Liikenteen sukupuolinäkökulmat keskustelussa

Liikennejärjestelmän tulisi palvella kaikkia yhteiskunnan jäseniä mahdollisimman samanarvoisesti riippumatta sosioekonomisesta taustasta, fyysisistä ominaisuuksista tai asuinpaikasta. Sosiaalisesti kestävä liikenne edistäisi näin kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tasa-arvoa, mikä mahdollistaa hyvän ja sujuvan arjen.

Liikenne- ja viestintäministeriön strategisiin tavoitteisiin kuuluukin tarjota yhä parempia liikkumisen palveluja ja mahdollisuuksia kaikille. Sanna Marinin hallituksen keskeisiin tavoitteisiin puolestaan kuuluu sukupuolisen tasa-arvon edistäminen ja Suomen saattaminen tässä asiassa maailman ykköseksi.

Sukupuolikysymysten pohtiminen hyödyttää kaikkia

Konferenssin kiinnostavimpiin osioihin lukeutui paneelikeskustelu teemalla ”sukupuolinäkökulmat liikenteessä”. Keskustelua veti liikenne- ja viestintäministeriön erikoisasiantuntija Hanna Vuorinen. 

Keskustelijoina oli viisi liikennealan asiantuntijaa: vanhempi tutkija Elina Brandt Helsingin Seudun Liikennelaitokselta, Jari Kauppila kansainvälisestä liikennefoorumi ITF:stä, Hanne Tiikkaja Liikenteen tutkimuskeskus Vernestä Tampereen yliopistolta sekä Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen.

Keskustelun alustuksessa Vuorinen totesi, että sukupuolikysymyksen pohtiminen hyödyttää kaikkia liikenteen käyttäjiä, sillä se ohjaa huomioimaan yksilön tarpeet ja kehittämään palvelujen saavutettavuutta. Kansainvälisen liikennefoorumin ITF:n Jari Kauppila muistutti, että sukupuoli on yksi eniten liikennekäyttäytymiseen vaikuttavista muuttujista.

– On havaittu, että sukupuoli vaikuttaa ihmisen liikennekäyttäytymiseen enemmän kuin mikään muu muuttuja, mukaan lukien tarjolla olevat liikennepalvelut, ikä tai tulotaso.

Miehet liikkuvat säännöllisemmin, mutta riskialttiimmin

Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen totesi, että tieturvallisuus on yhä pitkälti mieskysymys.

– Huonot ja riskialttiit ratkaisut liikenteessä ovat usein miesten tekemiä. 

Anteroinen sanoi, että naisilla on arjen ja työn liikkumisessa tyypillisesti miehiä monimutkaisemmat aikataulut eli enemmän päivittäisiä siirtymiä paikasta toiseen.

– Naisten liikkuminen on ajallisesti vaihtelevampaa, sillä miehillä tuntuu olevan vakiintuneemmat työajat.

Kuinka liikenteen sosiaalista kestävyyttä tulisi mitata?

Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskuksessa Vernessä on tutkittu liikenneköyhyyttä ja sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä Tampereella. Vernessä opettajana toimiva Hanne Tiikkaja haluaisi korostaa ylipäätään liikenteen merkitystä ihmisen elämään. 

Hän totesi, että olisi tärkeää löytää yhteinen linja sille, kuinka liikenteen tasa-arvoa ja sosiaalista kestävyyttä mitataan. Tavoittelemmeko yhtäläistä saavutettavuutta – vai pitäisikö mitata matkojen määriä, kestoja, muotoja tai onnettomuuksia?

– Olemme tutkineet Tampereella liikenneköyhyyttä ja sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä. Tältä pohjalta korostaisin liikenteen merkitystä ihmisten elämään.

Liikenne ei ole vain liikkumista vaan pääsyä hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin ja välttämättömiin kohteisiin. Liikkumisen tarve liittyy muihin tarpeisiimme, joten tasa- arvo liikenteessä linkittyy laajemmin elämässä tasa-arvoon, saavutettavuuteen ja hyvinvointiin.

Tiikkajan mukaan on saatava enemmän naisia tutkimaan liikennettä ja tuotava sukupuolikysymys näkyvämmin esiin. Liikenteen osalta naiset ovat yliopistoissa tutkijoina aliedustettuina, ja heitä tarvittaisiin lisää tuomaan alalle naisnäkökulmaa.

