Liisa-Maija Thompson: Pyörällä pikkuisen pidemmälle
Polkupyörä laajensi elinpiiriä
Isoäitini muisteli omaa nuoruuttaan 30-luvulla, jossa polkupyörä edusti todellista vapautta liikkua ja auto teki vasta tuloaan. Linjurilla pääsi maalta kaupunkiin ja polkupyörä matkusti helposti linjurin perässä. Pyörä mahdollisti uudelle kaupunkilaiselle, että kesän saattoi asua kaupungin ulkopuolella kesäasunnolla. Sieltä oli helppo ja nopea pyöräillä päivittäin töihin kaupunkiin. Pinnoja suojasi verkko, jotta hameen helmat eivät takertuneet pinnojen väliin ja matka taittui paljon nopeammin kävelyyn verrattuna. Polkupyörällä saattoi jopa kuljettaa rakennuslautoja ja muita tarvikkeita kaupungista. Mikään arjessa tarvittava asia ei ollut niin kaukana, että sitä ei olisi voinut polkupyörällä saavuttaa. Sillä mentiin aina, jos päästiin, eli ainakin keväästä pitkälle syksyyn. Sama koski henkilöautoja, mentiin jos tien kunto sen salli mutta kukkarossa piti olla riittävästi rahaa menopelin hankintaan, mitä monella ei ollut.
Entiset pyöräilijät
Kotikaupungissani pyörällä käytiin koulussa ja harrastuksissa. Ala-asteen kolmas luokka oli merkityksellinen siksi, että sen jälkeen kouluun sai saapua tuolla ylivoimaisella kulkupelillä. Tämän virstanpylvään jälkeen, en muista lainkaan aikaa, jolloin pyöräily olisi ollut kenenkään ”juttu”, elämäntapa tai sen kummempi valinta, vaan se oli yksinkertaisuudessaan tavanomainen keino liikkua paikasta a paikkaan b oman aikataulun mukaisesti, itsenäisesti, tukka hulmuten. Kotikaupunkini pyöräilyn suosiota auttoi varmasti se, että kaikki toiminnot olivat noin kolmen kilometrin säteellä toisistaan ja kaupunki oli tasainen kuin lätty. Joka väylällä oli sopivaa polkea, kunhan otti muut kulkijat huomioon. Pyöräilyn fasiliteetit olivat pääosin kunnossa. Kaupungin ulkolaidalla sijaitsevan, toista tuhatta ihmistä työllistävän tehtaan osalta parannettavaakin löytyi. Työntekijöiden työmatka taittui Nopsalla tai Helkamalla 10 kilometriä vaarallista valtatien piennarta pitkin. Työntekijät edustajineen vetosivat useasti päättäjiin tilanteen parantamiseksi. Vetoomukset tuottivat tulosta pitkässä juoksussa ja nykyisin matka tehtaalle taittuu erillistä kevyen liikenteen väylää pitkin. Aika moni ehti kuitenkin jo hankkia henkilöauton, kun turvallinen yhteys antoi odottaa itseään.
Voinko pyöräillä, jos en oikein koe olevani yksi heistä?
Vuonna 2022 pyöräilylle varattua infrastruktuuria on enemmän kuin ikinä ja pyöräily on trendikästä. Ihmisiä jaetaan syyttä suotta niihin, jotka pyöräilevät ja niihin, jotka eivät. Pyöräily on vähähiilistä ja sen avulla voi pitää yllä hyvää fyysistä kuntoa. Menopelin osalta ollaan tyyppi-, malli- ja tyylitietoisia ja varusteita vertaillaan samaan malliin kuin autojen erikoisvarusteita. Pyöräilemällä voit kuulua pyöräilevien heimoon. Kaksipyöräisen kulkuneuvon on suotavaa sopia myös omaan habitukseen. Voinko sitten pyöräillä, jos en oikein tunne kuuluvani pyöräilyn viiteryhmään, enkä tiedä mitä eroa on maastopyörällä ja kaupunkipyörällä, tai mikä kumma on fixiebike? Moni meistä miettii, miten on, selviytyisinkö Helsingin baanalla, onnistuisinko noudattamaan liikennesääntöjä tai näkevätkö ne muut, että olen pyöränoviisi?
Voisiko pyöräily kuulua kaikille?
Mitä jos sinä ja minä, huolimatta siitä asutko kaupungissa tai maaseudulla, tekisimme tänä keväänä muutaman pyörämatkan normaalia enemmän tai vaikka edes sen vuoden ensimmäisen matkan? Näin tekemällä auttaisimme omalta osaltamme pyöräilyn tasa-arvoisuuden ja monimuotoisuuden edistämisessä. Sinä voit astua pyörän selkään ja tutkia löydätkö vielä polun isoisän metsäpalstalle, lapsuuden sorakuopalle tai voit kokeilla polkaista lähikauppaan ostamaan kevään ensimmäisen jäätelön. Parin harjoituskerran jälkeen voidaan kokeilla pidempää reittiä tai sitä, miten maantien pientareella pyöräily onnistuu. Sujuvamman ja nopeamman pyöräilyn eteen tehdään paljon hyvää työtä kaupunkiseuduilla. Maaseudulla pyöräily ei ole kuitenkaan relevantti vaihtoehto arjen liikkumiseen pitkien välimatkojen vuoksi. Polkupyörällä tehdään välimatkoista huolimatta matkoja myös maaseudulla, etenkin lumettomaan aikaan. Näillä matkoilla ei kuitenkaan korvata automatkoja, kuten kaupungeissa tai kaupunkien läheisillä alueilla tehdään. Moni maaseudulla asuva lapsi polkee omalla pyörällä maantien varteen bussipysäkille, tehden osan koulumatkastaan omin voimin, ja viljelijä saattaa piipahtaa fillarilla postilaatikolla farmarin sijaan. Toivottavasti pyöräilyn maailmassa löytyy tilaa monenlaisille matkoille ja monen taitoisille ohjaustangon kääntäjille. Miellämme itsemme sitten pyöräilijöiksi, joukkoliikenteen käyttäjiksi tai autoilijoiksi, kaupunkilaiseksi tai maaseudun asukkaaksi, huomioidaan toisemme liikenteessä ja muistetaan, että meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus nauttia omin voimin liikkumisesta. Kannustan kokeilemaan, miltä maailma näyttää ja tuoksuu keväällä kaksipyöräisen selästä. On ihan hyvä olla ”sekaliikkuja” ja valita eri kulkuneuvo omien menojen ja halujen mukaisesti. Uskaltaisitko sinä kokeilla tänä keväänä polkupyörää?
