Autoilun kestävyys on murroksessa

Yksityisautoilu on pitkään rajautunut kestävän liikkumisen ulkopuolelle, koska määrittelyä on ohjannut vähäpäästöisyys tai päästöttömyys. Teknologian kehittyminen on kuitenkin tehnyt autoilusta kestävämpää, mikä haastaa vallitsevaa kestävän liikkumisen määrittelyä.

Kun ajoneuvo- ja polttoaineteknologian kehittyessä autoilun päästöt vähenevät ja tieliikenteen käyttövoimat muuttuvat hiilineutraaliksi, autoilusta tulee yksi kestävän liikkumisen muodoista.

– Autoliikenteen sähköistymisen ansiosta vähenevät ilmanlaatuun liittyvät ongelmat kaupunkiseuduilla, kun lähipäästöt vähenevät. Uusiutuvan sähkön käyttäminen sähköautoissa vähentää olennaisesti autoilun päästöjä, liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja kertoo.

Tieliikenteen Tietokeskuksessa työskentelevä Kalenoja toteutti viime vuonna ympäristöministeriölle Autoilu kestävässä liikennejärjestelmässä -katsauksen. Hänen mukaansa autoilun muuttuminen kestävämmäksi vaikuttaa myös autoilun yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Autolla on tärkeä asema Suomessa, jossa moniin paikkoihin pääsee vain teitä pitkin autolla.

Kaupunkiseuduilla autolle on suuri tarve matka-ajan säästäjänä. Auton merkitys korostuu myös kyyditsemisessä, joka on yksi merkittävimmistä liikkumistarpeista henkilöautolla.

– Kaupungeissa yksityisautoilusta on hieman syyllistettykin, koska sille löytyy useimmiten ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Kaikkialla ja kaikkiin matkakohteisiin ja -tarpeisiin joukkoliikenne tai pyöräily ei ole yhtä käytännöllinen kuin auto. Siksi autoilun suosio on säilynyt pitkälti samana viime vuosikymmenien aikana, Kalenoja selittää.

Tiestöllä on suuri rooli kestävässä liikkumisessa

Tiestöllä ja sen kunnolla on suuri merkitys siinä, saammeko liikennejärjestelmäämme kestäväksi. Esimerkiksi tiestön kunto vaikuttaa myös ajoneuvojen polttoaineenkulutukseen. Sen vaikutus erityisesti raskaan kaluston osalta on merkittävä, koska pienetkin epätasaisuudet voivat lisätä niiden polttoaineenkulutusta huomattavasti.

Tiestön kunnossapidosta huolehtiminen on yksi keino tehdä liikenteestä kestävämpää. Tiepäällysteen epätasaisuus, päällystevauriot ja urautuminen lisäävät polttoaineenkulutusta. Myös talvikunnossapidolla on suuri vaikutus polttoaineenkulutukseen. Kiertotiet lisäävät matkan pituutta ja kestoa, eli näin ollen myös päästöjä.

– Tieinfran kunto ja se, miten liikennejärjestelmä on rakennettu, on iso kestävän liikenteen osatekijä, Hanna Kalenoja sanoo.

Teiden ja liikennejärjestelyjen teknologiaa kehittämällä voidaan myös vähentää päästöjä. Esimerkiksi liikenteen kysynnän huomioiva adaptiivinen valo-ohjaus lisää liikenteen sujuvuutta ja voi vähentää näin jarrutuksia, pysähdyksiä ja ruuhkia, jotka lisäävät autojen kokonaispäästöjä.

Kestävän liikennejärjestelmän ytimessä ovat liikenteen solmupisteet, jotka yhdistävät eri kulkumuotoja, kuten henkilöauton ja junan, matkaketjuiksi. Solmupisteiden keskiössä on pysäköintijärjestelmien ja liityntäpysäköinnin sujuvuus. Tällaisten solmupisteiden kehittämisen tarve vahvistuu entisestään, jos henkilöautojen omistus vähentyy.

– Jos liittyminen joukkoliikenteeseen ei ole sujuvaa, käy helposti niin, että omalla autolla ajetaan perille asti.

Teknologia muuttaa liikkumistarpeitamme

Teknologian kehitys on myös vaikuttanut liikkumistarpeisiimme. Yksi suurin muutos on työmatkojen vähentyminen, kun etätyöt ovat yleistyneet. Työajan joustavuus on myös vähentänyt päästöjä aiheuttavia ruuhkia, kun kaikki työmatkaajat eivät ole samaan aikaan liikenteessä. Tällöin työpaikalle liikkumista ei tarvitse suunnitella siten, että välttäisi ruuhkat.

