Kunnilla vapaat kädet avustaa yksityisteitä

Valtaosa kunnista on käyttänyt vapauttaan ja päättänyt avustaa ainakin hoitokuluissa, joista aurauskulut ovat yleensä suurimmat tiekuntien kuluista. Yksityistielaissa asetetaan avustamiselle hyvin väljät ehdot, eikä esimerkiksi vakituista asumista enää vaadita.

Laki edellyttää tiekunnan hallinnon toimivan eli tiekunnan yleinen kokous on pidettävä vähintään neljän vuoden välein ja lisäksi tiekunnan on pidettävä yllä ajantasaisia tietoja Väyläviraston ylläpitämässä Digiroad-tietojärjestelmässä. Monet kunnat asettavat ehdoksi vakituista asumista, mutta muuttoliike ja muutoinkin vähenevä maaseudun asutus johtaa avustusta saavien tiekuntien vähenemiseen. 

Nimettömänä käydyissä keskusteluissa monet kuntapolitiikassa mukana olevat henkilöt kertovat jakolinjan menevän lautakunnissa ja valtuustoissa yleensä niin, että yksityisteiden varsilla asuvat, mökkeilevät tai muutoin maata omistavat luottamusihmiset kantavat huolta yksityisteiden asemasta, mutta kaupungissa asuvat kuntapäättäjät eivät näe asiaa yhtä tärkeänä. Kuntatalouden haasteet tuovat selvästi mustia pilviä yksityistieavustusten päälle, koska kaikki vapaaehtoiset kuluerät joutuvat kunnissa tarkemman tarkastelun alle. 

Teimme lyhyen tiedustelukierroksen eri puolille maata, ja yksityisen tienpidon asema näyttää edelleen olevan hyvällä tolalla. Ilahduttavaa on huomata erilaisten paikallisten menettelytapojen luomisen juuri oman kunnan toimintaympäristöön sopivina. 

Kysymyksessä on nimenomaan normaaliin tienpitoon kuuluvan tienhoidon avustaminen, jota valtio ei avusta muutoin kuin lossien ja jääteiden osalta. Perusparannusten avustaminen valtion yksityistieavustuksen rinnalla on kunnille mahdollista.

Puumala

Puumalan kunta on tunnettu kesämökkien suosikkikuntana ja vapaa-ajan asukkaiden vaikutus kunnan elinvoimaan on suuri.

– Suuren mökkikannan lisäksi maaseudulla asutaan, ja kunnan päättäjillä on ollut vahva tahto tukea maaseudulla asumista. Kunnassa yksityisteiden hoitoavustukset koetaan erittäin tärkeiksi, kertoo maaseutusihteeri Anne Valtonen Puumalan kunnasta.

Avustusta on maksettu vakituisen asumisen pääsyteille 250 €/km ja tärkeille läpikulkuteille 300 €/km. Vaatimuksena on vähintään 0,5 km matkaa vakituiselle asuintalolle. Avustuksen määrärahaa on korotettu, ja se on jatkossa noin 400 €/km. Poikkeuksellista Puumalassa on myös matkailun kannalta tärkeimmille yksityisteille maksettava avustus, vaikka niillä ei vakituista asumista olisikaan.

Uusikaupunki

Uusikaupunki on panostanut yksityisteiden hoitoavustuksiin viime vuosina noin 100 000 euroa vuosittain. Kaupungingeodeetti Leena Viljanen kertoo, että kaupungissa on käynnissä käyttötalouden säästöohjelma ja keskustelussa on ollut myös yksityisteiden hoitoavustusten osuus.

– En uskalla lähteä ennustamaan miten asiassa käy, mutta taloudellinen tilanne on tietysti haastava ja kunnalle vapaaehtoiset tehtävät ovat helposti tarkastelussa.

Uusikaupunki avustaa vain vakituisen asutuksen teitä sekä poikkeuksellisesti myös yritystoiminnan piirissä olevaa osuutta tiestä. Yritystoiminnan tai läpikulkutien avustusosuus on noin puolet tien kuluista ja vakituisen asutuksen osalta avustus on 30–40 %:ia.

Kaupunki on päättänyt maksimikustannuksen olevan 1 514 €/km, joka tulee Viljasen mukaan täyteen suurempien ammattimaisesti hoidettujen teiden kohdalla. Pienempien yksityisteiden kulut ovat jääneet 600–700 euroon kilometriltä.

Raisio

Raision kaupunki on maaliviivalla vuosia jatkuneen yksityisteidensä avustusjärjestelmän suuren mullistuksen kanssa, ja aihe ansaitsisi kokonaisen lehtijutun. Äärimmilleen tiivistettynä kaupunki on jo vuonna 2013 päättänyt siirtää yksityisteiden hoidon tiekunnille itselleen ja ryhtyä avustamaan hoitokuluissa rahamääräisin avustuksin. 

