista.
Tutkimuksen tulos on edelleen mielenkiintoinen, vaikka muutoksia on tapahtunut erityisesti ajoneuvoissa. Vuonna 2019 Tapio Koisaari (2) kumppaneineen havaitsi, että nykyautoissa hallinnan menetystä ajon aikana estävät ajonvakautusjärjestelmät (ESC) vähentävät onnettomuusriskiä huomattavasti.
Kuljettaja voi nykyäänkin omalla toiminnallaan vaikuttaa paljon talven ja pimeän ajan onnettomuusriskiin. Tärkein päätös huonolla kelillä on se, lähteekö matkaan ollenkaan. Kaikilla valinnanvaraa ei kuitenkaan ole. Tällöin keskeistä on pitää kunnon turvaväli edellä ajavaan, viestiä muille kulkijoille aikeistaan käyttämällä vilkkua ja ajamalla nopeusrajoitusten ja keliolosuhteiden mukaista nopeutta.
Lähteet:
1) Laapotti, Sirkku ja Keskinen, Esko (1998). Differences in fatal loss-ofcontrol accidents between young male and female drivers. Accident Analysis & Prevention, 30(4), 435–442.
2) Koisaari, Tapio, Kari, Timo, Vahlberg, Tero, Sihvola, Niina ja Tervo, Timo (2019). Crash risk of ESCfitted passenger cars. Traffic Injury Prevention, 20(3), 325–331.
TEKSTI: Inkeri Parkkari / Traficom
KUVA: Shutterstock