Infrarakentamisen muutoksia ja mahdollisuuksia
Infraympäristön suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvä teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja muuttaa samalla koko alan toimintakulttuuria. Digitalisaatio on hyvä renki, mutta miten pidämme ihmisen edelleen isäntänä?
Diginfra 2022 on infra-alan yritysten, infran omistajien ja oppilaitosten yhteinen koulutustapahtuma, joka kerää yhteen muun muassa väylähankkeiden tilaajia ja rakennuttajia sekä alan kehittäjiä, suunnittelijoita ja rakentajia.
Elokuussa Tampereella järjestettävässä koulutuksessa käsitellään muun muassa liikenneinfran digitalisaatiota, elinkaariajattelua ja toimintakulttuurin muutosta. Seuraavassa näitä teemoja pohtivat ohjausryhmän jäsen ja tapahtuman yhtenä puheenjohtajana toimiva Teemu Liimatainen sekä siellä oman puheenvuoronsa pitävä Maiju Örmä.
Digitalisaatio ja elinkaariajattelu
Infra-alan digitalisaatio etenee tällä hetkellä hyvää vauhtia eteenpäin. Asia on kuitenkin edelleen vielä suhteellisen uusi, ja siihen etsitään hyviä käytänteitä eri yhteisfoorumeiden kautta. Jyväskylän kaupungin Liikenne- ja viheralueet -palvelualueen kehittämispäällikkö Teemu Liimataisen mukaan Diginfra-koulutus on tästä hyvä esimerkki.
– Diginfran tavoitteena on laajentaa ymmärrystä siitä, mitä eri vaiheita infrahankkeen elinkaareen kuuluu, mitä hyötyjä digitalisaatiolla voidaan saavuttaa ja mitä muutoksia se vaatii toiminnalta ja eri organisaatioilta, kiteyttää Liimatainen.
Hän toteaa, että aiheesta on toki meneillään lukuisia muitakin digihankkeita ja mainitsee esimerkkinä ProDigial-tutkimusohjelman, jonka puitteissa tehdään koko alan kehittämiseen tähtääviä pilotteja.
Infrahankkeissa digitalisoinnilla pyritään parantamaan muun muassa elinkaaren kattavaa tiedonhallintaa, tilannekuvan hallintaa, hukan vähentämistä ja rakentamisen laatua. Digitalisointiin liittyy suunnittelun muuttuminen entistä enemmän mallipohjaiseksi, mikä todennäköisesti kasvattaa sen painoarvoa ja osuutta kokonaiskustannuksissa.
– Myös elinkaariajattelulla on digitalisaatiossa merkittävä rooli. Nykyisellään varsinainen rakentaminen ja kunnossapito on usein eriytynyttä, ja tieto liikkuu koko elinkaarta ajatellen heikosti. Digitalisaation avulla pyritään luomaan yhtenäinen tietolenkki, joka ulottuu suunnittelun alusta kunnossapidon loppuun asti. Koko elinkaarenaikaista tietoa voidaan taas hyödyntää myöhemmin lähtötietona esimerkiksi saneerauksissa ja laajennushankkeissa, sanoo Liimatainen.
Tiedon hyödyntämisen haasteet
Tällä hetkellä hanketietoa kertyy runsaasti etenkin koneohjatuissa rakennushankkeissa, mutta sen hyödyntäminen jatkoa ajatellen on vielä murroksessa. Infran omistajilla on käytössään erilaisia omaisuudenhallintaa koskevia ja siihen liittyviä oheisjärjestelmiä, eikä yhtenäistä tapaa käsitellä saatua aineistoa vielä ole.
– Tilaajat kehittävät myös hankinta-asiakirjoja huomioimaan paremmin digitalisaation hyödyntämisen hankkeissa. Tämä kehitystyö on vielä alkuvaiheessa, ja hyviä käytänteitä ja kokemuksia pyritään jakamaan eri hankintayksiköiden kesken. Vakiintuneiden käytänteiden luominen olisi tärkeää myös markkinatoimijoiden kannalta, sillä yhtenäiset vaatimukset vähentäisivät väärinymmärryksiä ja kaikkien osapuolten riskejä.
Liimataisen mielestä tässä keskustelussa täytyy pitää mukana kaikki eri toimijat. Näin varmistetaan, että hankinta-asiakirjoihin kirjataan oikein mitoitettuja ja markkinoiden realiteettien mukaisia vaatimuksia.
– Vaikka vaatimukset voivat yksittäisissä hankkeissa olla tiukempia, on digitalisaation kehittymisen kannalta hyvä saada yleisemmin käytettävät vaatimukset kohdistettua kehitystä tukevalle, mutta realistiselle tasolle.
Koulutusta tarvitaan kaikille infra-alan osapuolille
Etenkin digitalisaation etenemisen alkuvaiheessa esiin nousevat kysymykset osaajaresursseista ja koulutustarpeista. Diginfran lisäksi alalla tarvitaan paljon muuta jokaiselle tekijätasolle ja -taholle ulottuvaa koulutusta.
