Maisema- ja metsätiet vievät matkailijat luontoelämyksiin

Suomen luonto tarjoaa nähtävää ja koettavaa niin kotimaan matkailijoille kuin ulkomaisille turisteillekin. Luonnonrauhasta nauttiessaan matkailijat arvostavat myös helposti saavutettavia palveluja, joiden sisältö ulottuu majoituksesta aktiviteetteihin, kulttuuriin sekä kulinarismiin. Tiestömme lukuisat maisematiet yhdistävät nämä toiveet ja kutsuvat matkailijoita sekä luontoelämyksiin että läheisiin matkailukohteisiin.

Tunnettu ja omaleimainen esimerkki maisemateistä on Saaristomerelle sijoittuva Saariston rengastie. Se sai alkunsa vuonna 1996 Merenkulkulaitoksen käynnistämänä hankkeena, jossa tavoitteena oli edistää Lounais-Suomen saariston matkailua sekä parantaa saariston sisäisiä ja mantereen välisiä yhteyksiä ja saavutettavuutta.

Saariston rengastie koostuu yleisen tieverkon osuuksista, joita yhdistävät saarten väliset lautta- ja lossiyhteydet. Sen reitti kiertää Turusta Kaarinan, Paraisten, Kustavin, Taivassalon, Maskun ja Naantalin kuntien alueella.

Saariston rengastie on värikäs ja vaihteleva kokonaisuus

Paraisten saaristokaupungin matkailupäällikkö Benjamin Donner korostaa, ettei olennaista ole itse rengastie vaan poikkeaminen sen varrelta löytyviin lukuisiin matkailukohteisiin.

– Vaikka kyse on saaristotiestä, ei reitti ole vain merellinen vaan paljon monipuolisempi. Tarjolla on vaihtelevasti erilaista maisemaa merestä maaseutuun, kyliin ja keskuksiin. Tästä kaikesta kannattaa nauttia suunnittelemalla matkaa etukäteen, mutta myös poikkeamalla spontaanisti paikallisiin kohteisiin.

Reitin varrelta löytyy kesäisin vilkkaita Nauvon tapaisia kyliä sekä rauhaisampia kauniita ympäristöjä, kuten Iniö, Norrby tai monet muut. Luonnossakin riittää vaihtelua korkeista kalliomaisemista ja näköalapaikoista merenrantaan, hiekkarantaan ja syvään mäntymetsään saakka.

– Myös palvelutarjonta on todella monipuolista. Majoittumiseen löytyy laidasta laitaan sekä yksinkertaisia ja edullisia kohteita että huippuluokan mökkejä, hostelleja ja hotelleja. Vastaavasti erilaista ruoka- ja aktiviteettitarjontaa on moneen makuun, vakuuttaa Donner.

Saariston rengastien koko reitti on avoinna toukokuusta syyskuulle, ja huippusesongin aikaan kannattaa majoitus- ja aktiviteettivaraukset tehdä reilusti etukäteen. Ruuhkaisinta on heinäkuussa, kun taas elokuun puolesta välistä eteenpäin ja keväisin on kapasiteettia vapaana enemmän.

Rengastiellä liikkuu hyvin monenlaisia koti- ja ulkomaisia matkailijoita, joille yhteistä on kiinnostus saaristoluontoon ja merimaisemiin.

– Täällä näkee yhä enemmän kansainvälisiä, hieman varakkaampia matkailijoita, jotka arvostavat luksustason palveluja. Esimerkiksi saksankielisiltä alueilta tulee paljon vieraita autolla, karavaanilla tai myös pyöräillen, kertoo Donner.

– Suomalaiset saapuvat tyypillisesti autolla pariksi yöksi. Joku saattaa ajaa koko rengastien läpi yhdessä päivässä, mutta silloin jää kyllä paljon näkemättä, kokematta ja tekemättä.

Maisematie tuo asiakkaita matkailuyrityksille

Monen maisematien tapaan myös Saariston rengastie on monelle alueen yrittäjälle liiketoiminnan elinehto tai merkittävä tuki.

– Moni kauppa tai muu palvelu ei olisi edes olemassa ilman rengastien tuomia asiakkaita. Lisäksi tiematkailu työllistää alueen asukkaita. Lähes jokaisessa saariston perheessä on joku, joka saa osan elannostaan sen kautta.

Toiveena olisi saada työpaikkoja auki pidemmäksi sesongiksi tai jopa ympärivuotisesti. Se kehittäisi paikallista elinkeinotoimintaa ja taloutta vielä nykyistä enemmän.

– Saariston teillä käy toki myös talvimatkailijoita, mutta lukumäärä on vain muutama prosentti kesän volyymista. Nähtävää kyllä riittäisi, sillä omasta mielestäni saaristo on ehkä jopa upeammillaan juuri syksyllä ja talvipäivinä, sanoo Donner.

Monen matkailukeskittymän haasteena on infrakuormituksen raju vaihtelu sesongin ja muiden aikojen välillä. Donnerin mukaan asian kanssa on kuitenkin pärjätty, ja alueen tietkin ovat suhteellisen hyväkuntoiset.

– Ympäristökuormitusta tiellä syntyy tietenkin eniten liikenteestä. Tavoitteena olisikin saada matkailijoiksi yhä enemmän vaeltajia, pyöräilijöitä ja busseilla liikkuvia charter-ryhmiä. Tarvitsisimme tänne lisää pyöräteitä, mutta se edellyttäisi enemmän valtion panostusta.

