Teollisuuden tarpeet ja toiveet tiestön suhteen

13.10.2025

Teollisuus kulkee Suomessa suurelta osin kumipyörillä, joten tiestöön liittyy alakohtaisia erityisvaatimuksia. Yhteistä on, että kuljetusten toimivuus vaatii tieverkon jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä sekä tähän suunnattua vakaata ja riittävää rahoitusta.

INFRA ry:n toimitusjohtaja Paavo Syrjö kertoo, että yhdistys syntyi Suomen tieverkon rakentamisen käynnistyessä sotien jälkeen, ja sen jäsenyritykset rakentavat, ylläpitävät ja kunnostavat nykyäänkin tiestöämme.

– Ne tietysti myös käyttävät tiestöä kuljettaessaan esimerkiksi kivi- ja maa-aineksia sekä muuta rakentamiseen liittyvää. Työmaalogistiikan tarkka minuuttipeli onkin haasteellista etenkin vilkkailla kaupunkialueilla.

Infra-alan tietarpeita pohtiessaan Syrjö menee suoraan perusväylänpidon ja investointien juurille eli valtionrahoitukseen.

– Rahoituksen tulisi olla vakaata ja pitkäjänteistä eikä viime aikojen tavoin poukkoilevaa. Teitä esimerkiksi päällystettiin viime vuonna yli 4 000 kilometriä ja tänä vuonna päästään noin 3 100 kilometriin, mutta ensi vuonna rahaa on vähemmän. Rahoituksen vaihtelevuus tekee teihin keskittyvien yritysten resurssienhallinnasta todella haastavaa.

Rahoituksen turvaaminen on tärkeää monesta syystä

Nykyrahoituksella vilkkaimmin liikennöidyt valtatiet pidetään kunnossa, mutta rahaa ei riitä alemman tieverkon ja etenkään yksityisteiden hoitoon.

– Korjausvelkaa on pelkästään maanteillä nyt yli 2,5 miljardia euroa, ja rahoituksen supistuessa se vain kasvaa. Kun tiestön kunto edelleen huononee, vaaditaan pelkän päällystämisen lisäksi yhä kalliimpia runkoremontteja, muistuttaa Syrjö.

INFRA ry toivoo valtiolta tasaisesti nousevaa ja inflaation huomioivaa rahoitusta perusväylänpitoon sekä pienempiin väyläverkon välityskykyä ja turvallisuutta parantaviin investointeihin. Tärkeimmille yhteyksille tarvittaisiin esimerkiksi nelikaistaisia tieosuuksia, keskikaiteita, ohituskaistoja ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkostoa. Samalla pitäisi huolehtia myös alemmasta tieverkosta.

Syrjön mukaan rahoituskehyksen ulkopuolelta olisi löydettävä varoja myös tulevaisuusinvestointeihin, kuten Länsirata sekä pidemmällä tähtäimellä kiinteät Turku–Tukholma- ja Vaasa–Uumaja- yhteydet, Helsinki–Tallinna- tunneli ja rataverkon raideleveyden muutos.

– Hankkeisiin tarvitaan myös uusia koulutettuja ammattilaisia, tutkimusrahoitusta ja akateemisia tutkijoita. Esimerkiksi nyt ei päällystealalle voida tohtoreiden puutteen vuoksi palkata suomenkielistä professoria.

Hankalana aikana hallitus ansaitsee myös kiitosta

Vaikka rahoituksen tulevaisuus huolettaa, kiittää Syrjö nykyhallitusta tiestön ja kumipyöräliikenteen edistämisestä ja reilun puolen miljardin euron korjausvelkapaketista.

– Rahoitusta tuli etupainotteisesti viime vuonna 250 miljoonaa, tänä vuonna 200 miljoonaa ja ensi vuonna 120 miljoonaa. Jatkosta emme vielä tiedä, mutta taloustilanteeseen nähden hallitus on tehnyt tiestöön vahvan satsauksen.

Hallituksen tuleviin haasteisiin kuuluu liikenteen vero- ja maksu-uudistus. Siitä haetaan apua, kun polttoaineveron tuotto sähkökäyttöisten ajoneuvojen ja muiden käyttövoimien myötä laskee.

INFRA ry ehdottaa harkittavaksi erilaisia uusien tieyhteyksien käyttömaksuja.

– Uusi tie voisi olla maksullinen ja vanha jäädä käyttöön maksuttomana vaihtoehtona. Näin saataisiin hankkeisiin kehyksen ulkopuolista rahaa, jota täytyy toki hakea aktiivisesti myös esimerkiksi EU-rahoitusvälineistä.

Kaivosteollisuus kulkee enimmäkseen kumipyörillä

Tiestön merkitys on keskeinen muillekin teollisuusaloille, vaikka kuljetuksia tehdään mahdollisuuksien mukaan myös rautateitse.

