Liikennelääketieteessä syvennytään ajoterveyteen ja ajokykyyn vaikuttaviin asioihin

Liikennelääketiede on lääketieteen osa-alue, joka käsittelee ihmisen fyysisen ja psyykkisen terveydentilan ja liikenteen välisiä vuorovaikutuksia. Pätevöitynyt lääkäri arvioi sairauksien, vammojen ja päihteiden käytön vaikutuksia liikenneturvallisuuteen sekä selvittää liikenneonnettomuuksien vammamekanismeja.

Liikennelääketieteellinen erityisasiantuntemus korostuu varsinkin ongelmallisissa ajokykyarvioissa. Yli puolet Liikenneturvan ja SLLY:n kyselyyn viime vuonna vastanneista lääkäreistä koki, että heillä tulisi olla lisää tietoa sairauksista johtuneista onnettomuuksista ja eri ikäryhmille tyypillisistä onnettomuuksista. Monet lääkärit tarvitsevat yleisen tiedon lisäksi täsmätietoa alansa potilaiden liikennelääketieteellisten kysymysten käytännön ratkaisuissa.

Ajoterveyteen perehtyneille lääkäreille on tarvetta

Suurin osa ajoterveyden arvioinneista tehdään perus- ja työterveyshuolloissa, mutta liikennelääketieteen osaamista tarvitaan myös monilla erikoisaloilla. Ajoterveysvaatimuksia arvioidaan esimerkiksi päihdelääketieteessä, silmäterveydessä, psykiatriassa ja neurologiassa.

Tällä hetkellä liikennelääketieteen erityispätevyys on 44 lääkärillä.

– Usein liikennelääkäri tekee pääosin potilastyötä, joka on suuntautunut ajoterveyteen. Esimerkiksi työterveyshuollossa toimiva liikennelääkäri vastaa liikennealan yritysten työterveyshuollosta, kertoo Liikennelääketieteen erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja, erikoislääkäri Minna Lipasti.

Liikennelääkärit toimivat myös erilaisissa asiantuntijatehtävissä ja ovat muiden lääkäreiden konsultoitavissa ja pitävät koulutuksia.

Ajoterveyteen perehtyneille lääkäreille on tarvetta. Tavoitteena onkin, että ympäri Suomen saadaan kattava verkosto ajoterveysasioihin perehtyneitä lääkäreitä.

– Erityisesti tarvetta vaikuttaisi olevan työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa, sillä näissä joudutaan usein ottamaan kantaa monisairaiden kuljettajien sekä esimerkiksi päihteiden

käyttäjien ajokykyyn. Monisairaan kuljettajan kohdalla mikään yksittäinen sairaus ei välttämättä muodosta erityistä riskiä liikenneturvallisuudelle, mutta sairauksien yhteisvaikutus voi olla liikenneturvallisuusriski, Lipasti kertoo.

Pätevöityminen vaatii monipuolista liikennelääketieteellistä osaamista

– Liikennelääketieteeseen voi pätevöityä heti laillistetuksi lääkäriksi valmistuttuaan, mutta yleensä erityispätevyyden omaavat ovat erikoislääkäreitä, esimerkiksi työterveyslääkäreitä, psykiatreja, neurologeja, kardiologeja tai silmälääkäreitä. Monen eri erikoisalan lääkäri voi pätevöityä liikennelääketieteeseen, Lipasti ohjeistaa.

Liikennelääketieteen erityispätevyyden suorittaminen kestää vähintään kolme vuotta. Edellytyksenä erityispätevyyden saamiselle on lääkäritutkinnon lisäksi hyväksytysti suoritettu liikennelääketieteen erityispätevyysohjelma (teoreettinen ja käytännön koulutus) ja tentti.

Erityispätevyyskoulutuksessa lääkäri perehtyy ajoterveyden ja ajokyvyn arviointiin tarvittavaan teoreettiseen tietoon sekä käytännön menetelmiin niiden tutkimisessa. Tavoitteena on, että lääkäri pätevöitymisohjelman suoritettuaan tuntee liikenneturvallisuuteen vaikuttavat keskeiset tekijät eri liikennemuodoissa – tie, vesi, ilma ja raide – sekä tuntee moottoriajoneuvon tieliikenteessä kuljettamisen terveydelliset edellytykset sekä on perehtynyt terveystekijöiden osuuteen liikenneonnettomuuksien synnyssä.

Pätevöitynyt lääkäri tuntee myös liikennelääketieteen kannalta oleellisen lainsäädännön ja kykenee antamaan erikoisalansa edustajana asiantuntija-arvion ajokyvystä sekä osaa ohjata potilaan lisätutkimuksiin erityisen ongelmallisissa ajokykyarvioissa.

– Tavoitteena on, että liikennelääkäri pystyy toimimaan edustamansa lääketieteen erikoisalan osalta liikennelääketieteen asiantuntijana, Lipasti summaa.

Yhdistys huolehtii liikennelääketieteen erityispätevyysohjelmasta

Suomen Liikennelääketieteen Yhdistys ry on vuodesta 1976 toiminut liikenteen piirissä työskentelevien lääkäreiden ja muiden liikennelääketieteestä kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Yhdistyksen tavoitteena on pyrkiä koulutuksen, tutkimuksen tukemisen ja asiantuntija-arvioinnin keinoin edistämään liikennelääketieteellisen tiedon ja osaamisen leviämistä lääkärikunnassa.

