Mitä Norjan tieliikenteen turvallisuustyöstä voidaan oppia?

Seuraavassa esitetään päähavaintoja tutkimuksesta, jossa vertailtiin tieliikenteen turvallisuuden ja siihen liittyvien tekijöiden kehitystä Suomessa ja Norjassa 2000-luvulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mm. onnettomuustilastoja vertailukelpoisen datan avulla sekä aiempien tutkimusten tuloksia. Vertailukelpoisuuden aikaansaamiseksi Suomen tieliikenteessä kuolleiden määrästä poistettiin itsemurhatapaukset. 

Norjan tieliikenteessä kuolleiden määrä väheni 48,1 % vuosina 2010–2019, kun Suomessa vertailukelpoinen vähenemä oli 29,1 % (ks. kuva 1). Vuonna 2019 Norjassa oli 100 000 asukasta kohden 2,0 tieliikenteessä kuollutta, ja Suomessa vastaava luku oli 3,2. Norja on Suomea edellä erityisesti nuorten turvallisuudessa, mutta ero on huomattava myös iäkkäämmissä. Sukupuolittain tarkasteluna ero on suuri miesten ja varsinkin nuorten miesten kohdalla.

Norjassa on parempi turvallisuustilanne erityisesti henkilöautoilijoilla ja pyöräilijöillä, mutta Suomi on jäljessä myös jalankulkijoiden ja mopoilijoiden turvallisuudessa (kuva 2). Onnettomuustyyppitarkastelussa esille nousevat erot Norjan hyväksi erityisesti suistumis-, kääntymis- ja risteysonnettomuuksissa (kuva 3).

Norjassa suurin määrällinen vähenemä tieliikenteen kuolemantapauksissa 2010-luvulla on ollut kohtaamisonnettomuuksissa. Siellä tieliikenteessä kuolleiden määrä on vähentynyt erityisesti taajamien ulkopuolella, kun taas Suomessa taajamissa on ollut hieman parempi turvallisuuskehitys. Suomessa suurempi osa tieliikenteen kuolemista tapahtuu kuntien katuverkolla (Suomessa 19,2 % vs. Norjassa 9,8 %). Lisäksi päihdeonnettomuudet ovat meillä Norjaa yleisempiä.

Tieturvallisuutta parantavia toimenpiteitä Norjassa

Alemmat nopeudet, teiden parantaminen ja turvallisemmat henkilöautot on tunnistettu Norjassa merkittävimmiksi tekijöiksi, jotka ovat vähentäneet 2000-luvulla tieliikenteessä kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrää.

Turvallisuutta ovat parantaneet mm. nopeusrajoitusten alentaminen, pistemäinen ja keskinopeuksien automaattinen kameravalvonta sekä ylinopeudesta määrättävien sakkorangaistusten korottaminen. Norjassa noudatetaan nopeusrajoituksia Suomea paremmin ja keskinopeudet ovat 80 km/h nopeusrajoitusalueilla alemmat. Myös taajamassa nopeusrajoituksia ylitetään Norjassa Suomea harvemmin.

Teiden parantamisessa Norjassa korostuvat pienemmät tieverkon toimenpiteet, mutta tieliikenteen turvallisuuden parantumiseen ovat vaikuttaneet myös investoinnit teihin, joilla on rakenteellisesti erotetut ajosuunnat sekä tärinäraidat ajosuuntien välissä. Sekä Suomessa että Norjassa turvalaitteiden käyttö on lisääntynyt 2010-luvulla, mutta Norjassa turvavyön ja pyöräilykypärän käyttöaste on korkeampi kuin Suomessa.

Norjassa rattijuopumuksen raja laskettiin 0,2 promilleen vuonna 2001. Rattijuopumusrajan ylittävien osuus liikennevirrasta on Norjassa Suomea suurempi, mutta 0,5 promillen rajan ylittäviä on Norjassa Suomea vähemmän.

Norjassa astui vuonna 2012 voimaan säädös 20 päihdeaineen rangaistavuuden raja-arvoista, mikä on osaltaan parantanut tieliikenteen turvallisuutta. Kyselytutkimuksen perusteella Norjassa on enemmän huumausaineiden vaikutuksen alaisena autoilevia, kun taas Suomessa on enemmän ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä käyttäviä.

Suosituksia Suomen tieliikenteen turvallisuuden kehittämiseen

Norjassa tieliikenteen turvallisuus on koko 2000-luvun ajan ollut vahva osa pitkäjänteistä liikennejärjestelmän suunnittelua ja kehittämistä. Naapurimaassamme on tunnistettu, että pitkällä aikavälillä tieliikenteen turvallisuuden paranemiseen vaikuttaa suuri määrä eri tekijöitä. 

Maassa on tieliikenteen turvallisuustutkimuksen tuloksia ja analyysimenetelmiä hyödynnetty systemaattisesti liikenneturvallisuustyön ja toimenpiteiden suunnittelussa sekä tavoitteiden seurannassa. Samalla on asetettu suuri määrä konkreettisia tavoitteita osana tieliikenteen turvallisuustyön priorisointia ja sen toimenpidekokonaisuuksia.

Tärkeimpinä suosituksina Suomen tieturvallisuuden kehittämiseksi Norjan oppien mukaisesti voidaan kiteyttää seuraavat asiat:

1. Nostetaan tieliikenteen turvallisuus koko liikennejärjestelmän kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi.
2. Vahvistetaan pitkäjänteistä, systemaattista, tutkimus- ja tietoperusteista ja tavoiteohjattua työskentelytapaa.
3. Asetetaan enemmän ja konkreettisempia tavoitteita, jotka ohjaavat työtä ja määrittävät toimenpiteitä.

Konkreettisia toimia, joista Suomi voi ottaa Norjasta oppia tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi, ovat mm. nopeuksien laskeminen ja parempi nopeusrajoitusten noudattaminen, huomion suuntaaminen nuorten ja erityisesti nuorten miesten turvallisuuteen (esim. liikenteen peruskurssi, joka on mahdollista suorittaa jo 15-vuotiaana, kuljettajakoulutus, tiedotus- ja valistustyö) sekä pienempien tieverkon kehittämistoimenpiteiden turvallisuuspotentiaalin hyödyntäminen.

Tutkimus tehtiin Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä. Tutkimuksen rahoittivat Traficom, Väylävirasto ja Liikenneturva. Tutkimusraportti on saatavana Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 11/2023 -verkkojulkaisuna.

 

TEKSTI JA KUVAT: Ilkka Kotilainen ja Risto Kulmala, Traficon Oy