Kriisitilanteen vaikutukset ajoneuvoliikenteen kehitykseen

Maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinnyt koronavirus pakotti maita toisensa jälkeen ottamaan käyttöön erilaisia liikkumisrajoituksia, jotka tiukkenivat nopeasti kansainvälisten matkojen rajoittamisesta koskemaan ihmisten arkipäiväistä liikkumista.

Suomessa tilanne eskaloitui maaliskuun puolivälin tienoilla, jolloin hallitus ilmoitti valmiuslain käyttöönotosta. Koko Suomen liikennejärjestelmän kannalta tilanne on ollut poikkeuksellinen. Matkustusmäärät romahtivat, oppilaitosten lähiopetus lakkautettiin, ravintoloita suljettiin, yleisötapahtumia peruttiin, ja valtaosa ihmisistä siirtyi tekemään etätöitä.

Kriisin edetessä liikkumista rajoitettiin entisestään muun muassa eristämällä Uusimaa muusta Suomesta kaikelta muulta kuin välttämättömimmältä liikenteeltä. Vaikutukset heijastuivat kaikkiin kulkumuotoihin ja kokonaisliikennesuoritteet putosivat kevään aikana merkittävästi. Vuositasolla tieliikenteen liikennemäärien ennustetaan kääntyvän selkeään laskuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Suomen maantieverkon ja kaupunkien katuverkkojen jatkuvien mittauspisteiden seurannalla on saatu hyvä käsitys poikkeustilanteen vaikutuksista ajoneuvoliikenteen vilkkauteen. Ihmisten liikkumista laajemmin on voitu liikennemäärälaskentojen lisäksi seurata muun muassa mobiililaitedatan, joukkoliikenteen nousija-, lipunmyynti- ja reittihakumäärien sekä kävelyn ja pyöräilyn mittauspisteiden avulla.

Siinä missä henkilöautoliikenteen liikennemäärät ja joukkoliikenteen matkustajamäärät niin kumipyörillä, raiteilla, lentokoneilla kuin laivoilla hiljenivät tuntuvasti, kokivat kävely ja pyöräily etenkin ulkoilumuotoina harppauksen aktiivisempaan suuntaan. Liikkumisen kokonaismäärä väheni kuitenkin tuntuvasti, ja omassa kodissa vietetty aika kasvoi poikkeuksellisen suureksi.

Ajoneuvoliikenteen liikennemääriin kriisin vaikutus vaihteli suuresti eri tyyppisillä väylillä ja eri puolella Suomea. Kaikkein voimakkaimmin liikennemäärät vähenivät luonnollisesti rajojen tuntumassa rajan sulkemisen myötä. Esimerkiksi itärajan läheisyydessä Nuijamaalla sekä länsirajan tuntumassa Torniossa alkuvuoden 2020 edellisvuotta vilkkaampi liikenne kääntyi päälaelleen ja huhtikuun alkuun tultaessa mittauspisteet rekisteröivät noin 90 % pienempiä kokonaisliikennemääriä vuoden takaiseen verrattuna.

Uudenmaan rajan mittauspisteillä liikennemäärät putosivat Uudenmaan eristämisen myötä hetkellisesti noin neljännekseen vuoden takaisista määristä. Raskaan liikenteen osalta lasku ei ollut yhtä voimakasta ja alimmillaankin raskaan liikenteen liikennemäärät Uudenmaan rajalla olivat noin 70–80 % tasolla normaalitilanteeseen verrattuna.

Suomen maantieverkon vilkkaimmalla väyläosuudella Kehä I:llä Hämeenlinnanväylän ja Tuusulanväylän välisellä jaksolla keskimääräinen vuorokautinen liikennemäärä putosi yli 100 000 ajoneuvosta maaliskuun lopulla noin kolmanneksella.

Vilkkaimmalla raskaan liikenteen väyläosuudella Kehä III:lla raskaan liikenteen määrä laski reilusta 8 000 ajoneuvosta enimmillään noin tuhannella, jolloin prosentuaalinen vähenemä jäi jälleen selvästi henkilöautoliikennettä pienemmäksi.