Suomen Liikennelääketieteen yhdistys toimii myös erityispätevyysohjelman vastuuyhdistyksenä.

Sen jäseneksi voidaan hyväksyä suomalaisia lääkäreitä ja yhdistyksen hallituksen suosituksesta muitakin liikennelääketieteen alalla ansioituneita henkilöitä.

---

Ikääntyminen, päihteet ja mielenterveysongelmat – lääkärit tarvitsevat monipuolisesti tietoa ajoterveyteen vaikuttavista asioista

Suomen Liikennelääketieteen Yhdistys järjesti liikennelääketieteellisen koulutuksen yhdessä Liikenneturvan ja Onnettomuustietoinstituutin kanssa tänä syksynä. Täyteen myyty tilaisuus antoi työkaluja ajokyvyn arviointiin liittyen muistisairauksiin, psykiatrisiin tiloihin ja päihteiden käyttöön. Lisäksi koulutuksessa tarjottiin tutkimustietoa iäkkäiden ajokyvystä sekä tieliikenteessä itsemurhien aiheuttamista tieliikennekuolemista. Kysyimme Liikenneturvan ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin asiantuntijoilta tarkemmin muutamista ajankohtaisista aiheista.

Ikääntyneet kuskit ja muistisairaudet näkyvät vahvasti syksyn koulutusteemoissa. mistä tämä kertoo?

– Tietty ikä itsessään ei tee kuljettajasta riskiä liikenteessä. Erilaiset sairaudet sekä lääkitykset sen sijaan voivat heikentää liikenneturvallisuutta. Näiden vaikutusta ajamiseensa tulee havainnoida, kertoo Liikenneturvan suunnittelija Mia Koski.

– Monet lääkärit tarvitsevat yleisen tiedon lisäksi täsmätietoa siihen, miten eri sairaudet vaikuttavat ajokykyyn. Tämä selvisi Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen ja Liikenneturvan yhteistyössä lääkäreille tekemässä kyselyssä viime vuonna. Koulutuksessa käsitellään ikäkuljettajien lisäksi päihde- ja mielenterveyspotilaiden ajoterveyden arviointia, hän jatkaa.

Pitäisikö ajokortille asettaa yläraja?

– Ei pitäisi. Kaikilla ikäkuljettajilla ei ole ajokykyä heikentävää sairautta tai lääkitystä. Ikääntymisen mukana tuomat muutokset tapahtuvat yksilöllisessä tahdissa ja niitä kompensoidaan usein hyvin. Etenkin syrjäseuduilla autolla ajaminen on monelle tärkeää arjen sujumisen kannalta. Olisikin hyvä, että eri liikkumisen mahdollisuuksia autoilusta luopumisen jälkeen kartoitetaan, kun etenevä ajoterveyttä heikentävä sairaus on tiedossa, Koski kertoo.

Minkälaista seulontaa ikäihmisten ajokykyyn liittyy?

– Henkilöauton kuljettajien ajoterveyttä arvioidaan ajokortin uudistamisen yhteydessä siitä lähtien, kun henkilö on täyttänyt 70 vuotta. Raskaan kaluston kuljettajilla ja ammattikuljettajilla ajoterveyttä seurataan jo aiemmin. Ajokorttilaki muuttui kesällä 2018.  Heinäkuusta 2018 lähtien henkilöauton ajokortti uudistetaan 70 syntymäpäivään mennessä ilman lääkärinlausuntoa. Lääkärinlausunto tarvitaan seuraavan kerran, kun ajokortti vanhenee, eli 75-vuoden iässä, ellei jossain muussa yhteydessä ole ilmennyt tarvetta seurata ajoterveyttä tarkemmin. Käytännössä lääkärin tulee arvioida kuljettajan ajoterveyttä aina silloin, kun hoidettavalla potilaalla on ajoterveyteen vaikuttava sairaus.

Myös tieliikenteessä tapahtuvat itsemurhat ovat koulutuksessa esillä. Kuinka yleisiä nämä Suomessa ovat?

– Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimien onnettomuuksien pohjalta voidaan sanoa, että Suomessa tapahtuu keskimäärin 25–30 tahallisesti aiheutettua, kuolemaan johtavaa moottoriajoneuvo-onnettomuutta vuodessa. Tämä on keskimäärin 15 % tutkijalautakuntien tutkimista kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista, kertoo johtava asiantuntija, psykologi Inkeri Parkkari Traficomista.

Miksi ammattilaisten on hyvä tietää aiheesta?

– Tieliikenteen(kin) itsemurhien määrään pystytään vaikuttamaan. Tutkimusten mukaan suuressa osassa tahallisesti aiheutettuja onnettomuuksia kuljettajalla on ollut mielenterveyteen liittyviä haasteita ja kontakteja terveydenhuollon kanssa. Lääkärien arvioidessa potilaan ajoterveyttä, tulee huomioida myös psyykkiset tekijät. Keskiössä ovat päihde- ja mielenterveysongelmien tehokas ja oikea-aikainen hoito sekä syrjäytymisen ehkäiseminen.

– Myös tieympäristöön panostamalla saadaan ehkäistyä tahallisesti aiheutettuja onnettomuuksia ja myös muita tapaturmia. Erityisesti niille teille, joissa on paljon liikennettä ja suuri raskaan liikenteen osuus, tulisi tehdä rakenteellisia muutoksia siten, että ajosuunnat erotettaisiin toisistaan, Parkkari jatkaa.