– Tähän liittyvät osaltaan myös edellä mainitsemani hankinta-asiakirjat, joissa ohjataan eri markkinatoimijoiden osaamisvaateita. Eri hankintayksiköiden yhtenäisillä vaateilla voidaan ohjata toimijoita ja koulutuksia kehittymään toivottuun suuntaan. Myös hankintayksiköiden tulee olla tiiviissä yhteistyössä miettimässä koulutustarpeitaan. Osaamista tarvitaan niin toimittajilta kuin tilaajiltakin.
Digitalisaatio tuo säästöjä ja sujuvuutta
Digitalisaation tarjoamista eduista ensimmäisenä Liimatainen mainitsee kustannussäästöt, joita voidaan saavuttaa muun muassa paremman tilannekuvan ja hukan vähentämisen avulla. Jo mainittu mallipohjainen suunnittelu puolestaan helpottaa mahdollisten ongelmakohtien varhaista löytämistä ja ratkaisemista. Tiedonkeruulla saavutettava parempi tilannekuva tarjoaa eri osapuolille kokonaiskäsityksen hankkeen etenemisestä, mikä auttaa töiden yhteensovittamisessa.
– Tällä on erityinen merkitys infra-alalla, jossa hankkeisiin liittyy usein monia tilaajatahoja. Kuntien hankkeissa osapuolia ovat esimerkiksi kunta kadun rakennuttajana, vesihuoltolaitos tai -yhtiö vesihuollon rakennuttajana, erilaiset sähkö- ja tietoliikenneoperaattorit, kaukolämpöoperaattorit ja niin edelleen.
Hyvä esimerkki töiden yhteensovittamisesta on kunnissa asfaltointiurakoiden koordinointi. Rakennushankkeiden tilasta saatava kokonaiskuva edesauttaa asfaltointikohteiden aikataulullista yhteensovittamista, jolloin pystytään vähentämään nopeiden muutosten aiheuttamaa hukkaa.
– Tavalliselle tien- ja kadunkäyttäjälle digitalisaation tehokas hyödyntäminen näkyy muun muassa työmaiden aiheuttaman haitan vähenemisenä, kustannussäästöinä ja parempana laatuna. Digitalisaatiolla on mahdollista kehittää myös viestintää, jolloin käyttäjille syntyy parempi näkemys hankkeiden etenemisestä, sanoo Liimatainen.
Tuottavuustavoitteet aktivoivat muutokseen
Tietojohtamisen diplomi-insinööri Maiju Örmä valmistelee Tampereen yliopistossa infra-alalta väitöskirjaa, jonka aiheena on katutyömaiden läpimenoaikojen nopeuttaminen. Häntä kiinnostavat erityisesti alan toimintakulttuurin muutos sekä lean-ajattelu ja sen soveltaminen katutyömailla.
Örmä toteaa digitalisaation osaltaan muuttavan kaikkea tekemistä, mutta korostaa samalla, että toimintakulttuuria voidaan myös tietoisesti luoda ja muokata eri tarkoituksiin, kuten esimerkiksi työmaaympäristöön. Tämä kannattaa muistaa esimerkiksi pyrittäessä parempaan tuottavuuteen.
– Viime vuosikymmeninä ei toiminnan tuottavuutta ole pystytty parantamaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta nyt siihen halutaan pyrkiä uusin keinoin. Tuottavuusasia on tietysti laaja kokonaisuus, jossa itse keskityn pienempään rajattuun alueeseen, tarkentaa Örmä.
Tekeminen tuottaa tietoa, joka ohjaa tekemistä
Keskeinen toiminnan muutosta edistävä ja mahdollistava tekijä on luonnollisesti tiedon keruun, hallinnan ja hyödyntämisen jatkuva kehittyminen. Jos miettii koko infrapuolta ja yleisesti digitalisaatiota, on tiedon ja tiedonhallinnan merkitys korostunut kaikessa tekemisessä huomattavasti.
Tämä lähtee liikkeelle jo tarpeesta hankkia sitä tietoa, jota tarvitaan teknologian hyödyntämiseen. Ideaalitilanteessa kaikki tärkeä tieto ja tietämys on saatavilla tarpeen mukaisessa ja helposti hyödynnettävässä muodossa ajasta tai paikasta riippumatta.
Laajan tietomäärän avulla saadaan asiasta kuin asiasta luotua kattavia tilannekuvia, joita seuraamalla voidaan parhaimmillaan ennakoida ja ehkäistä mahdollisia ongelmia. Inhimillinen osaaminen säilyy silti edelleen arvossaan, sillä tilannekuvien kokoaminen ja tulkinta vaativat visioita ja viisautta.
