Maaseudun uusi tuleminen

Tiet ja infrastruktuuri ovat ollut oleellisessa roolissa siinä, millaiseksi maailmamme on kehittynyt. Tiestöjä on rakennettu esimerkiksi niin kaupankäyntiä varten kuin tarpeesta kulkea toistemme tai paremman elämän luo. Myös Suomessa väylät ovat luoneet puitteet teollistumiselle ja Suomen kasvukertomukselle, kertoo kestävän talouden dosentti Toni Ruuska Helsingin yliopistolta.

– Tieverkoston kehittyminen loi mahdollisuuden tällaiselle ennennäkemättömälle maailmantalouden kasvukehitykselle. Tiet ja liikenne yhdistävät maailman ja ovat kuin verisuonisto, joka pitää maailmantalouden sydämiä pumppaamassa. 

Ruuska on erikoistunut yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen, ja hänen tutkimusaiheensa keskittyvät muun muassa kestävään talouteen, poliittiseen ekologiaan, omavaraisuuteen, kohtuustalouteen ja muihin kapitalistisen kasvutalouden vaihtoehtoihin. 

Nykyisen kaltaisen kapitalismin yhtenä ongelmakohtana Ruuska näkee kaupungistumisen. Kun ihmiset ovat teitä pitkin virranneet kaupunkeihin, ovat he tulleet ikään kuin yltäkylläisyyden lähteelle, mikä puolestaan on johtanut resurssien ylikulutukseen.

– Yhteiskunnissa, joissa enemmistö asuu kaupungeissa, voidaan puhua ylikaupungistumisesta ja vinoutuneesta tasapainosta, jossa maaseudusta on tullut kaupungissa elämisen mahdollistaja ja resurssiperiferia, Ruuska sanoo.

Maaseudun arvon uudelleennosto

Keskeistä Ruuskan mukaan ylikaupungistumisen vähentämisessä – ja näin kestävän elämän edistämisessä – on uusmaalaistuminen. Se viittaa uudenlaiseen ajatukseen maaseudun uudelleenasuttamisesta mahdollisimman omavaraisiksi yhteisöiksi. Uusmaalaistumisen tarkoituksena on Ruuskan mukaan saada ihmiselämä takaisin tasapainoon maapallon resurssien käytön kanssa.

– Kaupungin ja maaseudun välillä vallitsee hyvin suuri epäsuhta siinä, miten ne kuluttavat maapallon varoja. Kaupungin toiminta perustuu resurssivarantojen, erityisesti uusiutumattomien, kuluttamiseen. Samalla se ei voi itse tuottaa näitä resursseja tarpeeseensa.

Maaseutu taas on historian valossa rakentunut omaehtoiseksi järjestelmäksi, joka tuottaa tarvittavat resurssit omaan käyttöön. Teollistumisen myötä maaseudusta on kuitenkin tullut nykyisen kaltainen kaupunkielämän mahdollistaja.

– Maaseudun, joka on pitkälti perustunut omavaraisuuteen, merkitys kestävän elämän saralla on unohdettu Suomessa, Ruuska toteaa. 

Hänen mukaansa maaseudun ja kaupunkien epäsuhdan tasapainottaminen sekä ylikulutuksen muutos on välttämätön.

– Se on valtavan iso murros niin kulttuurillisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Emme voi kuitenkaan perustaa elämäämme maapallon resurssien eksponentiaaliseen kulutukseen, jota olemme 70 vuotta tehneet.

– Emme voi ostaa uutta puhelinta tai autoa muutaman vuoden välein.

Ylikulutus on tiensä päässä

Uudenlaiselle ajattelulle on tarvetta, koska tapamme ylikuluttaa maapallon resurssit on tullut tiensä päähän. Talousjärjestelmässä, joka perustuu kasvulle ja varallisuuden jatkuvalle kerryttämiselle, ei minkäänlainen hidastaminen tai kohtuullistaminen ole kuitenkaan helppoa.

– Samalla olemme kuitenkin resurssikulutuksemme huipulla. Tiedämme, että fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja maakaasun, tuotantohuiput osuvat tälle vuosisadalle. Öljyn osalta huippu on tai tulee pian olemaan jo saavutettu, Ruuska toteaa.