Matka- ja luontoelämyksiä metsämaisemissa

Maisemateiden rinnalla luontomatkailua palvelee osaltaan Metsähallituksen hallinnoima metsätieverkosto. Se kattaa yhteensä 36 000 kilometriä Metsähallituksen omia ja 28 000 kilometriä osakkuusteitä ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Metsäautoteitä suunnitellaan ja ylläpidetään metsä- ja puutalouden tarpeisiin, mutta ne ovat vapaasti myös yksittäisten metsässä liikkujien käytettävissä. Selvitysten mukaan metsäteiden käytöstä peräti 85 % onkin muuta kuin metsätaloutta.

Kehitysasiantuntija Kari Louhisalmi Metsähallituksesta kertoo, että metsätieverkoston tiet ovat tuttuja etenkin heille, jotka liikkuvat Itä- ja Pohjois-Suomen kansallispuistoissa ja metsissä esimerkiksi luontomatkailun, erävaellusten, marjastuksen, kalastuksen ja metsästyksen merkeissä.

– Lisäksi ihmiset tuntevat esimerkiksi suurten luontomatkailu- ja laskettelukohteiden lähistöllä olevia teitä. Myös Etelä-Suomessa on jonkin verran esimerkiksi uusia suojelualueita, joissa on paljon metsäteiden käyttäjiä.

Aktiivinen kunnossapito palvelee myös matkailua

Metsäteiden kunto vaihtelee paljon, mutta yleisesti ottaen se on Metsähallituksen tieverkolla hieman yksityismaita parempi.

– Panostamme kunnossapitoon todella paljon, sillä metsätaloudessa puu pitää saada sujuvasti metsistä asiakkaille. Ilmastonmuutoksen myötä talvet lyhenevät ja sateiset kaudet lisääntyvät, mutta tavoitteena on parantaa tieverkkoa kestämään nämä muutokset, sanoo Louhisalmi.

– Tiettyihin luontomatkailukohteisiin vievät tiet palvelevat matkailua vielä muita enemmän. Joissakin tapauksissa kävijäpaine on erityisen suuri, jolloin tiet pidetään sellaisessa kunnossa, että niillä voi kulkea bussillakin.

Aktiivisesta kunnossapidosta huolimatta tulee metsäteillä aina varautua kuoppiin, kiviin ja muihin yllätyksiin.

– Ohjeenamme on, ettei metsäteillä ajeta keväisin pahimman kelirikon aikana. Tiet on mitoitettu ohjenopeudelle 30–40 km/h senkin vuoksi, että niillä voi aina tulla vastaan puutavara-auto. Pysäköitäessä oma auto täytyy jättää mahdollisimman sivuun, jottei se estä esimerkiksi isojen ajoneuvojen liikennettä.

Lopuksi Louhisalmi huomauttaa, että Metsähallitus palvelee ja operoi osittain myös varsinaisilla maisemateillä.

– Jotkut yleisistä maisemateistä ovat Metsähallituksen alueiden piirissä, kuten esimerkiksi Punkaharjulla oleva maisematie ja Päijänteen yli menevä Pulkkilanharjun maisematie. Metsähallitus on tehnyt niiden varsilla jonkin verran maisema-avauksia, jotta järvi- ja vesistönäkymät avautuvat paremmin teillä liikkuville matkailijoille. Kun metsät kasvavat ja pusikoituvat, saatat muuten ohittaa hienon järvimaiseman huomaamatta sitä ollenkaan.

 

---

SUOMEN MAISEMATEITÄ

• Aurajoentie johtaa Varsinais-Suomesta Satakuntaan läpi historiallisten kulttuurimaisemien.
• Kuninkaantie yhdistää Suomen etelärannikolla useat Uudenmaan maisema-alueet.
• Porkkalantie mutkittelee Kirkkonummelle kutsuen bongaamaan lintuja ja muita eläimiä.
• Pulkkilanharjun maisemareitti kulkee Päijänteen maisemissa Vääksystä Korpilahdelle.
• Punkaharjun Harjutie tarjoaa historiallisia luontomaisemia ja kiinnostavia matkailukohteita.
• Päijänteen maisemareitti johtaa Vääksystä Jyväskylään läpi upeiden järvimaisemien.
• Revontultentie etenee Torniosta Kilpisjärvelle ja Tromssaan tunturimaisemissa.
• Saariston rengastie hemmottelee matkailijaa elämyksillä ja palveluilla Saaristomeren maisemissa.
• Saimaan maisemareitit vievät viihtyisästi vaikkapa Lappeenrannasta Savonlinnaan ja Mikkeliin.
• Taikayöntie on vanha Urjalasta Huittisiin johtava reitti historiallisissa kulttuurimaisemissa.
• Via Karelia kulkee Suomenlahdelta Lappiin koostuen Runon ja Rajan tiestä sekä Karjalan kirkkotiestä.
• Vihreän kullan kulttuuritie esittelee Etelä-Savossa seudun maisema-, luonto- ja kulttuurinähtävyyksiä.
• Ylläksen maisematie yhdistää Ylläsjärven ja Äkäslompolon kylät vaikuttavassa tunturimiljöössä.

---

 

TEKSTI: Harde Kovasiipi
KUVA: Visit Parainen