Kävelyn edistäminen parantaa koko kaupungin saavutettavuutta

Kestävä liikkuminen on erittäin laaja-alainen ja monipuolinen kokonaisuus, jota usein halutaan lähestyä eri kulkutapojen näkökulmasta. Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmiin on jaossa vuosittain Traficomin valtionavustusta, ja tähän tarjoukseen ovat monet kunnat tarttuneetkin.

Pyöräliikenteen edistäminen on ollut kasvava trendi, mutta samanaikaisesti kävelyn roolia on kuitenkin edelleen vaikea hahmottaa, ja se on jäänyt hieman taka-alalle. Kävely on monimuotoinen ja luontainen ihmisen sosiaalisen elämän ilmentymä, jota on tehty jo miljoonia vuosia ennen kuin ihmistä lajina oli edes olemassa. Kävelyn sääntely ja ohjaaminen alkoi käytännössä vasta, kun muita liikkumisen muotoja alkoi ilmestyä ja liikenteelle piti keksiä sääntöjä.

Yhä nykyäänkin kävelijöiden liikkumista yritetään rajoittaa insinöörimäisen suorakulmaisilla jalkakäytävillä, suojateillä ja pientareilla, vaikka kävelijä liikkuu edelleen pohjimmiltaan vaistojen ja aistien varassa tulkiten nopeimpia ja kiinnostavimpia reittejä lähes tiedostamatta.

Ehkäpä kävelyn itsestäänselvyys on yksi syy, miksei ole ”kävelykuntien verkostoa” tai juuri muitakaan kävelylle omistettuja etujärjestöjä, foorumeita tai tapahtumia. Edes kävellen tapahtuneita onnettomuuksia ei lasketa liikenneonnettomuuksiksi, jollei mukana ole jokin ajoneuvo.

Kävelyn eri roolit limittyvät

Kaupunki- ja maisemasuunnittelussa kävelijän rooli tosin on tunnistettu jo pitkään, ja viime vuosina kävelyn moninaisia rooleja ja kävelijöiden laajaa kirjoa on alettu tunnistaa myös osana liikennejärjestelmää ja liikennesuunnittelua: puhutaan käveltävyydestä.

Kävely muodostuu kolmesta pääluokasta: liikenne, oleskelu ja liikunta. Kävely liikennemuotona tähtää lähtökohtaisesti siirtymiseen paikasta toiseen, jolloin arvostetaan suoraviivaisuutta. Oleskelumuotona se taas sisältää rauhallista oleilua, luonnosta nauttimista tai toisten ihmisten seurassa olemista. Kävely liikuntamuotona pyrkii fyysiseen aktiivisuuteen ja virkistäytymiseen.

Kävelyn rooli pääluokkien välillä voi vaihdella jopa yhden henkilön tekemän matkan aikana, ja roolit voivat olla päällekkäisiä ja toisiaan tukevia. Käveltävyys tarkoittaa sellaista alueeseen liittyvää ominaisuutta, joka yksinkertaisesti kuvaa sitä, miten helppoa alueella on liikkua kävellen.

Käveltävyys on huomioitava alueiden suunnittelussa

Hyvin käveltävä alue huomioi monipuolisesti kaikki mainitut kävelyn pääluokat sekä kävelijöiden erilaiset ja vaihtelevat roolit. Lähtökohtana on, että kävelyn on oltava mahdollista kaikille ihmisille kaikkialla, missä kävelylle on tarvetta.

Käytännössä olosuhteiden tulee olla riittävän turvalliset ja esteettömät arkiliikkumisen turvaamiseksi, mutta laatutasoa ja siten viihtyvyyttä ja houkuttelevuutta tulee parantaa etenkin keskeisimmillä kävelyalueilla.

Keskeisimpiä kävelyalueita ovat etenkin kaupunkien ydinkeskustat, joissa on paljon asutusta, työpaikkoja, palveluita, matkailukohteita sekä kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa. Ne ovat myös alueita, joissa liikutaan kaikilla muillakin kulkutavoilla ja joissa tilakysymykset ovat kriittisimpiä.

Ydinkeskustat ovatkin keskeisiä joukkoliikenteen keskuksia ja vaihtopaikkoja, mikä kytkeytyy oleellisesti kävelyyn: olosuhteiden kehittäminen on oleellista asemille tai pysäkeille saavuttaessa, joukkoliikennevälineestä toiseen vaihtaessa tai sellaista odottaessa.

Kävely on osa joukkoliikenteen matkaketjuja

Joukkoliikennematkan ympärille muodostuvat matkaketjut laajentavat kävelyn roolia paikallisista matkoista osaksi laajaa liikennejärjestelmää. Keskeisten joukkoliikenteen solmupisteiden lähiympäristöjä voidaan kutsua myös liikkumishubeiksi tai -keskiöiksi, mikäli niissä yhdistyvät tiivis maankäyttö, erilaisten palveluiden tarjonta sekä etenkin mahdollisuus hyödyntää erilaisia liikkumispalveluita.

Miten kaupunki voi sitten edistää kävelyä ja matkaketjuja? Ensin pitää tunnistaa kävelyn kannalta käytetyimmät ja kiinnostavimmat alueet. Toiseksi pitää tunnistaa joukkoliikenteen kannalta tärkeimmät solmupisteet, kuten asemat, terminaalit ja kriittisimmät pysäkit. Alueet, joissa nämä molemmat risteävät, ovat lähtökohtaisesti potentiaalisimpia kävelyhubeja eli kävellen tehtävien matkaketjujen alueita.

Matkaketjujen tekemisen edellytys on, että yhteydet on helppo hahmottaa ja löytää, liikkuminen on sujuvaa, edullista ja yksinkertaista, ajantasaista tietoa on saatavilla ja häiriötilanteisiin varaudutaan. Tekemällä alueista houkuttelevia, viihtyisiä ja kiinnostavia saadaan kävelijät paikalle, mutta tekemällä lisäksi joukkoliikenteen tai liikkumispalveluiden käytöstä helppoa ja nopeaa parannetaan myös saavutettavuutta ja edistetään liikennejärjestelmän kestävää kehitystä.

 

Teksti: Tapio Kinnunen / Ramboll 
Kuva: Bhavna Mishra / Ramboll