Mittaukset tehostavat sorateiden kunnonhallintaa

15.12.2025

Vuosien 2023-2024 sorateiden kunnossapidon tutkimus- ja kehitysprojektissa löydettiin keinoja suunnitelmallisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi.

Soratiet muodostavat merkittävän tieverkon osan laajassa ja harvaan asutussa maassamme. Niiden osuus maanteiden liikennesuoritteesta on vain 2 %:n luokkaa, mutta pituuden puolesta tarkasteltuna peräti 35 %. Ne eivät yksittäisinä kohteina ole merkittäviä, mutta kokonaisuuden kannalta ne ovat tieverkostomme elintärkeä hiussuonisto.

Sorateiden kunnossapito vaatii tarkkaa suunnittelua ja priorisointia, sillä vaihtelevat sääolot, routa ja kelirikko rasittavat teitä eri puolilla maata eri tavoin. Vuonna 2024 valtion sorateiden kunnossapitoon käytettiin Suomessa noin 35 miljoonaa euroa.

Syyskuun 2025 lopussa päättyneen hoitovuoden aikana maanteiden hoidosta vastaavat ELY-keskukset saivat yhteensä 22 700 yhteydenottoa sorateihin liittyen. Vilkkaimman kuukauden aikana yhteydenottoja tuli keskimäärin reilut 140 kappaletta vuorokaudessa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että vastaavana aikana päällystetyn tieverkon asioissa yhteydenottomäärä oli suurin piirtein samaa tasoa. Voidaankin todeta, että sorateiden osalta on runsaasti potentiaalia parantaa kuntotilannetta ja siten asiakastyytyväisyyttä.

Sorateiden kunto haltuun

Väylävirasto, Keski-Suomen ELY-keskus sekä Roadscanners Oy toteuttivat vuosina 2023–2024 tutkimus- ja kehitysprojektin sorateiden mittaamiseen perustuvan kunnonhallinnan kehittämiseksi.

Sorateiden pintakunnon mittaamista on vuosien saatossa kokeiltu useammassakin projektissa, muun muassa jo 1990-luvulla. Harppauksin kehittynyt teknologia sekä mittauksen että tiedonsiirron ja -käsittelyn osalta mahdollistaa sorateiden monipuolisen automaattisen mittauksen ja analysoinnin kustannustehokkaasti.

Perinteisesti sorateiden pintakuntoa on arvioitu lähinnä silmämääräisesti maastokäynneillä, mille nyt haettiin vaihtoehtoa objektiivisista ja toistettavista automaattisista mittausmenetelmistä. Lisäksi tietoa saadaan tienkäyttäjien yhteydenotoista.

Tasaisuus edellä kohti tilannekuvaa

Väyläviraston teettämässä tienkäyttäjätyytyväisyystutkimuksessa on arvioitu reiät, kuopat ja montut merkittävimmiksi liikkumista häiritseviksi tekijöiksi. Niiden lisäksi kyselyssä nousevat esiin muut epätasaisuudet (esim. pyykkilauta ja heitot) ja kelirikko.

Perinteisesti soratieverkon pintakunnon määrittämisessä ei ole hyödynnetty objektiivisia mittauksia. Yksinkertaisimmillaan tasaisuutta voidaan mitata kiihtyvyysanturilla pystykiihtyvyyden maksimiarvona, joka kertoo yleisesti epätasaisuuden voimakkuudesta. Projektissa arvioitiin erittäin epämukavan epätasaisuuden raja-arvoksi 16–17 m/s2. Se ei kuitenkaan kerro riittävästi tienkäyttäjän kokemasta epätasaisuudesta eikä tuo esille vaikkapa ns. pyykkilautaa, joka perinteisesti koetaan epämukavaksi. Projektissa siirryttiinkin taajuusanalyysin käyttöön, jolloin eri taajuusalueille kyettiin asettamaan toisistaan poikkeavat raja-arvot siten, että tienkäyttäjän kokema epätasaisuus tulee huomioiduksi.

Tutkimustulosten pohjalta kehitettiin tasaisuuden mittausmenetelmä ja taajuuspainotettu luokittelu, jota voi jo nyt käyttää sorateiden tasaisuuden määrittämiseksi.

Pölyäminen haittaa erityiskohteissa

Tienkäyttäjät kokevat pölyämisen selvästi vähemmän merkittävänä kuntopuutteena kuin epätasaisuuden tai kelirikon. Tässä projektissa pölyämistä tutkittiin auton taakse asennetun laserskannerin avulla, jonka tuottamasta aineistosta laskettiin pölyhiukkasiin osuvien säteiden määrä. Tulosten perusteella projektissa kehitettiin menetelmäkuvaus pölyävyyden arviointiin laserskannerin avulla.

Pinnan kiinteys

Pinnan kiinteyden mittaamiseksi kokeiltiin sekä laserskanneria että kiihtyvyysanturia. Tutkimuksessa jouduttiin toteamaan, että käytetyn laserkeilaimen osalta ei saatu riittävän tarkkaa aineistoa kiinteyden arviointiin, ja kiihtyvyysdatan hyödyntäminen kiinteyden mittauksessa edellyttää jatkotutkimusta.

Kelirikko

Kokemusperäisinä havaintoina pintakelirikkoisesta tiestä tunnistettiin toisaalta auton heiluminen pystyakselin ympäri ja toisaalta ajotuntuma on kuin ”pullataikinassa” ajaisi. Kelirikon osalta tunnistettiin, että laserskannerilla voisi löytyä sekä pinta- että runkokelirikko arvioimalla poikkileikkauksen muodonmuutoksia.

Tiedon hyödyntäminen

Sorateiden kunnonhallintaa voidaan parantaa merkittävästi mitattuun tietoon perustuvilla toimintatavoilla. Tasaisuustietoa kattavasti tuottamalla saadaan muodostettua luotettava tilannekuva yleisestä kuntotilanteesta.

Tämä mahdollistaa sopivien toimenpiteiden kohdistamisen sekä heikon kuntotilanteen taustasyiden arvioimisen. Ajantasaisesta sorateiden kunnon tilannekuvasta on hyötyä tienkäyttäjien yhteydenottojen arvioinnissa ja vuoropuhelussa.

Suositukset käytännön kunnossapitoon

Projektin tulokset osoittavat, että modernit mittausmenetelmät ovat käyttökelpoisia ja tuovat lisäarvoa sorateiden kunnossapitoon. Käytössä oleva tekniikka mahdollistaa aineiston keruun kattavasti ilman erillistä mittausajoa.

Mittausten perusteella korjaus- ja hoitotoimenpiteet voidaan kohdentaa sinne, missä ne parhaiten palvelevat tienkäyttäjiä ja missä ne ovat kokonaistaloudellisesti tehokkaimpia.

Kokonaisuudessaan mittauksiin perustuva sorateiden kunnonhallinta mahdollistaa siirtymisen reaktiivisesta kunnossapidosta kohti proaktiivista, suunnitelmallista ja vaikuttavaa soratieomaisuuden hallintaa.

Sorateiden kuntomittausten keskeiset hyödyt

• Ajantasainen ja kattava tilannekuva
• Vaikuttavat toimenpiteet ja kustannustehokkuus
• Laadukkaammat soratiet
• Tyytyväisemmät asiakkaat
• Mahdollistaa toiminnan kehittämisen

Väyläviraston julkaisuja 98/2025, Mittauksiin perustuva sorateiden kunnonhallinta -loppuraportti verkossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-405-332-7