Nina Raitanen: Mennään bussilla ja junalla vai mennäänkö?

Olen siirtynyt yksityisautoilusta joukkoliikenteen käyttäjäksi. Reilun sadan kilometrin työmatka taittuu ensin omalla autolla moottoritien varteen liityntäpysäköintiin tai varsinaissuomalaisen kaupungin rautatieasemalle. Kukapa sitä näillä polttoaineen hinnoilla ja ilmastotilanteessa omaa autoa käyttäisi.

Omaan vanhahkoon autoonikin verrattuna joukkoliikenteen toimintavarmuus on kyllä ollut oman kokemukseni mukaan kohtuullisen huono.  Saattaahan tämä olla ihan sattumaakin.

Mikä on toimintaohje, kun ajat aamulla liityntäparkkiin, joka on täynnä? Lippu on bussiin ostettuna, mutta moottoritien varrella oleva liityntäpysäköinti on tupaten täynnä. Aikaa ratkaisun miettimiseen on muutama minuutti. Puskaparkki ja suuret toiveet siitä, ettei sakkoja tulisi. Talvella ei taida tämäkään vaihtoehto onnistua, mutta se on tietty sen ajan murhe.

Seuraavalla kerralla huristelen moottoritien varteen ja pääsen pysäkille asti. Pysäkillä odotellessani tuli ilmoitus, ettei bussi kulje operationaalisista syistä. Tsekkaan tilanteen ja seuraavakaan bussi ei kulje. Töissä alkaa palaveri parin tunnin kuluttua, joten auto alle ja kohti Helsinkiä ja huippukalliita parkkimaksuja.  Mitenköhän sen lipun hinnan saisi takaisin? Saisiko samalla korvausta oman auton käytöstä ja parkkimaksuista?

Siirrytään sitten junaan. Mitäpä sitä kolmatta kertaa päätä bussin kylkeen hakkaamaan. Aamulla pääsin mukavasti töihin. Iltapäivällä aloin varata lippua paluumatkaa varten. Puoli neljän juna- täynnä. Puoli viiden juna – täynnä. Puoli kuuden juna –vain lisämaksullisia paikkoja. Puoli seitsemän junaan pääsin ja sekin oli tupaten täynnä. Joustavaa tämä joukkoliikenteellä kulkeminen!

Tänään istun junassa kirjoittamassa tätä ja junassa työn tekeminen on periaatteessa helppoa. Juniinhan pitää ostaa etukäteen myös paikkalippu. Tänään junan kalusto oli vaihtunut kaksikerroksisita IC – junasta pendoliinoon. Ostetut paikkaliput eivät ole voimassa, joten minä ja kanssamatkustajat olemme kodittomina nomadeina vaellelleet ympäri junaa majasijaamme etsimässä.

Tähän mennessä ratatyöt tai –vauriot eivät ole matkantekoa hidastaneet omalla yhteysvälilläni, mutta kolleegat ilmoittavat melko usein myöhästyvänsä, kun juna on peruttu tai vaihdettu tai ratatyöt hidastavat matkaa.

Vihreä siirtymä yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen edellyttää joukkoliikenteeltä toimivuutta, luotettavuutta, kapasiteettiä ja helppoutta. Hieman alemmat hinnatkaan eivät olisi pahaksi. Itse kulkuvälineen ja sen mukavuuden ja käytön helppouden lisäksi myös teiden ja ratojen pitää olla kunnossa ja koko matkaketjun liityntäpysäköinteineen toimia.   Kaupunkien ulkopuolella vähimmäisvaatimuksena tulisi olla, että kaupunkien välillä olisi toimiva työmatkajoukkoliikenne. Maaseudun asukkaana toive koko matkaketjun toimivuudesta kotoa työpaikalle joukkoliikenteellä lienee vain kaunis ajatus.