Muualla Suomessa liikennemäärät putosivat pääväylillä alimmillaan lähes puoleen edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Pääsiäislomien aikaansaamat tyypillisesti vilkkaat lomaviikot eivät erottuneet vuonna 2020 piikkeinä normaaliviikkojen seasta ja vilkkaimmilla lomakeskuksiin johtavilla väylillä pääsiäisen aikaan koettiinkin kaikkein merkittävimmät pudotukset liikennemäärissä aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Alemmalla tieverkolla vaikutukset liikennemääriin olivat hieman pääteitä pienempiä. Vähäliikenteisissä, 300–500 ajoneuvon vuorokausiliikenteen mittauspisteissä liikennemäärät olivat 80–85 % tasolla normaalitilanteesta maalis-huhtikuun vaihteessa.

Pureutumalla tarkemmin liikennedataan ja ihmisten liikkumiskäyttäytymiseen voidaan arvioida, mikä liikenne on kaikkein kriittisintä ja jää jäljelle tilanteessa, jossa muu maa pysähtyy ympäriltä. Siinä missä työmatka- ja vapaa-ajanliikenne hiljenivät, kasvoi esimerkiksi päivittäistavarakaupan toimitukset ja pakettien jakeluliikenne paikoin normaalitilannetta selvästi vilkkaammiksi.

Viimeistään tässä vaiheessa yhä useammat ihmiset eri puolilla Suomea heräsivät verkkokaupan ja erilaisten kotiinkuljetuspalveluiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vaikka myös elinkeinoelämä kokonaisuudessaan hiljentyi, ei tavaraliikenne kokenut missään vaiheessa yhtä suurta kolausta kuin henkilöliikenne. Kriittisillä aloilla, kuten sairaaloissa, intensiteetti luonnollisesti kasvoi entisestään kriisin myötä.

Kesään 2020 siirryttiin Suomessa kuitenkin jo merkittävästi optimistisempana muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen nähden. Kysymysmerkkejä on edelleen paljon, mutta pahin epävarmuus on hellittänyt ja rajoituksia on ollut mahdollista purkaa asteittain. Kesälomakaudelle tultaessa myös liikennemäärät palautuivat monin paikoin lähelle tyypillisiä määriä ja pääväylillä liikennettä oli juhannuksen jälkeisillä viikoilla jo noin 90 %:ia vuoden takaiseen tilanteeseen nähden.

Mikäli taudin eteneminen pysyy hallinnassa eikä voimakasta toista aaltoa pääse syntymään, voidaan viimeistään syksyllä odottaa tilanteen normalisoitumista. Aiheellista on kuitenkin pohtia, voidaanko varsinaisesta normalisoitumisesta edes puhua ja mitä pysyvämpiä vaikutuksia odottamaton kriisitilanne jättää ihmisten liikkumiseen.

Laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi päästötavoitteisiin pääsemisen kannalta ajoneuvo- ja lentoliikenteen rajoitukset ovat osoittaneet tehokkuutensa alati tärkeämmäksi muuttuvassa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä monilla maailman metropolialueilla.

2020-luvulla omasta kodista poistuminen ei enää olekaan ollut välttämätöntä monien välttämättömienkään asioiden hoitamisen näkökulmasta. Useilla työpaikoilla etätyön potentiaali otettaneen jatkossa entistä tehokkaammin käyttöön ja aiemmin paljon aikaa vieneet kokous- ja työmatkat hoitunevat jatkossakin aiempaa yleisemmin etäyhteydellä.

Asumiselta on alettu taas arvostaa väljyyttä, mökkikauppa on piristynyt ja joillain toimialoilla voidaan todennäköisesti tulevaisuudessa kyseenalaistaa kalliin fyysisen toimitilan tarpeellisuus kokonaan. Monien tekijöiden voisi siis ajatella puoltavan ajoneuvoliikenteen määrien jäämistä pysyvämmin pienemmiksi.

Toisaalta kuitenkin polttoaineen hinnan lasku, kotimaan matkailun suosion kasvu, oman yksityisyyden aiempaa suurempi arvostus ja aikanaan tapahtuva talouden piristyminen voidaan kaikki nähdä yksityisautoilua kiihdyttävinä tekijöinä Suomen tie- ja katuverkolla. Lopulta vain aika näyttää muuttuuko sittenkään mikään vai unohtuuko äkillinen maailmantilanteen keikaus yhtä nopeasti kuin se iskikin.

TEKSTI JA KUVAT: Janne Tuominen / Sitowise