– Koronapandemia nopeutti tätä kehitystä, ja on arvioitu, että etätyöt yleistyvät entisestään niissä työtehtävissä, joissa se on mahdollista ja luontevaa. Emme tule enää palaamaan vuoden 2019 liikkumisrytmiin, Kalenoja toteaa.

Myös erilaiset jaetut palvelut muuttavat yksityisautoilun tarvettamme. Autonomisten eli ilman kuljettajaa liikkuvien kulkuneuvojen on arvioitu olevan yksi seuraavien vuosikymmenien suurimpia muutoksia liikenteessä.

Liikkuminen voisi toteutua tällöin taksin kaltaisena palveluna, jota eri operaattorit tarjoaisivat ja jossa matka tehtäisiin ovelta ovelle eikä joukkoliikenteen tapaan vakioreiteillä ja -aikatauluilla.

– Autonomisten kulkuneuvon tilaaminen esimerkiksi viemään kotoa juna- tai lentoasemalle mahdollistaisi ovelta-ovelta-matkaketjun. Autonomisten kulkuneuvojen yleistyessä olisi vähemmän tarvetta nykyisen kaltaiselle yksityisautoilulle ja henkilöauton omistamiselle.

Ajan arvostus näkyy reittivalinnoissamme

Autonominen liikkuminen on Kalenojan mukaan kuitenkin melko pitkän matkan päässä. Jotta liikenne voisi olla autonomista, ajoneuvojen tulisi olla verkottuneita ja vaihtaa keskenään tietoja sijainnistaan ja reitistään. Sitä varten myös tieinframme vaatisi älyteknologiaa, joka mahdollistaisi autonomisten kulkuneuvojen käyttämisen. Esimerkiksi tiemerkintöihin ja liikennemerkkeihin tulisi lisätä teknologiaa, joka mahdollistaisi ajoneuvojen ja infran välisen tiedonvaihdon.

Jotta autonomiset kulkuneuvot voivat tunnistaa esimerkiksi kaistaviivan, teiden ja merkintöjen pitää olla hyväkuntoisia. Autonomisessa liikenteessä matka-ajan voisi käyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi työntekoon, opiskeluun tai vaikka lukemiseen. Etätöiden suosio osoittaa, että kiireisessä yhteiskunnassa arvostamme vapaa-aikaa entistä enemmän. Haluamme käyttää aikamme siihen, mikä on meille tärkeää.

– Ajan arvostus näkyy myös siinä, että valitsemme mieluimmin matka-ajaltaan lyhimmän kulkutavan. Se haastaa joukkoliikennettä, jonka käyttö yleensä vie enemmän aikaa kuin omalla autolla kulkeminen. Jos autoa ei ole käytössä, matka voi jäädä myös tekemättä, jos joukkoliikenne vie liikaa aikaa, Kalenoja kertoo.

Joukkoliikenne lisää liikenteen tasa-arvoisuutta

Kestävään liikkumiseen ja liikennejärjestelmään liittyy myös taloudellinen ja sosiaalinen näkökulma. Liikennejärjestelmän taloudellinen kestävyys sisältää sekä yhteiskunnallisen että yksityistalouden näkökulman. Yksityistalouden kannalta autoilun kustannukset ovat suhteellisen korkeat. Kävely ja pyöräily sen sijaan on lähes ilmaista. Joukkoliikenteen liput ovat verrattain edullisia, koska valtio ja kunnat tukevat julkista liikennettä.

– Ilman joukkoliikennepalveluita henkilöt, joilla ei ole varaa yksityisautoiluun, eivät pääsisi liikkumaan. Tällainen liikenneköyhyys liittyy liikkumisen sosiaaliseen kestävyyteen, jossa kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet liikkua tarpeidensa mukaan muun muassa kohtuuhinnalla ja kohtuuajassa, Kalenoja kertoo.

Kaikkialle Suomeen kattavaa joukkoliikennettä ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää toteuttaa. Tällaisilla alueilla henkilöauto on usein ensisijainen, ellei jopa ainoa, liikkumisen mahdollistaja.

 

Teksti: Henriikka Uusitalo
Kuva: Shutterstock