Lähes viisikymmentä vuotta talvikunnossapitoa

6.2.2026

Leo Salo on ollut helpottamassa espoolaisten liikkumista jo vuodesta 1979. Vuosien myötä on katujen kunnossapidossa moni asia muuttunut – pysyvää on vain se, että talvisää on välillä hyvä, välillä huono ja välillä hyvin huono.

Työpäällikkö Leo Salo syntyi Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1959. Vuonna 1971 hän muutti Espoon Leppävaaraan ja on siitä lähtien viihtynyt pääkaupunkiseudulla. Salolla riittää kokemusta talvikunnossapidosta, sillä hän on ollut aurauksessa ja muissa hoitotöissä mukana vuodesta 1979.

– Menin tuolloin töihin kiinteistöhuoltoalan yritykseen. Suoritin erikoisammattitutkinnon ja vuodet 1979–85 aurasin erilaisten virastojen pihoja ja hoitelin kiinteistöjä. Ensimmäinen käytössä ollut työkone oli Kubota, jossa ei ollut edes hyttiä. Onneksi saatiin sentään turkishaalarit, että pystyi pakkasellakin ajelemaan virastotalojen parkkipaikkoja.

Vuonna 1985 Salo siirtyi katujen kunnossapitoon, jossa hän operoi lukuisilla erilaisilla ajopeleillä aina Wille-työkoneista kuorma-autoihin. Näissä tehtävissä vierähtikin sitten vuoteen 2003 saakka.

– Aloin suorittaa tekniikan erikoisammattitutkintoa, ja valmistuttuani sain työnjohtajan paikan. Siitä ura eteni tiemestariksi ja lopulta nykyiseen toimenkuvaan. Voin siis sanoa edenneeni lapionvarresta työpäälliköksi.

Muutoksia työvälineissä, kilometreissä ja talvissakin

Vuosikymmenten aikana Salo on nähnyt aitiopaikalta kunnossapidon kehittymisen nykymuotoonsa.

– Nykyisin esimerkiksi tienpintaa karhennetaan tehokkaammin terillä ja höylätään kuorma-autoissakin alusterillä. Laitteita käytetään erilaisten ohjelmien avulla, joten hytissä riittää nippuloita, nappuloita ja näyttöjä. Teknologia helpottaa työtä, mutta ohjelmien käyttö vaatii tietysti hyvää perehdyttämistä.

Espoon katuverkosto on Salon työuran aikana kasvanut reilulla 500–600 katukilometrillä nykyiseen noin 2 000 kilometriin. Samalla tienhoidon vaatimukset ja tienkäyttäjien odotukset ovat tiukentuneet.

– Pystymme vastaamaan odotuksiin pääsääntöisesti oikein hyvin. Juuri äskenkin saimme kunnon lumimyräkästä huolimatta ykkösreitit ohjeiden mukaisesti aamuseitsemään menneessä hyvään kuntoon. Sen jälkeen hoidamme sitten seuraavan vuorokauden aikana erilaisia kokooja- ja pikkukatuja. Niitähän riittääkin melkoisesti, Salo kertoo.

Salolla on vuodesta 1987 saakka tallella päiväkirjat, joihin on kirjattu lämpötilat ja katujen hoitotoimenpiteet.

– Niistä huomaa, että varsinaisten talvisäiden ajankohta on siirtynyt kalenterissa varmaan kuukauden verran eteenpäin. Viime syksynäkin teimme joulukuun puoliväliin saakka lähinnä vesileikkejä eli tulvien käsittelyä, ojankaivuuta ja muuta kesähommaa. Keväällä voi taas nykyisin olla pakkasta vielä huhtikuussakin. Kunnon talvet alkavat entistä myöhemmin, joten jouluna ja juhannuksena voidaan olla samassa lämpötilassa, hän letkauttaa.

Salo nauttii työn hektisyydestä ja haasteista

Ammatissa viihtymiseen on Salon mukaan vaikuttanut hyvä työyhteisö. Lisäksi hän sanoo pitävänsä hektisestä työstä, jossa tilanteiden vaihteluihin täytyy vastata nopeasti.

– Näissä hommissa päivät ovat aina erilaisia. Saman vuorokauden aikana voi tulla vettä, pakkasta ja lunta. Ja kaikkeen on reagoitava ja saatava kalusto liikkeelle. Tykkään näistä haasteista, hän sanoo.

– Hankalin ajankohta on kevätvaihe, kun aurinko alkaa auttaa meitä. Talven aikana auratuilla pikkuteillä on silloin lumi- ja jääkertymää, joka alkaa sulaessaan pettää eli lossata läpi. Autot eivät pääse liikkumaan loskassa, jota saamme sitten joskus yötäkin myöten kauhalla tai alusterällä urakoida pois.

Omat mausteensa työhön tuovat palautteet, joita asukkaat antavat nykyisin aivan eri tahtiin kuin rauhallisempaan lankapuhelimien aikaan.

– Nykyisin on palautejärjestelmät ja kännykät ja muut, joten negatiivista palautetta tulee herkemmin ja pienistäkin asioista. Tyypillinen aihe on se oma tie, jota ei ole vielä hoidettu. Yritämme sitten selittää, että auraamme katuluokittelun mukaan ensin joukkoliikenneväylät ja niiden viereiset jalkakäytävät, sitten kokoojakadut ja niin edelleen. Joka paikkaan ei voi ehtiä samaan aikaan.

Jotakin touhua täytyy olla vapaa-ajallakin

Työpäällikön arkeen ja elämään mahtuu toki muutakin kuin talvikelien kanssa kamppailua. Työympyröissä Salo on toiminut jo yli 20 vuotta luottamusmiehenä ja yli 10 vuotta myös henkilöstöneuvostossa. Vapaa-aikaan vaimon kanssa taas kuuluvat esimerkiksi kävelylenkit, tanssiharrastus, mökkeily, matkailu ja tietenkin myös rakas lapsenlapsi.

– Olen jo noin 32 vuotta toiminut myös järjestyksenvalvojana ja turvahenkilönä jääkiekko-, jalkapallo- ja koripallotapahtumissa. Se on hyvää vaihtelua, ja teemme sitä vaimon kanssa molemmat. Tässä mielessä olemme edelleen asuntosäästäjiä – eli asunto säästyy, kun emme ehdi olla kotona ollenkaan.

Salo on osallistunut kollegansa kanssa pitkään myös Suomen Tieyhdistyksen Talvitiepäivien järjestelyihin. Tapahtuma kiinnostaa toki jatkossakin, vaikka hän on jäämässä alalta eläkkeelle keväällä 2027.

– Saatan kyllä olla sen jälkeenkin jossakin muodossa mukana talvikunnossapidossa. Kun en oikein jaksa paikallanikaan pysyä, niin jotakin touhuamista täytyy aina olla.

Teksti: Harde Kovasiipi