Kun resurssit hupenevat, se vaikuttaa myös liikkumiseemme. Tällöin on keskusteltava ja punnittava sitä, mitkä ovat ne yhteiskuntamme ydintoiminnot, jonne liikkuminen on varmistettava. Esimerkiksi sairaaloihin ja terveydenhoitoon liikkumista todennäköisesti priorisoidaan, Ruuska sanoo.

– Olemme menossa kohti resurssiniukempaa tulevaisuutta. Tällöin on mietittävä, millaista liikkumista infrastruktuurimme ja liikennejärjestelmämme palvelee.

– Nämä ovat vielä melko kaukaisia ajatuksia monille, mutta uskon, että ne tulevat keskusteluun vielä elinaikani. Jo nyt tiedeyhteisö painottaa, että näin voi enää jatkua, Ruuska jatkaa.

Esimerkiksi Suomen Geologian tutkimuskeskuksessa on tutkittu sähköautojen akkuja ja miten paljon resursseja vaaditaan siihen, että voisimme korvata kokonaan ajokalustomme polttomoottorit. Jotta kaikille riittäisi sähköautoja, näitä resursseja pitäisi etsiä maapallomme ilmakehän ulkopuolelta.

Myös biopolttoaineissa palataan jälleen kysymykseen: riittävätkö resurssimme tuottamaan niitä?

Ruuskan mukaan erityisesti tulee pohtia, mikä on järkevä määrä luonnon resursseja, jotka voi käyttää biopolttoaineiden valmistukseen. Kaikkia metsiämme ei kannata hakata biopolttoaineiksi, mutta esimerkiksi teollisuuden ylijäämiä on järkevää uudelleen hyödyntää.

– Tällaiset kiertotalouden ratkaisut ovat hyviä, mutta ne eivät riitä, jos talousjärjestelmämme ei muutu, Ruuska kertoo.

Ylikulutus muuttaa liikkumistamme

Ylikulutus ja resurssien hiipuminen näkyy jo nyt arkielämässämme – niin kiertotalouden uusien ratkaisujen keksimisenä kuin bensan hinnan nousussa. Vaikka tiedeyhteisö on vuosia puhunut ylikulutuksen seurauksista, on siihen herätty myös tiedeyhteisön ulkopuolella vastikään, kun bensan hinnan poikkeuksellinen nousu alkoi näkyä lompakoissamme.

– Elämme monikriisistä aikaa, jossa erilaiset luonnon ääri-ilmiöt, pandemia ja sota tekevät tulevaisuudesta vaikeasti ennustettavaa. Tällaiset poikkeukselliset ulkopuoliset muutostekijät tulevat muokkaamaan aikaa, jossa kulloinkin elämme, Ruuska kertoo.

Myös liikkuminen ja sen muodot tulevat tulevaisuudessa peilaamaan ajankuvaansa. Ruuskan mukaan olemme vielä toistaiseksi hitaan murroksen aallolla liikkumisen ja tienkäytön osalta. On vielä epäselvää, miten resurssiniukkuus tulee muokkaamaan liikkumistamme.

– Oma arvioni on, että liikkumisestamme ja tienkäytöstä tulee sosiaalista. Elinaikaamme määrittävästä individualistisuudesta on luovuttava ja käännyttävä takaisin toistemme puoleen, kun resurssit niukentuvat. Erityisesti uskon tämän näkyvän maaseudulla.

Tiestöt ovatkin Ruuskan mukaan modernille sosiaaliselle elämällemme oleellista. Tiestöä pitkin kuljemme tapaamaan toisiamme, siirrymme mökeille ja luonnonhelmaan rauhoittumaan hektisestä arjestamme.

– Pidän todennäköisenä maaseudun takaisin tulemista ja sen arvon palauttamista, kun ihmiset huomaavat, että kaupungeissa elinehdot muuttuvat yhä niukemmiksi. Jo nyt on havaittavissa muutosaaltoa kaupungeista maaseuduille, kun monet ovat kyllästyneet kaupunkielämän kilpailuun, stressiin ja loppuun palamiseen.

– Tieverkkomme on tässä nyt ja jatkossakin tärkeässä roolissa, kun ne mahdollistavat ihmisten liikkumisen toistensa luo. Tiet ja liikenne ovat edelleen keskeisiä hyvälle elämälle.

 

Teksti: Henriikka Uusitalo
Kuva: Shutterstock