– Kun suunnittelusta tulee yhä enemmän tietomallipohjaista, voidaan suunnitelmia päivittää jatkuvasti toteumasta kerättävän tiedon mukaan. Suunnittelua tehdään siis limittäin yhdessä muun tekemisen kanssa: se ei rajoitu enää vain hankkeen alkuvaiheeseen vaan jatkuu läpi koko hankkeen, kuvailee Örmä.
Samalla, kun eri työvaiheiden väliset suhteet ja painoarvot uudistuvat, korostuu elinkaariajattelun merkitys. Tämä näkyy vahvasti kustannuspuolella, jossa huomio siirtyy yhä enemmän kertainvestoinneista koko elinkaaren aikaisiin kuluihin. Infra-alalla mielenkiintoiseksi nouseekin esimerkiksi kysymys siitä, miten tien elinkaaren loppu määritellään tai onko se edes mahdollista.
Ihmisjohtamisen merkitys
Örmän väitöskirjatyön aloittamiseen liittyy havainto siitä, että tuottavuuden parantamiseen on tarjolla hyviä ratkaisuja ja teknologioita, joiden hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin riittävästi halua ja valmiuksia.
– Itseäni kiinnostaa muutoksen johtaminen eli se, miten ihmiset saadaan käyttämään uusia ratkaisuja. Tässä onnistuminen edellyttää ensinnäkin, että ratkaisut on suunniteltu oikealla tavalla ja oikeisiin tarpeisiin. Lisäksi käyttäjän täytyy aidosti ymmärtää niiden tarkoitus ja hyöty. Johdon tasolla on tärkeää tiedostaa, että ellei ihminen itse tunnista tarvetta uudelle teknologialle, ei hän sitä todennäköisesti ala myöskään käyttää. Muutos syntyy ymmärryksen kautta eikä se voi olla ikään kuin ylhäältä alas ratkaisujen tiputtamista.
Teknologian kehittyessä voi uusista ratkaisuista tulla joskus myös itsetarkoitus. Örmä muistuttaakin, ettei asioiden parantamisessa ja johtamisessa pitäisi mennä liian sokeasti teknologia edellä vaan tärkeämpää on tehdä yhteistyötä niiden ihmisten kanssa, joiden työhön muutos konkreettisesti liittyy.
– Teknologiat ovat vain työkaluja. Olennaista on saada ihmisille oikeat välineet, joiden avulla heidän työnsä helpottuu. Uusiin asioihin perehtymiseen menee oma aikansa, mutta oikeaa tarvetta vastaava ratkaisu otetaan kyllä myös käyttöön, hän vakuuttaa.
– Sama tarkoituksenmukaisuuden vaatimus koskee myös laajemmin työprosesseja.
Niissäkin tulee muistaa, ettei digitaalisuus itsessään tee mitään – se luo vain mahdollisuuksia, joita meidän tulee oppia hyödyntämään. Esimerkiksi huonoa prosessia ei kannata muuttaa sellaisenaan digitaaliseksi. Ensin on itse prosessi laitettava kuntoon ja sitten voidaan katsoa, miten sitä voisi digitalisoinnilla vielä parantaa.
Lean-opit käyttöön myös infrarakentamisessa
Japanista länteen rantautunut lean-johtamisfilosofia tähtää työn tuottavuuden ja sujuvuuden optimointiin, periaatteina kaiken turhan tekemisen poistaminen, vakioidut toimintamallit ja jatkuva parantaminen. Väitöskirjassaan Örmä tarkastelee lean-ajattelua infrarakentamisen kontekstissa. Parhaillaan hän tekee kirjallisuusselvitystä siitä, miten lean-menetelmiä voidaan onnistuneesti implementoida infrarakentamisessa.
– Leanissa on kyse kokonaisvaltaisesta filosofiasta, josta ollaan rakennusalalla tällä hetkellä kiinnostuneita. Lean-oppeihin pohjautuvan tuotannonsuunnittelu ja -ohjaus auttavat poistamaan katutyömailta hukkaa sekä lyhentämään siten läpimenoaikoja. Tällöin katutyöt myös haittaavat vähemmän muuta liikennettä ja elämää. Väitöskirjassani fokus kohdistuu etenkin tuotannonsuunnitteluun ja -ohjaukseen, kertoo Örmä.
Lean-trendin lisäksi toimintakulttuurin muutokseen liittyy useita eri tekijöitä, joista monet liittyvät teknologian kehitykseen. Örmä korostaa silti edelleen myös inhimillisen osaamisen merkitystä.
– Suomessa on alan koulutuksen taso yleisesti ottaen tosi hyvä. Se onkin tärkeää, sillä kaiken digikehityksen ja uuden teknologian keskellä tarvitaan jatkossakin perinteistä suunnitteluosaamista ja hyvää johtamista. Käytössä ovat vain uudenlaiset työkalut ja prosessit.
Diginfra 2022 järjestetään 24.–25.8. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa, jossa pidetään samaan aikaan kansainväliset tiepäivät.
Teksti: Harde Kovasiipi KUVA: Hanna-Kaisa Hämäläinen