Pikataival kylän sydämeen

Olemme Päijälän kylässä, jonka koko autourheilua seuraava maailma tuntee nimeltä. Koillisen Pirkanmaan erämaaseudut eivät ole olleet enää ihmissukupolviin läpikulkuteitä. Suunta Hämeestä kohti Laukaata on ikivanha, mutta nykyään liikenne ajaa jonoissa ysitiellä ohituskaistoja kytäten. Liehuntie ja kumppaninsa ovat hiljaisia uria metsässä. Ja kerran vuodessa lentävien autojen näyttämö.

Päijälässä ajettiin ensimmäisen kerran kansainvälisesti 1976 Nordic Champion Rallyssä ja MM-rallissa jo seuraavana vuonna. Tämän jälkeen EK ajettiin neljää vuotta lukuun ottamatta aina 1996 asti; noina vuosina erikoiskoe rajautui Päijälän pohjoispuolelle. Pätkä tunnettiin myös lempinimellä “Hannu Mikkolan mökkitie”; ilmeisesti Audi Quattron murina ei koskaan vaimene kokonaan. Sitten seurasi tauko, kun ralli suunnattiin toisaalle.

Erikoiskokeita vaihdellaan, pätkät muuttuvat ja unohtuvat, vain palatakseen myöhemmin – usein kyläyhdistysten tai kunnanjohtajien uutteran työn ansiosta. Rally Finland palasi Päijälään 2014, nyt Liehuntienkin sisältävänä, nopeana, vaihtelevana ja jännittävänä erikoiskokeena.

Tämänkin vuoden Secto Rally Finland sisälsi tutun osuuden. Puheisiin ovat nousseet myös erinomaisesti järjestetyt katsojapalvelut ja kyläyhteisön huomattava panos niihin.

Suomen Tieyhdistys on yksi Mobilian Kertomuksia teistä-näyttelyn kumppaneista. Yhteistyön osana on dokumentoitu yksityistien saaminen rallin erikoiskokeeksi: miten tie valikoituu, miten asiasta sovitaan? Entä mitä rallin saapuminen tarkoittaa kylille? Miten tie palautuu käyttöön?

Näitä asioita kysyttiin AKK:n Kari Nuutiselta ja Päijälän EK:n järjestelytyöryhmästä Hannu Lahtiselta. Päijälä valikoitui kohteeksi, koska se tunnetaan hyvistä järjestelyistään – onhan se kyläläisten sanoin ”Secto Rallyn paras erikoiskoe”.

Ammattimaisuutta

Suomen MM-rallin rakentaminen on ympärivuotista työtä. Rallin reitistä vastaava apulaiskilpailunjohtaja Kari Nuutinen kertoo, että seuraavan vuoden rallin reittiä aletaan kartoittaa jo ennen kuluvan vuoden kisan ajamista ja jo ydintiimissä on mukana asiantuntijat niin turvallisuuden kuin kunnossapidonkin aloilta.

Kriteerit tien pääsemiseksi rallireitiksi ovat kovat. Selkeä vaatimus on kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n määrittämät pituudet – tietä tarvitaan paljon, mutta siirtymiin ja harjoituksiin ei ole liiemmälti aikaa. Tässä onkin syy siihen, että monet erikoiskokeet ajetaan nykyään kahteen kertaan samassa rallissa. Enää ei onnistu Jyväskylän Suurajojen nuoruusvuosien lenkit Helsingin ja Joensuun kautta.

Viime vuosina ratkaisevaksi on muodostunut tien nopeusprofiili, eli miten saadaan yhdistettyä tarve hillitä nopeuksien kasvu ja kilpailullisuus. Keski-Suomen tiet ovat nopeita ja hyppyyttäviä, mutta konsepti on saatu hiottua toimivaksi. Toisaalta yleisö pitää saada sinne, missä tapahtuu, joten vesistöt voivat ratkaista jonkin EK:n kohtalon.

Karsintaa voidaan tehdä, koska halukkuutta tiekunnilla on ja AKK:lla siksi runsaudenpulaa ehdokkaista. Vaikka voisi luulla, että ralli on rasite, niin ei. Se on suuri urheilujuhla, jossa liikkuu rahaa ja valtavasti väkeä. Jo peltopysäköinti ja makkaranmyynti tuottavat paljon, kun väkeä on pienen kaupungin verran. AKK ei kerää kassaa itselleen, vaan rahat jäävät sinne, missä ralli tapahtuu.