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela toteaa, että kaivoksilta lähtevien kuljetusten lisäksi niihin myös tuodaan raaka- ja tarveaineita sekä muuta teollisessa ympäristössä tarvittavaa.

– Toimivan tiestön merkitys korostuu kaivosalalla siksikin, että kuljetukset ovat ympärivuotisia, raskaita ja pitkiä. Teitä ja siltoja tulee ylläpitää ennakoivalla otteella. Tärkeää on myös ennakkotieto korjaustöistä, jotta kuljetuksiin ehditään suunnitella vaihtoehtoisia reittejä. Monesti kuljetusreitin viimeistä 50 kilometriä varten on olemassa yksi ainoa ja usein puutteellisesti hoidettu tie. Jos sen kulkuyhteys katkeaa, täytyy siitä tietää etukäteen, sanoo Suomela.

– Kuljetusongelmista seuraa pahimmillaan tuotantokatkoksia tai ainakin ylimääräisiä kustannuksia. Hyvällä suunnittelulla ja kommunikaatiolla voidaan toki varautua erilaisiin tilanteisiin – ja nykyisin eri tahojen yhteistyö toimiikin varsin hyvin.

Tasapainoilua niukkuuden ja kasvutavoitteiden välillä

– Tiestön hoidossa on kyse rajallisten varojen allokoinnista. Tienkäyttäjien tarpeiden lisäksi päätöksissä on huomioitava myös turvallisuus. Mutta tärkeä näkökulma on sekin, uskommeko me kasvuun ja panostammeko teollisuuden toimintaedellytyksien turvaamiseen, huomauttaa Suomela.

Hän arvelee hallituksella kyllä riittävän tähän halua, mutta karu taloustilanne heijastuu joka alalle ja alueelle.
– Ymmärrämme toki, että nyt tieverkolla panostetaan maanpuolustukseen liittyvistä syistä myös asioihin, jotka eivät suoraan palvele teollisuutta. Resursseja on pakko käyttää harkiten, kun arjen kuva kaikessa on niukkuuden jakaminen.

Tulevaisuudelta Suomela toivoo, että tiestön suhteen jatketaan hyvää, ennakoivaa suunnittelua, vuoropuhelua ja tiedottamista valtion virastojen, kuntien ja kaikkien erilaisten tienkäyttäjien välillä.

– Esimerkiksi metsänomistajia ja mökkiläisiäkin kiinnostaa varmasti, kestävätkö lähitien toimenpiteet kaksi viikkoa vai vuosia.

Metalliteollisuus tarvitsee toimivaa ja kattavaa tieverkkoa

Metallinjalostajat ry:n uusi toimitusjohtaja Harri Leppänen toteaa, että tieverkon kunto ja toimivat yhteydet ovat alalle elintärkeitä etenkin logistiikan, huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn kannalta.

– Metalliteollisuuden tuotanto ja vienti perustuvat tarkasti aikataulutettuihin kuljetuksiin, joten huonokuntoiset tiet lisäävät kustannuksia ja viivästyksiä. Erityisesti vähäliikenteiset tiet ovat kriittisiä, kun toimitetaan raaka-aineita ja komponentteja esimerkiksi kaivoksilta ja satamista tehtaille. Hyväkuntoinen tieverkko vähentää kaluston kulumista ja polttoainekustannuksia parantaen kustannustehokkuutta ja vientikilpailukykyä.

Tiestön kantavuus ja painorajoitusten minimointi ovat tärkeitä alalle, jossa liikutellaan raskaita tuotteita ja raaka-aineita. Päällysteiden ja siltojen kunto vaikuttaa suoraan kuljetusten turvallisuuteen ja aikatauluihin.

– Teollisuuslaitokset ovat usein satamien, kaivosten ja logistiikkakeskusten yhteydessä, joten pääväylien ja liityntäyhteyksien täytyy olla kunnossa. Ja koska toimitusketjumme pyörivät ympäri vuoden, ovat kriittisiä tekijöitä myös talvisin liukkauden torjunta ja lumenpoisto, Leppänen sanoo.

Vähäliikenteisten teiden kuntoon tarvitaan kiireesti parannuksia

Leppänen muistuttaa, että vaikka pääteistä pidetään huolta, vaikuttaa alemman tieverkon heikkenevä kunto erityisesti raaka-ainekuljetuksiin ja mahdollisesti tiukkeneviin painorajoituksiin. Hallituksen korjausvelkarahoituskaan ei riitä rakenteellisiin parannuksiin, vaan lähinnä päällystyksiin.

Hän toivookin vähäliikenteisten teiden korjaamiseen lisäpanostuksia ja yleisesti tiestön hoitoon ennustettavaa ja riittävää rahoitusta.

– Tulevaisuudessa olisi panostettava yhä määrätietoisemmin myös tieverkon digitalisointiin ja älyratkaisuihin, joilla parannetaan liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Samalla rahoituksen kehityksessä on huomioitava mahdollisuudet päästövähennyksiin ja kiertotalousratkaisuihin.