– Puhumme paljon kestävyydestä ja sosiaalisista näkökulmista. Keskitymme esimerkiksi vähävaraisiin ja ikääntyviin kansalaisiin, mutta olisi muistettava myös sukupuolikysymys.

Kuinka tasa-arvoa liikenteessä tulisi edistää?

Helsingin seudun liikennelaitoksen vanhempi tutkija Elina Brandt sanoi uskovansa, että olemme tietoisia naisten ja miesten liikkumisen eroista, mutta näitä eroja ei vielä aktiivisesti huomioida, kun liikennettä suunnitellaan.

Viime vuonna HSL osallistui kansainväliseen projektiin, jossa tutkittiin sukupuolten välisiä liikkumisen eroja, niiden syitä ja keinoja parantaa kaikkien liikkumismahdollisuuksia. Brandtin mukaan projekti oli silmiä avaava kokemus.

– HSL:n projekti osoitti, että ilmiö on globaali. Lähes kaikkialla naiset liikkuivat tyypillisesti enemmän joko kävellen tai julkisilla välineillä. Miehet taas pyöräilivät tai liikkuivat yksityisautoilla. Naiset myös kantavat enemmän huolta turvallisuusasioista. On aika hälyttävää, että tämä pätee Pohjoismaissakin, jossa ollaan monissa muissa asioissa tasa-arvoisempia kuin muualla maailmassa.

– On vielä tekemistä siinä, että tämä tieto saadaan muutettua käytännön toimenpiteiksi, joilla tilannetta parannetaan.

Kuolonkolarit miesten vitsaus

Suurin osa kuolemaan johtaneista kolareista on etenkin Suomessa, ja paljolti muuallakin, miesten vitsaus. Miehet ajavat naisia useammin riskialttiisti, humalassa tai ilman turvavyötä.

– Onnettomuuksien taustalla ovat vaaralliset asenteet. Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan riskialtis ajotapa on sidoksissa enemmän sukupuoleen kuin kulttuuriin, sanoi Pasi Anteroinen.

– Liikenneturvan toimintaa ohjaa kansainvälisesti niin sanottu nollavisio. Sen tavoitteena on liikenne, jossa kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti. Siksi järjestelmä täytyy rakentaa kaikkien turvaksi ja huomioida erityisesti kaikkein riskialtteimmat liikkujat, kuten lapset ja ikäihmiset.

Analyysityökalupakki avuksi

Jari Kauppila kertoi, että Kansainvälinen liikennefoorumi ITF on lanseerannut työkalupakin, joka helpottaa liikenteeseen liittyvien sukupuolitekijöiden analysointia. Työkalupakin kolme pääelementtiä ovat sukupuolikysymysten tarkistuslista, tasa-arvon indikaattorien lista ja yleinen kysely, joka kartoittaa olemassa olevaa sukupuoleen liittyvää dataa ja käytäntöjä.

Työkalupakin tavoitteena on auttaa vastaamaan kolmeen peruskysymykseen: kuinka sosiaaliset roolit ja palvelujen saatavuus vaikuttavat liikennekäyttäytymiseen, mitä eroja on eri käytäntöjen ja prosessien vaikutuksissa eri sukupuoliin ja miten parempi tasa-arvo liikennealalla voi kehittää liikenneinfraa ja -järjestelmiä kaikkien parhaaksi.

– Haasteena on, kuinka etenemme kestävän kehityksen mukaiseen liikenteeseen niin, ettei jätetä ketään taakse. Kaikilla ei ole varaa sähköautoihin, ja bensan hintakin on jo monelle liian korkea, Kauppila totesi.

Helsingin seudun liikenteen vanhempi tutkija Elina Brandt muistutti, että ennen seuraavien askeleiden ottamista tavoitteita täytyy vielä tarkentaa.

– Pitäisikö julkista liikennettä suunnitella enemmän naisille, jotka käyttävät sitä nyt eniten vai miehille, koska toivoisimme heidän käyttävän sitä enemmän? Jos tavoitteet ovat epäselvät, on vaikea käyttää dataa. Meidän pitää kyetä katsomaan tilastojen taakse.

 

Teksti: Mikko Aaltonen
Kuva: Shutterstock