Päijälän kylässä 

Hannu Lahtinen kertoi, kuinka Päijälän kylän asukkaat päättivät vastustaa maaseudun tyhjenemistä ja onnistuivatkin kääntämään talojen kylmenemisen, vaikka kasvukeskuksiin onkin matkaa. Yksi keino tähän on yllättäen Suomen MM-ralli. Vastoin ennakkoluuloja, ei ralli olekaan häiriötekijä, vaan kylän voimanlähde. Päijälän kylällä toimii neljä aktiivista yhdistystä ja tiekunnat siihen päälle. 

Kylän yhdistykset ovat onnistuneet poikkeuksellisen hyvin hyödyntämään maaseudun Leader-rahoituksia, ja monesti ongelmallisen omarahoitusosuuden he ovat ratkaisseet rallin yleisöjen tuottamilla rahoilla. Yhtälö on yksinkertainen: Kyläläiset ovat ottaneet erikoiskokeen järjestelyt omalle kontolleen, jolloin hyvin järjestetyn pysäköinnin, majoituksen, ruokailun ja viihtymisen tuotot jäävät myös kyläläisten käyttöön.

Itse kilvanajo sulkuineen toki jää AKK: n nimeämille ralliorganisaation edustajille, mutta yleisön kannalta kaikki olennainen tapahtuu kyläläisten itsensä toimesta. Näillä tuotoilla on kylän kaikkien yhdistysten kiinteistöt ja talous ylipäätään kunnossa. Talkootyö näkyy myös yhteishengen kasvuna.

Hannu Lahtinen korostaa, että paikkakunnan työmyyrien motivaationa ei ole erityinen suhde ralliin sinänsä, vaan kotikylään ja sen eteen tehtävälle työlle. Sitoutuminen mahdollistaa sen, että jo ennen joulua voidaan aloittaa valmistelut, ja kun rallin järjestäjältä tulee ilmoitus erikoiskokeen mukanaolosta jo alkuvuodesta, voidaan alkaa kerätä voimia. Heti viimeisen ralliauton jälkeen ei talkoolaisilta ehkä kannattaisikaan kysyä ensi vuodesta ilmoittautumisia.

Ammattikarhut

Lähtiessämme Päijälän erikoiskokeen varrelle kuulostelemaan ajatuksia, odotimme tien kunnostamisen herättävän huolta tai jopa tyytymättömyyttä. Mutta ei, viimeisen auton jälkeen starttaa tiehöylä ja tie palautuu käyttöön vielä samana iltana erikoiskokeen jälkeen. Kari Nuutinen kertoi, että sopimukset pääurakoitsijoiden kanssa tehdään koko kilpailun tasolla, joten jokaiselle erikoiskokeelle riittää kunnossapitovoimaa.

Kunnostustyön ytimenä on tiehöylä, jolla raiteille ajettu tie palautuu siviilikäyttöön. Murskeen lisäykset, tiivistykset ja tarvittaessa rumpujen kunnostukset tehdään parin viikon sisällä kisasta. Sopimuksista kiinnipitäminen on ratkaisevaa koko rallin tulevaisuuden kannalta. 

Syksyn katselmuksissa aletaan jo vakavasti neuvottelemaan seuraavan vuoden reitistä. Myös tiekunnan suunnalta Hannu Lahtinen vahvistaa, että tien kunnostus rallin jälkeen on perusasia, josta ei ole tarvinnut kantaa huolta. Kyläläisten huomio voidaankin kiinnittää täysipainoisesti ralliviikon rakentamiseen ja sitten toivutaan. Ja toivotaan, että EK toteutuisi seuraavanakin vuonna.

 

Teksti ja kuvat: Anni Antila / Auton ja tien museo Mobilia

Kirjoittaja on intohimoinen sorateiden kulkija ja tien tarinoiden kuuntelija, muutenkin kuin työnsä puolesta. Rallikisat eivät yleensä mahdu kesäkalenteriin, mutta Quattron viitosen murinan hänkin tuntee.