Maaliviiva saavutetaan 1.toukokuuta 2024, jolloin talvihoitokauden päättyessä kaupungin hoidossa olleiden yksityisteiden hoitovastuu siirtyy tiekunnille.

Kaupungininsinööri Mikko Kunttu muistelee muutoksen johtaneen aluksi kovaankin vastustukseen, mutta osa tiekunnista alkoi välittömästi kehittämään toimintaansa. Siirtymäkauteen on kuulunut suuri määrä tietoimituksia, ja kaupunki on myös perusparantanut yksityisteitä sellaiseksi, että vastuu voidaan kohtuudella siirtää tiekunnille itselleen.

– Tulevan talven rahallisista avustuksista ei ole vielä tietoa, mutta hoitokuluista vapautuvia varoja ohjataan tiekuntien hyväksi, kertoo Mikko Kunttu.

Kuopio

Kuopiosta tuli kuntaliitosten myötä pinta-alaltaan suuri kaupunki ja kunnassa riittää maaseutua yksityisteineen. Terhi Leppänen kertoo kaupungissa olevan noin 1 300 tiekuntaa ja kaupungilta avustusta saa noin 700 tiekuntaa.

Kuopion kaupunki on osoittanut 0,5 henkilötyövuotta yksityistieasioiden hallinnoimiseen. Nykyisin kaupungin alueella olevat yksityistiet on jaettu neljään eri luokkaan.

– Kaupunki edellyttää avustusta hakevien tiekuntien kokoustavan vuosittain ja tieosakkailta on kerättävä myös tiemaksua, kertoo Leppänen.

Avustuksen rahamäärä määräytyy luokittain siten, että ryhmässä I avustus on 578 €/km ja putoaa IV-ryhmään mentäessä 289 euroon/km. Kuntaliitosten myötä erilaisia kuntakohtaisia menettelyjä yhtenäistettäessä on koko kunnassa siirrytty teiden luokitteluun.

Leppänen kertookin sen olevan melko hyvin toimiva järjestelmä laajassa kunnassa toimimiseen.

Vaasa

Vaasan kaupunki ei ole tunnettu laajasta maaseudusta, mutta kymmenen vuotta sitten Vähäkyrön liittäminen kaupunkiin teki siitä kohtuullisen suuren maalaiskunnan. Vaasa luokittelee yksityistiet neljään eri luokkaan ja avustusmäärä vaihtelee I-ryhmän 856 eurosta per kilometri IV-ryhmän 214 euroon kilometriltä.

– Kunnan päätöksentekijöillä on ollut vahva tahto ylläpitää avustusjärjestelmää, kertoo liikennejärjestelypäällikkö Jori Löfbacka.

Vaasassa avustusta haetaan kolmeksi vuodeksi kerralla, ja seuraava avustushaku on tulossa alkuvuodesta 2025. Avustuksen lähtökohtana on vaatimus kolmesta vakituisesta asukkaasta tien varrella. Näin määriteltyjä yksityistiekilometrejä kaupungissa on reilut 100 km.

Kuhmo

Kuhmon kaupunki on tunnettu hyvin hoidetuista yksityisteistä ja tiemestari Janne Myllylä vahvistaa tämän pätevän edelleen. Kaupunki avustaa tiekuntia ottamalla tien hoitoonsa. Edellytyksenä on vähintään yksi vakituisesti asuttu talo vähintään yhden km etäisyydellä tien alusta mitattuna.

– Eikä kuntalaisten palvelu jää pelkästään tien hoitoon, vaan kaupunki myös huolehtii tiekuntien kokousten järjestämisestä kahden vuoden välein, kertoo Myllylä.

Näin tieosakkaat saadaan huolehtimaan tiekuntansa lakisääteisestä hallinnosta mahdollisimman laadukkaasti ja helposti. Myllylä kertookin tiekuntien vastuulle jäävän vain mahdollisten kelirikkomerkkien asentamisen ja tienpitäjän vastuulla tien yleisen kunnon seuraamisen.

Myllylä kertoo panostuksen olevan merkittävä myös kaupungin osalta, ja sillä on vahva tuki kuntapäättäjien keskuudessa. Kunta on jaettu 16 hoitoalueeseen ja urakoitsijoiden saaminen yksittäisiä tienpätkiä suurempiin urakoihin on onnistunut hyvin.

– Tieosakkailla on myös mahdollisuus hoitaa oman tiensä auraukset kunnan avustuksella, kertoo Myllylä ja muistuttaa, että tällä ratkaistaan ajallisesti venyvien aurausten ongelma, jos tieosakkaat itse haluavat hoitaa tietään.

 

TEKSTI: Simo Takalammi 
KUVA: Shutterstock