Liittymän parantamishankkeessa Säkylässä pyritään katkaisemaan kasvien uhanalaistumiskehitys

Tiealueen paahdeympäristö

Vuonna 2020 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Liikenne-vastuualueen ympäristövastaava Nina Anttila oli yhteydessä Villi vyöhyke ry:n puheenjohtaja Jere Niemiseen keskustellakseen innovatiivisista ideoista hiekkaisen maaperän aiheuttaman hiekkapölyn sidontaan vielä istuttamattoman paahdeympäristön rakentamiskohteessa. Kuivalle puolukkakankaalle perustettua tienvieruksen 7 500 neliömetrin suojaviheraluetta ei ollut silloin vielä istutettu paahdelajistolla, mutta tiejärjestely oli valmis ja urakoitsija oli tuonut alueelle noin 20 sentin hiekkapatjan.

Paahdeympäristöt ovat vähentyneet merkittävästi metsittymisen ja harjujen poiskaivamisen myötä. Villi vyöhyke ehdotti, että se voisi tuottaa alueelle kaupallisten niittykasvien siementen sijaan paikallista paahdekasvillisuutta ja kokeilla sen kylvämisen ja istuttamisen onnistumista. Villi vyöhyke ja Varsinais-Suomen ELY-keskus lähtivät yhteistuumin edistämään paahdealuekokeilua valtatien 12 varrelle. Lisäksi alueella päätettiin kokeilla torvi- ja tinajäkälän kasvatusta ja tutkia jäkälän kykyä stabiloida hiekkaa.

Siemenet itämään

Villi vyöhykkeen aktiivit retkeilivät Säkylän, Euran ja Kokemäen ympäristöissä kesällä 2020
noin viikon ajan etsien harvinaisten kasvilajien laajempia esiintymiä. Retkeily tuotti onneksi
tulosta. Siemeniä kerättiin sellaisilta alueilta, joista kerääminen oli turvallista ilman, että kasvin
selviytymistä nykyisellä esiintymisalueella heikennettiin. Kasveja löytyi paahdeharjuilta sorakuopilta, ratapihalta ja armeijan harjoitusalueelta.

Lähes kaikki lajit löydettiin paikallisesti alle 100 kilometrin etäisyydeltä. Ainoa sitä kauempaa tuotu kasvilaji oli hietaneilikka. Kasveja olivat mm. hietaneilikka, harjumasmalo, kangasajuruoho, idänkeulankärki, ketomaruna ja nuokkukohokki. Englannissa, Saksassa tai Yhdysvalloissa luonnonvaraisten kasvien siemenet olisi todennäköisesti saatu ostettua paikallisilta tuottajilta, jotka vaalivat paikallisia kasvilajeja. Suomessa kotimaisten siementen saanti edellytti viikon retkeilyä.

Maailmalla onkin kovassa nosteessa paikallisten lajien siementen ja taimien kasvatus. Kotimainen puutarhatuotanto ei ole vielä tarttunut tähän kansainväliseen liikkeeseen, vaan usein kotimaassa myytävien luonnonvaraisesti kasvavien kasvien taimet ovat ulkomaisista siemenistä tai vähintäänkin siementen alkuperää on mahdotonta selvittää. Vihertuotannon ja luonnonsuojelun yhteen saattamisessa on vielä tehtävää.

Kasvatuksen tuloksia

Paahdeympäristöhankkeessa autetaan luontoa harvinaistuvan lajiston elinvoiman vahvistamisessa. Kasvit ovat lähteneet kasvamaan alueella siemenistä ja muutama laji Villi vyöhykkeen itse esikasvattamista taimista. Kesällä 2021 kasvu on ollut verrattain hidasta kuumuudesta ja kuivuudesta johtuen. Syyskesällä kasvun voidaan katsoa jo lisääntyneen. Kesän 21 aikana kokeilualueelta on kitketty pois kilpailijoita kuten peltosauniota, tahmavillakkoa ja peltohatikkaa, jotta paahdekasvien kasvu ei tukahdu. 

Alueella normaalistikin esiintyvän ahosuolaheinän annettiin jatkaa kasvuaan, sen ilmestyttyään samoille apajille.

– Alikulun ja liityntäpysäköintialueen väliin jäävälle alueelle on kylvetty herkkiä ja matalia lajeja ja isommalle alueelle korkeampia ja kerroksellisuutta lisääviä kasveja, tarkentaa Jere Nieminen.

Alueen istutuksia seurataan ja leviämistä tuetaan vielä muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen vaikutuksia seurataan ainakin vuoteen 2024 saakka.

– Kiinnostavaa nähdä mitä hyönteisiä paahdeympäristön kasvu ja kehittyminen tuovat tullessaan ja kuinka istutetut lajit leviävät, Nieminen pohtii tulevaa.

Talven aurauslumien alueelle heittämät sepelit tukevat parhaimmillaan paahdeympäristön
säilymistä.

Kokemusten pohjalta saadaan osviittaa siihen, kannattaako vastaavia toimia viedä käytäntöön myös muiden tiehankkeiden yhteydessä.

– Hankkeen tuloksia vielä odotellaan, mutta jos hankkeen ympäristölähtökohdat mahdollistavat paahdeympäristön perustamisen, sellainen tulisi aina perustaa, tähdentää Niina Anttila.

Luonnon monimuotoistaminen

• Tärkeintä on katkaista eliölajien ja kasvilajien uhanalaistumiskehitys.
• Monimuotoistamishankkeissa luodaan paahde-, niitty- ja ketoympäristöjä.
• Avoimien alueiden hyönteisillä ja putkilokasveilla ei ole nykyisin niille soveltuvia elinympäristöjä.
• On arvioitu, että lähes 10 % uhanalaisista lajeista elää paahdeympäristöissä.

Luonnon monimuotoistamista voi tehdä:

• liikennehankkeiden yhteydessä
• tie- ja viher- ja vesialueilla
• tehdas ja varikkoalueilla
• sorakuopilla ja louhoksilla
• kaupungeissa ja kotipihoissa

VILLI VYÖHYKE RY

Villi vyöhyke ry on vuonna 2013 perustettu luonnonsuojeluyhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on toteuttaa, kokeilla ja kehittää uudenlaisia luonnonsuojelu- ja hoitokäytäntöjä. Yhdistys kohdentaa toimintaansa luontoarvoiltaan heikentyneisiin yhdyskuntarakenteen alueisiin ja pyrkii aktiivisesti
kehittämään niitä monimuotoisemmiksi. Yhdistyksen toiminta täydentää luonnonsuojelun
hallitsevaa toimintapolitiikkaa, joka pyrkii pääosin nykyisten luontoarvojen säilyttämiseen.
Yhdistyksen tavoitteena yhdistää luonnon monimuotoisuuden vaaliminen positiivisella ja rakentavalla tavalla organisaatioiden toimintaan ja kansalaisten arkeen. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen estämiseen ei riitä pelkkä elinympäristöjen ja lajien suojelu tai ennallistaminen, vaan tulevaisuudessa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on pystyttävä kytkemään muihin inhimillisiin toimintoihin vastavuoroisella tavalla.

 

TEKSTI: Liisa-Maija Thompson 
KUVAT: Villi vyöhyke ry / Jere Nieminen